Vaikeahan tätä olisi uskoa, jollei itse näkisi. Laajalevikkisissä länsimaisissa medioissa otsikot kysyvät vakavissaan, onko maailmansota tulossa. Venäjällä tv:n Vesti 24 -ohjelma neuvoi keskiviikkona, miten varustaa väestönsuojat vuosia säilyvillä elintarvikkeilla, jos ydinsodan vuoksi niissä joudutaan viipymään pitkään. Taustalla oli kuvia sienipilvistä.
Kaikki tapahtuu nykyään paljon nopeammin kuin kesällä 1914. Silloin arkkiherttua Franz Ferdinandin murhasta ensimmäisen maailmansodan puhkeamiseen kului tasan kuukausi.
Nyt eskaloituminen viime lauantain oletetusta kaasuhyökkäyksestä Syyrian Doumassa maailmansota-puheisiin tapahtui muutamassa päivässä. Presidentti Donald Trump lateli uhkauksensa diplomatian supervaltatiellä, Twitterissä, ja Venäjä esitti vastauhkauksensa.
Sotilaallinen interventio ei mitenkään helpottaisi Syyrian siviilien tilannetta.
Ei edellytyksiä rauhanturvaajiin
Kuvat kuolevista lapsista järkyttävät varmasti jokaista tunteisiin kykenevää ihmistä. Tulee olo, että jonkun pitäisi tehdä jotakin.
Mutta kysymys kuuluu, mitä pitäisi tehdä ja kenen.
Syyria on erittäin monimutkainen konflikti, jossa on monta tasoa päällekkäin ja lukuisia osapuolia. Mikään niistä ei ole halukas ottamaan YK:n rauhanturvaajia paikalle. Rauhanturvaajilla ei olisi tällaisissa oloissa toimintaedellytyksiä, eikä varmaankaan yksikään jäsenmaa suostuisi lähettämään rauhanturvaajia tällaiseen tilanteeseen.
Rauhaan pakottamiseen taas YK:lla ei ole voimavaroja, eikä sille myöskään ole poliittisia edellytyksiä.
Käytännössä siis se, että jonkun pitäisi tehdä jotain, on alkanut tarkoittaa vaatimusta sitä, että johtavien länsimaiden pitäisi puuttua tilanteeseen suoraan sotilaallisesti.
Teatteria risteilyohjuksilla
Vuosi sitten Trump ampui 59 risteilyohjusta syyrialaiseen lentotukikohtaan ”rangaistukseksi” kaasuiskusta. Kiitoradat olivat kuitenkin pian taas käytössä.
Taas vaaditaan, että Bashar al-Assadia pitää ”rangaista”. Millä tavalla al-Assadia rankaisee se, jos ohjuksilla tapetaan parikymmentä syyrialaista varusmiestä? Se tuskin suuresti hetkauttaa häntä sodassa, jossa on kuollut jo lähelle puoli miljoonaa ihmistä.
Yksittäinen ohjushyökkäys ei mitenkään muuta Syyrian sodan tilannetta eikä mitenkään auta Syyrian siviilejä. Se on puhdasta teatteria, Trumpin tai Theresa Mayn tai Emmanuel Macronin kotiyleisölle tarkoitettua populismia.
”Humanitaarinen” interventio
Jos länsimaat ryhtyvät ”rankaisemaan” laajemmalla sotilasoperaatiolla, on eskaloitumisen uhka todella lähellä.
Länsimaat ovat useissa viime vuosikymmenten sotilasoperaatioissa vedonneet niin sanottuun humanitaariseen interventioon eli siviilien auttamiseen.
Humanitaarinen interventio on kaapu, johon voi pukea raadollisemmat intressit. Intressien ei tarvitse aina liittyä öljyyn, joka usein tulee ensimmäiseksi mieleen. Niitä voivat olla myös strategiset edut tai kotiyleisön paineesta tulevat poliittiset laskelmat.
Humanitaarinen interventio on kuin demokratia, ihmisoikeudet tai oikeusvaltio. Jonnekin länsivallat menevät puolustamaan niitä asein, jossain toisaalla länsimaat myyvät aseita niiden tukahduttajille.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että Venäjän toimilla Syyriassa olisi jotain tekemistä humanitaarisuuden kanssa.
On vaikea nähdä, että mikään sotilaallinen interventio millään tavalla helpottaisi Syyrian siviilien tilannetta. Entistäkin huonompaan suuntaan se kyllä voisi inhimillistä katastrofia viedä.
Vahingossa sotaan?
Ensimmäiseen maailmansotaan jouduttiin puolivahingossa, moninaisten sitoumusten muodostamassa verkossa. Se ei toki ollut ainoa syy, vaan konflikti ajan johtavien suurvaltojen välillä oli odottanut tulemistaan.
Nyt ei – eikä tietysti koskaan muulloinkaan – pitäisi olla yhtään järkevää syytä ryhtyä maailmansotaan. Pitäisi olla malttia, etteivät tviitit ja uhkaukset luo tilannetta, josta ei enää kasvojaan menettämättä voi perääntyä.
Nyt loppuviikolla näyttää hieman lohdullisemmalta kuin pari päivää sitten. Lausunnoissa on vedetty pykälä maltillisempaan suuntaan ja ilmeisesti Yhdysvallat ja Venäjä ovat kulissien takana keskustelleet suoran konfliktin välttämisestä.
Ilmeisesti sotilaspuolella on oltu poliittisia johtajia varovaisempia, ja varoitettu siitä, minkälaisista riskeistä on kysymys.
Voisi myös olettaa, ettei mitään dramaattista tapahdu ainakaan ennen sitä, kun kemiallisten aseiden kieltojärjestön (OPCW) lauantaina Doumaan saapuvat tutkijat ovat saaneet kenttätyönsä tehdyksi.
Epävarmuutta luo se, että Yhdysvaltoja johtaa Trump, jolle sotilaallinen isku voisi toimia vaikkapa huomion siirtämisenä pois Robert Muellerin tutkimuksista – tai pornotähti Stormy Danielsin paljastuksista.
Lohdullista puolestaan on se, ettei Trumpilla ole paljon kasvoja menetettäväksi. Kaikki ovat jo tottuneet siihen, että hän tviittaa yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista.