Elokuvan Hella W (2011) päähenkilö on Hella Wuolijoki (1886–1954), virolaissyntyinen monitoiminainen itsenäisen Suomen alkutaipaleelta. Juha Wuolijoen ohjaama elokuva näyttää, miten Wuolijoki (Tiina Weckström) menestyi liike-elämässä, kirjoitti suosittuja näytelmiä, vaikutti talvisodan rauhanneuvottelujen kulisseissa ja leimautui jo varhain vakoojaksi.
Jälkimmäinen piirre nousee Outi Nyytäjän käsikirjoituksen (sovitus ohjaajan) keskiöön. Etsivän keskuspoliisin superkyttä (Hannu-Pekka Björkman) haluaa Wuolijoen tuomiolle Neuvostoliiton laskuun tapahtuneesta vakoilusta. Sen ehdot eivät kuitenkaan elokuvassa esitettyjen tapahtumien valossa täyty. Paremminkin asia nähdään Wuolijoen henkilöön kohdistuvana poliittisena jahtina.
Alusta lähtien nopeatempoista kerrontaa hallitsee melodraamalle ominainen polte. Hella W on enemmänkin luonnos nimihenkilöstä kuin varteenotettava elämäkertafilmi. Se muistuttaa ylipitkäksi venytettyä traileria tai musiikkivideota – Panu Aaltion musiikki tekee itsensä kuultavaksi melkein käänteessä kuin käänteessä.
Wuolijoen ohjauksessa on panostettu kokonaisvaltaiseen tyylittelyyn. Peter Flinckenbergin komeassa kuvauksessa Hella W välkehtii niiden kuuluisien kansainvälisten mittojen mukaisesti, ja myös ”antiikkia antiikkia” -puoli on suomalaisittain poikkeuksellisen näyttävää, mistä tunnustuksena Jussi-patsaat lavastuksesta ja puvustuksesta.
Tiina Weckström huokuu vahvaa läsnäoloa ja hoitaa osansa mallikkaasti. Vakoiluaspektin ohella keskeistä on äidin ja tyttären suhde. Vappu Tuomiojaa näyttelee Matleena Kuusniemi, Maria Heiskanen on Kerttu Nuorteva ja Pirkka-Pekka Petelius Niskavuori-näytelmien parissa Wuolijoen kanssa yhteistyötä tehnyt Helsingin Kansanteatterin johtaja Eino Salmelainen.
Kotikatsomo: Hella W. TV1 sunnuntaina 8.4. klo 21.05, maanantaina 9.4. klo 23.25. Areena 7 pv.