Emma Grönqvist

Uudelleen valittu Venäjän presidentti Vladimir Putin taistelee monen tulen välissä. Sisäpoliittisten ongelmiensa lisäksi kansainväliset kriisit Venäjän ympärillä eivät ota laantuakseen. Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro ei usko, että Putin voisi vetäytyä pahimmastakaan eli Itä-Ukrainan kriisistä, koska hän menettäisi kasvonsa.

Samaan aikaan kun Venäjä kamppailee uskottavuudestaan Salisburyn myrkkyskandaalin myrskyn silmässä, Vladimir Putin on aloittanut kolmannen ja viimeisen kautensa maansa presidenttinä. Putinilla on hankalia haasteita sekä sisä- että ulkopolitiikassa.

Turvallisuuspolitiikan haasteet ovat Putinille kovia, kun hän yrittää palauttaa Neuvostoliiton aikaista suurvalta-asemaa. Vanhat kamppailut Yhdysvaltain ja sen johtaman Naton kanssa ovat edelleen olemassa, mutta kiivainta taistelu on ollut jo jonkin aikaa Euroopan unionin ja Venäjän välillä.

– Onneksi taistelu EU:n kanssa on pysynyt poliittisella tasolla. Krimin valloitus ja Itä-Ukrainan sotilaallinen kriisi ovat nostaneet EU:n poliittisin ja talouspakottein Venäjää vastaan.

”Venäjän talouden rakennetta vaivaa energiakirous.”

Näin sanoo Venäjän-tutkimukseen keskittyvän Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin johtajaksi juuri noussut Markku Kangaspuro, kun hän arvioi Venäjän ja Putinin nykyhetkeä ja tulevaisuutta.

Ukrainaa koskeva kiista lännen ja Venäjän välillä on kuitenkin nyt vaiheessa, jossa voi tapahtua melkein mitä vain.

ILMOITUS

– Vuonna 2015 allekirjoitettu Minskin sopimus stabiloi tilanteen ja esti sen, että länsi olisi aloittanut niin sanottujen tappavien aseiden toimittamisen Ukrainalle. Nyt eletään jännittäviä aikoja, kun Yhdysvallat on tehnyt päätöksen toimittaa aseita Ukrainalle. On iso kysymys, laskeeko Ukrainan johto tilanteen nyt sellaiseksi, että se voisi yrittää uudestaan sotilaallista ratkaisua.

Kriisi pitää Ukrainan EU:n ja Naton ulkopuolella

Itä-Ukrainan sota puhkesi huhtikuussa 2014 Ukrainan hallituksen ja Venäjän tukemien separatistijoukkojen välille. Varsinainen sota alkoi siitä, kun valtaosin venäjänkielisessä Itä-Ukrainassa puhkesi väkivaltaisia protesteja maan länsimielistä hallitusta vastaan, joka vastasi protesteihin sotilaallisilla toimilla. Nykyistä tilannetta voisi luonnehtia asemasodaksi.

Venäjä kiisti pitkään, että se olisi osallinen Itä-Ukrainan sodassa. Vuoden 2017 heinäkuussa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov kuitenkin myönsi julkisessa puheessaan, että Venäjä on tukitoimillaan osallisena Itä-Ukrainan kriisissä. Kangaspuro sanoo, että Venäjän virallinen kanta on edelleen se, että se ei ole osapuolena Itä-Ukrainan kriisissä muuten kuin sopijaosapuolena. Itä-Ukrainassa taistelevat venäläissotilaat on selitetty Venäjällä vapaaehtoisjoukoiksi.

Kangaspuro tulkitsee, että Venäjä sekaantui Ukrainan asioihin, koska se ei voinut hyväksyä Ukrainan suunnitelmia liittyä EU:hun ja myöhemmin Natoon. Länsimielinen Ukrainan hallitus kieltäytyi osallistumasta Venäjän kokoamaan Euraasian talousliittoon, jonka on ollut tarkoitus haastaa EU. Ukraina olisi ollut Venäjän suunnitelmissa keskeinen osa tuota liittoa.

– Ilman Ukrainaa liitto on tietenkin torso. Siinä mielessä Venäjä on kokenut valtavan tappion tässä koko Ukraina-hässäkässä. Se joutui siirtymään asiassa hätäsuunnitelmiin. Ja sitten se rekyyli, joka on tullut siitä, on se, että se syvensi Venäjän talouslamaa. Se leikkasi aika tavalla ihmisten tulotasoa Venäjällä. Se vei Venäjää taloudellisesti taakse päin. Eikä siitä vieläkään ole maksettu sitä hintaa, minkä Venäjän vallanpitäjät joutuvat siitä maksamaan.

Hinnalla Kangaspuro tarkoittaa mahdollista nykyisten vallanpitäjien vastaista populistista oppositioliikettä.

– Se kehitys varmaan voimistuu. Oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi antaa osittain viitteitä siitä. Hän on suunnannut omaa populistista propagandaansa talous- ja sosiaalipoliittisissa kysymyksissä vasemmistolaiseen suuntaan.

– Nykyinen Ukrainan tilanne kykenee takaamaan Venäjälle sen minimitavoitteen, ettei synny vahvaa nationalistista venäläisvastaista Ukrainaa, joka liittyisi EU:hun ja ehkä Natoon.

Venäjän talous yskii

Putinin sotaretket kaikkine seurauksineen ja kasvanut asevarustelu ovat saaneet Venäjän talouden yskimään pahan kerran. Kangaspuro sanoo, että monelle on ollut yllätys, että Venäjä on selvinnyt näinkin hyvin Ukrainan kriisin kalleudesta, sen aiheuttamista talouspakoteongelmista ja öljyn hinnan laskusta. Ennustettiin, että vararahastot kuivuvat kokoon. Venäjän onneksi öljyn hinta on noussut.

