Pekka Pajuvirta

Maksurasite kasautuu voimakkaasti paljon sairastaville

Kaikista asiakkaista 10 prosenttia maksaa tulosidonnaisista maksuista 402,6 miljoonaa eli 44 prosenttia, tasasuuruisista maksuista 181 miljoonaa eli 47 prosenttia ja 30 prosenttia hammashoidon asiakasmaksuista.

Tasasuuruisia maksuja, kuten esimerkiksi terveyskeskusmaksu, ei tarvitse maksaa maksukaton täyttymisen jälkeen.

Maksukatto on 683 euroa vuonna 2018.

Lisäksi maksetaan lääkkeiden, matkojen ja yksityisten palveluiden käytöstä aiheutuvia maksuja.

Asiakasmaksuista voi saada vapautuksen tai alennuksen, mutta tätä ei asiantuntijoiden mukaan käytetä järjestelmällisesti.

Pienituloiset maksavat sote-maksuja tuloihinsa nähden huomattavasti muita enemmän.

Tuore tutkimus vahvistaa sen, mistä paljon puhutaan eli sote-palvelujen saanti on osittain kukkarosta kiinni. Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksut estävät kaikkein pienituloisimpien palvelujen käyttöä.

Useampi kuin joka kymmenes pienituloinen ikääntynyt säästää lääkärikäynneistä ja joka neljäs pienituloinen vanhus jää usein vaille riittävää kotihoitoa. Sosiaalipalvelujen saanti on tätäkin hankalampaa pienituloiselle.

Sosiaalipalvelujen asiakkaista noin 20 prosenttia arvioi, että korkeat asiakasmaksut ovat vaikeuttaneet palvelujen saantia. Noin 30 prosenttia arvioi, että rahojen niukkuus vaikeuttaa.

Osa pienituloisista jättää kokonaan palvelut väliin

Terveyspalveluissa huomattavasti pienempi joukko kuin sosiaalipalveluissa arvioi rahan asettuvan esteeksi. Mitä pienemmät tulot, sitä todennäköisempää on, että raha estää palvelujen saannin.

Pienituloisimman tuloviidenneksessä 5,6 prosentille raha on este terveyspalvelujen hankkimisessa. Osa pienituloisista jättääkin palveluja käyttämättä juuri niiden kalleuden vuoksi.

Pienituloiset maksavatkin sote-maksuja tuloihinsa nähden huomattavasti muita enemmän. Esimerkiksi toimeentulotukiasiakkaat maksoivat asiakasmaksuja muuta väestöä useammin ja naiset miehiä useammin.

Tutkimustulokset perustuvat vuoden 2015 lukuihin. Potilaiden tilanne on kuitenkin vaikeutunut tämän jälkeen, sillä hallitus on nostanut lääkkeiden omavastuuosuutta sekä terveyskeskusmaksuja.

Hallitus korotti vuonna 2015 terveyskeskus- ja sairaalamaksuja 9,4 prosenttia. Seuraavana vuonna tasasuuruisia sote-maksuja korotettiin 27,5 prosenttia. Tosin kunnat eivät nostaneet maksuja näin rajusti. Hallituksen tavoitteena oli kerätä 150 miljoonaa euroa maksuja.

Kun maksut ylittävät katastrofirajan

Noin 55 000 ihmistä maksoi katastrofaalisen paljon asiakasmaksuja. Tätä luonnehdintaa käytetään tutkimuksessa.

Tuolloin asiakasmaksut ja omavastuut ylittivät 40 prosenttia henkilön käytettävissä olevista tuloista.

Esimerkiksi 75 vuotta täyttäneistä noin viidellä prosentilla asiakasmaksut ylittivät 40 prosenttia käteen jääneistä tuloista. Tässä iässä palvelujen tarve kasvaa hyppäyksenomaisesti, ja maksujen kokonaismäärä nousee ikääntyneellä jyrkästi.

Siten 75-vuotiailla oli yli kolminkertaiset sote-maksut muuhun väestöön verrattuna eli maksut olivat yli 1 800 euroa.

Potilaat eri asemassa eri puolilla maata

Kunnat voivat päättää itse asiakasmaksuista, ja siten maksut vaihtelevat merkittävästi. Vain asiakasmaksujen maksimitaso on määritelty laissa.

Potilaat ovat eri asemassa riippuen siitä, missä he sattuvat asumaan. Kaikki kunnat, kuten esimerkiksi Helsinki, eivät peri terveyskeskusmaksuja. Väestöstä 12 prosenttia saikin veloituksetta terveyskeskushoidon.

Sen sijaan 70 prosenttia maksoi kolmelta käyntikerralta enimmillään 20,90 per käynti. Esimerkiksi Tanskassa ja Englannissa ei ole asiakasmaksuja lainkaan perusterveydenhuollossa.

Suurituloisimmat käyttävät yksityisiä palveluja

Palveluja käyttäneet maksoivat keskimäärin tasasuuruisia maksuja 197 euroa, tulosidonnaisia 3 505 euroa ja hammashoidosta 104 euroa.

Näiden maksujen lisäksi potilaat ja sosiaalitoimen asiakkaat maksavat lääkkeiden omavastuita ja muita terveydenhuollon maksuja.

Sote-maksut ovat korkeimmat 2.–4. tuloluokissa, jos vertailuasteikossa on kymmenen luokkaa. Selvitys osoittaa myös, että mitä suuremmat tulot, sitä suuremmaksi kasvaa yksityisten sote-menojen osuus.

Suurituloisimman kymmenyksen sote-menoista noin puolet kuluu yksityisiin palveluihin.

Maakunnilla paineet maksimimaksuihin

OECD on todennut, että Suomessa jäävät haavoittuvassa tilanteessa olevat ja pienituloiset muita Pohjoismaita useammin vaille terveydenhuollon palveluja. Sote-maksujen korotuksen pelätään vaikeuttavan palvelujen saantia.

Hallituksen suunnitelma asettaa maakunnille leikkuri on tästä näkökulmasta pelottava. Sote-uudistuksessa asetetaan katto sote-menoille tai ”perälauta lakiin”, kuten pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on asian ilmaissut. Leikkaamalla kustannusten nousua aiotaan saada kolmen miljardin säästöt.

Maakunnat voivat päättää palvelumaksuista. Hallituksen asettama yläraja palvelumaksuille ei takaa välttämättä, että kaikkein pienituloisimmillakin olisi varaa palveluihin.

Maakunnilla on todennäköisesti suuret paineet kerätä maksimiasiakasmaksut, jotta ne pystyvät ylipäänsä vastaamaan palvelujen tuottamisesta.

Maksurasite kasautuu voimakkaasti paljon sairastaville

Kaikista asiakkaista 10 prosenttia maksaa tulosidonnaisista maksuista 402,6 miljoonaa eli 44 prosenttia, tasasuuruisista maksuista 181 miljoonaa eli 47 prosenttia ja 30 prosenttia hammashoidon asiakasmaksuista.

Tasasuuruisia maksuja, kuten esimerkiksi terveyskeskusmaksu, ei tarvitse maksaa maksukaton täyttymisen jälkeen.

Maksukatto on 683 euroa vuonna 2018.

Lisäksi maksetaan lääkkeiden, matkojen ja yksityisten palveluiden käytöstä aiheutuvia maksuja.

Asiakasmaksuista voi saada vapautuksen tai alennuksen, mutta tätä ei asiantuntijoiden mukaan käytetä järjestelmällisesti.