Wikimedia Commons/Cole Camplese

Miksi disinformaatio leviää Twitterissä niin nopeasti?

Sosiaalisessa mediassa ihmiset saavat huomiota olemalla ensimmäisiä uuden ja erikoisen – toisinaan valheellisen – uutisen jakajia.

MIT:n tutkimuksessa uutisten lukijoissa herättämät tunnereaktiot erosivat tosistaan. Disinformaatio herätti tyypillisesti yllätyksen ja inhon ilmauksia. Tosiasioihin perustuvien uutisten tuottamat tunnereaktiot olivat surua, odotusta ja luottamusta.

Botti: tietokoneohjelma, joka toimii itsenäisesti määrättyjen toimintaohjeiden puitteissa. Lyhenne sanasta robotti.

Trollaaminen, trolli: tahallista ärsyttämistä tai propagandan levittämistä internetissä. Myös henkilö, joka trollaa.

Meemi: hokema, kuva tai muu vastaava internet-ilmiö.

ILMOITUS

Valheet leviävät, vaikkei ihmisten enemmistö niihin usko. Usein niiden liikkeellelaskijana toimii perinteistä faktapohjaista journalismia muistuttava vastamediasivusto. Suomen tunnetuin vastamediasivusto on MV-lehti.

Paha kello kauas kuuluu, väittää suomalainen sananlasku. Kansanviisaus saa tukea MIT:n tutkijoiden Sinan Aralin, Soroush Vosoughin ja Deb Royn tosi- ja valeuutisten leviämistä koskevasta, vuodesta 2006 vuoteen 2017 ulottuneesta tutkimuksesta. Tarkastelun kohteena oli kolme miljoonaa yhdysvaltalaista twitterin käyttäjää.

Tulos oli yksiselitteinen. Valheelliset uutiset tavoittivat enemmän ihmisiä, levisivät syvemmälle, laajemmalle ja nopeammin kuin tosiasioihin perustuvat twiitit.

Ei vastamediaa
ilman valtamediaa

Suomalaista oikeistopopulismia ja maahanmuuttovastaisuutta julkisessa keskustelussa tutkinut valtiotieteiden tohtori, tutkija Niko Pyrhönen karsastaa valemedian käsitettä.

– Valtamedian vastapooliksi voisi nimetä vastamedian. Sana periytyy 1960-luvun vasemmistolaisesti orientoituneesta kampusmediasta, Pyrhönen selittää.

Pyrhönen on tutkinut äärioikeistolaiseksi tai radikaalioikeistolaiseksi tulkittua vastamediaa. Hän tosin huomauttaa, että kyseiset suuntaukset eivät enää asetu mallikkaasti perinteisen oikeiston kanssa samaan ruotuun.

Vastamedia kyseenalaistaa perinteisen median esittämän maailmankuvan ja sen totuutena esittämät asiat.

– Vastamedialle olennaista on, että se eksplisiittisesti määrittelee itsensä suhteessa valtamediaan eli lupaa esimerkiksi kertoa sen, mistä valtamedia vaikenee. Se myös uskottelee lukijalleen, että muut tiedonlähteet ovat ”eliitin” hallussa, ja johtavat tarkoituksella tavallisia ihmisiä harhaan.

Määrittelemällä itsensä valtamedian kautta vastamedia voi saada ylimääräistä hohdetta jonkinlaisena totuuden puolesta taistelevana robinhoodina.

– Joskus se ei varsinaisesti levitä valheita, ohjaa vain väärään suuntaan, Pyrhönen toteaa.

Tavoitteena raha tai
yhteiskuntarauhan häiritseminen

Valeuutiset eli englannin kielen ”fake news” -käsite on menettänyt presidentti Donald Trumpin twiittimanian ja mediavihamielisyyden myötä sisältönsä. Trumpin strategia on nimetä tosiasioiksi uutisia, jotka silittävät häntä myötäkarvaan. Valeuutisiksi ja valemediaksi hän leimaa kaikki kriittiset äänet. MIT:n tutkijat kiertävät trumpismin käyttämällä valeuutisista ilmaisua ”false news”.

Myös maaliskuussa raporttinsa Euroopan komissiolle jättänyt korkeantason asiantuntijaryhmä (HLEG) vieroksuu ryvettynyttä ”fake news” -käsitettä. Valeuutiseksi on kutsuttu esimerkiksi sinänsä harmittomia toimittajien lapsuksia, väärin ymmärrettyä satiiria ja puoluepukareiden kotiinpäinvetoa, mutta myös vieraiden valtioiden pyrkimyksiä vaikuttaa vaalitulokseen.