Venäjän yksipuolista talouden rakennetta vaivaa energiakirous.

– Venäjän tilastovirasto Rosstatin julkaisuista näkee, että viimeisellä neljänneksellä lähes kaksi kolmasosaa julkisen puolen investoinneista meni energiasektorin investointeihin. Jos taloutta aiottaisiin monipuolistaa, niin investointeja pitäisi suunnata muille sektoreille. Budjetin sisään tulevasta rahasta kolmannes tulee energiasektorilta, joten sitä ei voi laiminlyödä.

– Venäjä joutuu asevarustelumenojen kautta maksamaan pitkittyneestä Ukrainan kriisistä aika kovan hinnan. Se alkaa jo olla rasite. Virallistenkin tilastojen perusteella bruttokansantuotteesta alkaa olla jo viisi prosenttia asevarustelumenoja.

”Venäjä on sotilaallisesti aika pahasti alakynnessä.”

– Donald Trump nosti Yhdysvaltain puolustusmenoja kymmenellä prosentilla. Se on rahassa sama kuin Venäjän koko puolustusbudjetti yhteensä. Siitä nähdään, miten epätoivoinen homma tämä varustautuminen on Venäjän kannalta.

EU ja Nato piirittävät Venäjää?

Venäjällä puhutaan, että lännen organisaatiot, EU ja etenkin Nato piirittävät Venäjää ja ovat saattaneet sen ahtaalle. Kangaspuro uskoo, että Venäjällä ajatellaan oikeasti näin.

– Nämä varmaan ovat tekijöitä, jotka ovat taustalla selittämässä, miksi Venäjä toimii, kuten se on toiminut.

Kangaspuro selittää, että yksi syy Venäjän negatiiviseen asenteeseen Natoa ja EU:ta kohtaan nousee siitä, että sitä ei ole haluttu kuunnella.

– Venäjähän yritti Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen päästä mukaan luomaan eurooppalaista turvallisuusjärjestelmää, mutta sitä ei koskaan otettu mukaan. Venäjälle tarjottiin omaa Nato–Venäjä-foorumia päätösvallattomana osana eurooppalaista turvallisuusjärjestelmää. Lännessä ajateltiin, ettei Venäjä ole sellaisessa asemassa eikä sellainen suurvalta, jonka kanssa tarvitsisi oikeasti tehdä turvallisuusyhteistyötä.

Kangaspuro arvioi, että Venäjällä ollaan ymmällä vuoden 2014 Walesin Nato-kokouksesta alkaneesta turvallisuuspoliittisesta kehityksestä, jossa liittoutumattomat maat aktivoituvat yhteistyöhön Nato-maiden kanssa.

– Venäjä yrittää nyt analysoida sitä, miten paljon sillä on liikkumatilaa tässä nykyisessä eurooppalaisessa turvallisuuspolitiikan kontekstissa toimia niin, ettei se joudu entistä pahemmin sotilaalliseen alakynteen. Sellaisia merkkejä on ollut ilmassa, että se ovat tullut johtopäätökseen, että Venäjä on sotilaallisesti aika pahasti alakynnessä. Siihen viittaisi ydinaseisiin painottunut retoriikka.

– Jos ydinase on Pohjois-Korealle köyhän miehen ase, niin sitä se on myös Venäjälle. Se on tietysti vaarallinen visio, jos Venäjän pitää ruveta turvautumaan entistä vankemmin myös ydinaseisiin ja ydinasepelotteeseen.

Putin on roolinsa vanki

Uudelleen valittu Putin on roolinsa vanki. Kangaspuro sanoo, ettei Putin voi juuri perääntyä vahvasti argumentoiduista linjoistaan menettämättä kasvojaan.

– Ukrainan ja Krimin kriisi syntyivät muista kuin sisäpoliittisista syistä. Mutta tottakai ne on hyödynnetty sisäpoliittisesti. Venäläiset ovat halunneet tukea vahvaa johtajaa.

Tästä syystä Venäjän kansainväliset kriisit takaavat jatkuvuutensa.

– Se näkyy venäläisten mielipidetiedustelussa. Vuonna 2015 venäläiset pitivät Putinin tärkeimpänä saavutuksena Krimin liittämistä Venäjään.

Vallanvaihto kuuden vuoden päästä on monessa suhteessa ongelmallinen.

– Putinin taustajoukot joutuvat turvaamaan oman jatkonsa ja Putinkin joutuu turvaamaan tulevaisuutensa, ettei hän joudu mistään syytettyjen penkille. On hankittava tarpeeksi vahva seuraaja, jonka kanssa tehdään syytesuojasopimukset, joihin Putin pystyy luottamaan, että hän voi elää rauhassa eläkepäivänsä.

Varsinaiseen eri linjoille lähtevään vallankaappaukseen Kangaspuro ei usko.

– Putin on ollut tiettyjen intressiryhmien kompromissiehdokas. Hän on tasapainoillut tilanteen mukaan eri suuntiin. Kun Putin poistuu näyttämöltä, niin tapahtuu eri voimaryhmittymien uudelleen järjestäytymistä.

– Venäjällä vallanvaihtoon liittyy suuria taloudellisia intressejä. Pöydällä on valtion yhtiöiden hallituspaikat ja puolifeodaaliset etuoikeudet sekä yksityisten oligarkien johtamien firmojen ja valtionhallinnon ja sen eri osien ristikkäinen hallinta. Puhutaan eri tavoin kähmityistä omaisuuksista korkeissa asemissa oleville henkilöille. Sillä porukalla on paljon menetettävää, joka nyt on vallassa.

Vaikka Putin poistuisi kuuden vuoden päästä politiikan näyttämöltä, hänestä jää syvä jälki Venäjään.