Lars Svendsen
Norjalainen filosofi, joka on tutkinut ikääntymistä, pelkoa, pahuutta ja muotia.
Uusin kirja Yksinäisyyden filosofia on käännetty
useille kielille.
Yksinäisyydestä tulee ongelma vasta, kun se kehittyy sairaalloiseksi.
Pieleen menee, jos poliitikot ymmärtävät väärin yksinäisyyden ja rakentavat ”yksinäisyyspolitiikkaa”, osoittaa norjalainen filosofi Lars Svendsen kirjassaan.
Sen sijaan hän kehottaa vahvistamaan yleistä luottamusta edistäviä instituutioita. Svendsen löytää useiden tutkimusten pohjalta luottamuksen ja yksinäisyyden välisen sidoksen. Mitä vähemmän on luottamusta, sitä suurempi on yksinäisyyden riski.
Maissa, joiden kansalaisilla on suuri luottamus toisiinsa, esiintyy suhteellisen vähän yksinäisyyttä ja päinvastoin epäluottamus lisää yksinäisyyttä. Pohjoismaissa on vähemmän yksinäisyyttä kuin Italian, Kreikan tai Portugalin kaltaisissa maissa, väittää Svendsen.
Päinvastoin kuin yleisesti oletetaan, Svendsenin mukaan luottamus on kasvanut Pohjoismaissa. Hän ei kiellä sitä, etteikö luottamus ole aina uhattuna. Vähäisen demokratian maissa, ja pelolla hallitsevissa, sulkeudutaan yksityisyyteen, jossa uhkaa yksinäisyys. Esimerkkinä hän mainitsee Itä-Euroopan maat.
Väärät käsitykset
yksinäisyydestä
Yksinäisyydestä kärsivälle kokemus on vakava ongelma ja ajoittaisenakin epämiellyttävä kokemus. Pahinta on krooninen yksinäisyys. Ilmiöön liittyy myös häpeää, josta puhutaan harvemmin.
Toisaalta elämän parhaat hetket voidaan kokea yksinäisenä.
Svendsen ravistelee yleisiä näkemyksiä ja mediassa ylläpidettyjä käsityksiä yksinäisyydestä. Hän todistaa vääräksi väitteitä, että yksinäisiä miehiä on enemmän kuin naisia tai yksinäiset ovat yksin enemmän kuin muut tai sosiaalinen media lisäisi yksinäisyyttä.
Empiiriset tutkimukset eivät tue myöskään, että yhden hengen talouksien määrän suuri kasvu Pohjoismaissa lisäisi yksinäisten määrää.
Yksinäisyys ei näytä liittyvän myöskään myöhäismodernistisen yhteiskunnan individualismiin. Yksinäisyyttä ei koeta näissä maissa enemmän kuin kollektiivisissa yhteiskunnissa.
Hän lähestyy yksinäisyyttä filosofina, mutta hän viittaa myös psykologisiin ja yhteiskuntatieteellisiin lähteisiin. Lähdeluettelo onkin kunnioitusta herättävän pitkä.
Yksinäisyyttä ei ole
epidemiaksi asti
Yksinäisyyttä ei näytä olevan enemmän suurkaupungissa kuin syrjäkylillä. Svendsen ei löydä perusteita väitteelle, että yksinäisyys olisi yleisempää kuin aikaisemmin.
Joistakin väestöryhmistä löytyy yksinäisiä enemmän kuin muista. Tutkimustuloksissa on hajontaa, joten tulokset eivät ole yksiselitteisiä. Maahanmuuttajat, vammaiset ja ikääntyneet ovat yliedustettuina yksinäisten joukossa. Suurin yliedustus on naisilla.
Svendsenin mukaan ei ole varmaa, miksi useammat naiset kuin miehet ilmoittavat kokevansa yksinäisyyttä etenkin, kun naisilla on miehiä useammin sosiaalinen verkosto ja miehiä enemmän uskottuja.
Hän määrittelee yksinäisyyden subjektiivisena kokemuksena eikä sosiaalisin mittarein, kuten tuen tarpeena. Yksinäisyys ei ole joko tai -tila vaan jatkumo.
Yksinäisyydet syyt ja kokemukset vaihtelevat eikä yksin oleminen itsessään ole hyvää tai pahaa tai aiheuta yksinäisyyttä. Laaja sosiaalinen verkosto ei välttämättä pelasta yksinäisyydeltä.
Monipuolinen, läheisten ja vähemmän läheisten ystävien verkosto karkottaa parhaiten yksinäisyyttä, kuten ylipäätään laajempi sosiaalinen verkosto.
Yksinäisyys on
terveysriski
Yksin olemisen muuttuessa yksinäisyydeksi, sosiaaliseksi näläksi, se voi aiheuttaa fyysisiä kipuja. Turhaan ei puhuta, että yksinäisyys ajaa vanhuksia terveyskeskusten vastaanotolle.
Svendsen listaa moniin lähteisiin viitaten pitkän listan, miten dramaattisesti yksinäisyys voi lisätä sekä fyysisiä että psyykkisiä sairauksia. Ja päinvastoin: huono terveys lisää yksinäisyyttä.
Yksinäisyys lisää stressiä, kasvattaa Alzheimerin taudin riskiä ja heikentää kognitiivisia kykyjä. Se näyttää edistävän ikääntymistä ja heikentävän unen laatua. Yksinäisyyttä työssään kokevat selviytyvät työstään muita heikommin.
Ihmisten kokema suuri yksinäisyys ennustaa masennusoireiden lisääntymistä, mutta masennusoireiden toteamisesta ei samalla tavalla seuraa yksinäisyys.
Yksinäisyys ei ole patologinen ilmiö, vaikka se ennustaa voimakkaasti kuolleisuutta siinäkin tapauksessa, että itsemurhat rajataan pois. Jokainen kokee yksinäisyyttä.
Lars Svendsen: Yksinäisyyden filosofia. Suomentanut Salla Korpela. Docendo. 192 sivua.
Lars Svendsen
Norjalainen filosofi, joka on tutkinut ikääntymistä, pelkoa, pahuutta ja muotia.
Uusin kirja Yksinäisyyden filosofia on käännetty
useille kielille.
Yksinäisyydestä tulee ongelma vasta, kun se kehittyy sairaalloiseksi.