Julkaisussaan A multi-dimensional approach to disinfromation HLEG suosittelee käyttämään käsitettä disinformaatio. Se pitää sisällään joko rahan tai yhteiskuntarauhan häiritsemisen vuoksi tapahtuvan valheiden, virheellisen tai harhaanjohtavan tiedon tuottamisen, levittämisen ja edistämisen.

Esimerkki rahan vuoksi valheita levittäneistä ovat makedonialaisnuoret, jotka ennen Yhdysvaltojen presidentinvaalia 2016 agitoivat somessa Trumpin valintaa. Myös MV-lehti tuotti omistajalleen mainostuloja. Yhdysvaltojen presidentinvaaliin vaikuttamaan pyrkineiden trollien ja bottien tavoitteena oli yhteiskuntarauhan järkyttäminen.

Disinformaation levittäminen ei siis voi olla virhe tai vahinko. Vihapuhe, uhkaukset ja kunnianloukkaukset rajautuvat disinformaation ulkopuolelle ja niiden tutkinta kuuluu poliisille.

Valtamedia
pitää pintansa

Eurooppalaisesta näkökulmasta valheellisten uutisten leviämistä ovat tutkineet ajatushautomo Reuters Instituten ja Oxfordin yliopiston tutkijat. Tutkimuksessaan Measuring the reach of ”fake news” and online disinformation in Europe Richard Fletcher, Alessio Cornia, Lucas Graves ja Rasmus Kleis Nielsen paneutuivat Ranskan ja Italian mediaan. Molemmissa maissa disinformaatiota on tutkijoiden mukaan levitetty huolestuttavan paljon.

Heidän otokseensa kuului kolmesataa ranskalaista ja yhtä monta italialaista, puolueettomien faktantarkastajien disinformaation levittäjäksi luokittelemaa nettimediaa. Tutkimuksen fokuksessa olivat niiden kävijämäärät, viipymisajat ja Facebookissa saama huomio, joita verrattiin kummankin maan suosituimpien valtavirtamedioiden vastaaviin.

Tulokset eivät imartele disinformaatiota levittävää mediaa. Ne tavoittivat vain murto-osan suurten tiedotusvälineiden saavuttamasta ranskalaisesta ja italialaisesta nettiyleisöstä.

Vastamedia tavoitti molemmissa maissa keskimäärin 3,5 prosenttia nettivierailijoista, usein ei sitäkään. Le Figaron sivuilla vieraili yli 20 prosenttia ranskalaisista ja La Repubblican sivuilla peräti 50,9 prosenttia italialaisista.

Tutkimuksen kohteena oli myös kaksi venäläistä julkaisua, Russia Today ja Sputnik News. Niiden kävijämäärät jäivät kuitenkin minimaalisiksi jopa kansallisen vastamedian rinnalla.

Määrän lisäksi tutkijat paneutuivat vierailujen kestoon. Nettivierailut disinformaatiota levittävillä sivuilla jäivät lyhyiksi verrattuna valtamedian sivuilla vietettyyn aikaan. Kun kävijät kuluttivat Le Monden sivuilla kuukaudessa 178 miljoonaa minuuttia, jäi suosituimmankin vastamedian sivuilla vietetty aika noin viidesosaan siitä. La Repubblican sivuilla viihdyttiin enemmän kuin kahdellakymmenellä Italian suosituimman vastamedian sivuilla yhteensä.

Kuva muuttui, kun tarkasteluun otettiin sosiaalinen media, tällä kertaa Facebookin muodossa. Kun tutkijat laskivat valta- ja vastamedian saaman Fb-huomion eli kommentit, jaot ja reaktiot, tilanne vasta- ja valtamedian välillä näytti hieman toiselta. Eräs ranskalainen vastamedia keräsi 11 miljoonaa interaktiota kuukaudessa eli jopa viisi kertaa enemmän kuin valtamedian Facebook-sivut. Se oli kuitenkin poikkeus, useimmiten valtamedia oli vahvoilla myös Fb:ssa.

Politiikka on
disinformaation vahvin laji

Sosiaalisen median mainetta mustaavat sen kelvottomat tietosuojakäytännöt, joiden vuoksi esimerkiksi poliittiseen vaikuttamiseen erikoistunut data-analytiikkayhtiö Cambrige Analytica pääsi käsiksi 50 miljoonan amerikkalaisen Facebook-käyttäjän tietoihin ja pystyi hyödyntämään niitä Donald Trumpin presidenttikampanjassa. Yhtiötä syytetään myös Britannian brexit-äänestykseen vaikuttamisesta.

