Täältä äänettömien ja kuulumattomien aktiivisuutemme kanssa pähkäilevien joukoista voin huikata, että kannattaa kuunnella herkällä korvalla sitä huminaa, joka saattaa kasvaa huudoksi. Lobbarittomien, ilman viestintäsuunnitelmaa toimivien päähänpotkittujen joukko sihisee siellä tynnyrissään, jonka korkki poksahtaa kohta.
Olemme tottuneet vaikkapa siihen, että lääkkeet ovat osa perusturvaa tai kenenkään ei tarvitse nähdä nälkää. Meidät suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan jäsenet on opetettu siihen, että kaveria ei jätetä, vaan ruokitaan ja lääkitään niin kuin parhaiten osaamme. Jos haava on liian syvä ja kaveriapu ei riitä, pitää hakea apua. Siihen osaamme luottaa.
Nyt tuo yhteisöllisyyden henki on unohdettu, enkä puhu nyt talvisodasta, vaan Suomesta ja Sipilän-Orpon (-Terhon) hallituksesta 2018. Suomi rakennettiin sotien jälkeen kovan työn, osaamisen ja koulutuksen, sivistyksen ja lähimmäisen kunnioituksen kivijalalle. Nyt heikoimmat poljetaan jalkoihin turhakkeina, vaikka juuri sieltä pienimmistä tämä maa on juurensa kasvattanut.
Ylimieliset ja täysin arkitodellisuudesta erkaantuneet ministerien puheet kestävyysvajeesta ja sen kattamisesta eivät kestä minkäänlaista tarkastelua. Perusturvan indeksikorotusten jäädyttäminen ei ole se irvokkain teko tältä hallitukselta, vaan perusturvan tason lähtökohtainen riittämättömyys ja päättäjiemme täydellinen ymmärtämättömyys siitä, mitä köyhyys tämän päivän Suomessa on.
Viennin veto -puheet eivät lämmitä leipäjonossa, jossa mietitään seuraavan työhakemuksen tai toimeentulohakemuksen sanankäänteitä. Tai se, että valtiovarainministeri vakuuttaa, että jokainen uusi työpaikka auttaa meitä kaikkia.
Ei se auta, jos et ole työssä, et sellaista onnistu saamaan tai et vaikkapa sairautesi vuoksi voi ottaa vastaan, Petteri Orpo! Kaverin työpaikka ei tuo leipää seinän toiselle puolelle, ja ilman leipää se kaverikaan ei jaksa olla sinulle, Petteri, aktiivinen.
Kaiken kukkuraksi ahdinkoa piti vielä työttömien aktiivimallilla kurjistaa. Jo nyt tiedetään, että turhien työhakemusten virta on tolkuton, vaikka se hakemusten lähettämisen vaatimus sisältynee vasta Aktiivimalli-kakkoseen?
Kuinka monta oikeasti hyvää työhakemusta ja työnhakijaa solahti jo nyt ohi seulan? Postilaatikot eivät pian piisaa. Kuinka monta laatikkoa Petteri sinulla jo on? Työministeri Jari Lindström ei vastaa (avustajan vastaus: ministeri ei vastaa viestiisi) asialliseen sähköpostikyselyyni.
Vaalithan tulevat ja menevät, mutta nälkäinen ei odota vaan hakee saaliinsa sieltä mistä löytää. Pelkään pahaa, että rauha rikkuu (sic). Oikeasti, kohta saattaa murtua enemmän kuin kestohymynne, Juha, Petteri, Jari ,Sampo ja kumppanit. Tiedättekö minkälaisen pahasta olosta ja epäoikeudenmukaisuudesta muhivan sopan olette keittäneet?
Se keitto kiehuu kohta. Oletteko, ministerit, aivan varmoja, että kansi kattilassa jaksaa pidätellä sitä painetta, joka sieltä puhkuu? Uskonpa ettei teillä ole pienintäkään hajua siitä, että kattila kiehuu pian yli. Viestit kentältä kertovat räjähdysvaarasta, josta vastaatte te.
Kaikkea hyvää kehysriiheen!
Tarmo Tikka
Freelancer-toimittaja, yrittäjä