Suomessakin oltiin presidentinvaalien alla huolissaan boteista, joiden pelättiin vaikuttavan vaalitulokseen. Vihreiden ehdokkaalta Pekka Haavistolta poistettiin 1 700 Twitter-seuraajaa, joiden arveltiin olevan botteja tai trolleja. MIT:n tutkijoiden mukaan botti-huoli on jokseenkin turha, valheiden ja disinformaation levittäjinä ihmiset pesevät robotit mennen tullen.

– Kun poistimme datasta kaikki botit, erot valheellisten ja tosien uutisten leviämisessä pysyivät ennallaan, sanoo tutkimusryhmään kuulunut Soros Vosoughi.

Politiikka on disinformaation levittäjien leipälaji. Tutkijoiden mukaan poliittiset uutiset päihittivät kevyesti sekä leviämisvauhdillaan että laajuudellaan esimerkiksi terrorismi- ja katastrofiuutiset.

Politiikkaa ja poliitikkoja käsittelevät valheet upposivat ”twitterversumiin” hämmästyttävän nopeasti. Ne tavoittivat 20 000 ihmistä ajassa, jona muut valheita levittäneet twiitit pääsivät hädin tuskin kymmeneen tuhanteen. Poliittista disinformaatiota levittäneiden twiittien huippulevikki hyppäsi jopa sataantuhanteen ja ne jaettiin 70 prosenttia todennäköisemmin, kun tosiasioihin perustuneet uutiset, joita harvoin levitti edes tuhat ihmistä.

Suomalaista sananvapautta
kolhinut vain pääministeri

Vastamedia ei aina valehtele, mutta usein kyllä. Pääsääntöisesti sen ja sitä aktiivisesti seuraavien tavoitteena on vihan, epävarmuuden ja niitäkin enemmän pelon levittäminen. Pitäisikö vihanlietsojia suitsia jotenkin? Pyrhönen on HLEG:n kanssa samaa mieltä: vihaa ja loukkauksia pitää suitsia ja niitä suitsitaankin.

– Jo nyt on olemassa menetelmiä, joilla voidaan puuttua vihapuheeseen, hän sanoo ja muistuttaa, että esimerkiksi Facebook ja Google ovat nekin jo muuttaneet algoritmisia menetelmiään valheita karsiviksi.

Jarno Mela

Kovin suurta parannusta suhteessa disinformaatioon Pyrhönen ei some-jäteiltä odota, mutta jotain pientä osaa nettivihasta hän uskoo niidenkin pitävän aisoissa.

Analyysiensa tuloksena yhdysvaltalais- ja eurooppalaistutkijat päätyvät samanlaiseen johtopäätökseen. Verrattuna keräämäänsä mediahuomioon valheellisten uutisten merkitys on pientä ja vielä vähäisempää, jos niiden levittäjä on botti.

Viime kädessä Cambridge Analytican kaltaiset, tiedonkerääjät ja -myyjät herättävät paljastuessaankin niitä tunteita, joihin disinformaatiolla pyritään, pelkoa ja vihaa. Samaan pyritään perinteisesti myös terrorismilla: pelon herättämiseen, kontrollin kiristymiseen ja sitä lopulta seuraavaan kaaokseen.

Moni olisi valmis suitsimaan sosiaalista mediaa ja sen myötä sananvapautta. Joku on jo ehtinytkin. Espanjassa syytetään opiskelijaa Twitterissä leviävän meemin tekemisestä.

Niko Pyrhösen mielestä suomalainen vastamedia ei aiheuta paineita sananvapauden rajoittamiseen, eikä sellaiseen ole muutakaan tarvetta. Ainoan kolhun Suomen puhtoiseen sananvapausmaineeseen maailmalla on aiheuttanut pääministeri Juha Sipilän puuttuminen Ylen toimituspolitiikkaan.

– Suomalainen vastamedia on marginaalista höpöhöpöä, eikä se uhkaa sananvapautta. Jos jossain uhka piilee, niin suomalaiseen hyvä veli -järjestelmään sisältyvässä median itsesensuurissa.

Miksi disinformaatio leviää Twitterissä niin nopeasti?

Sosiaalisessa mediassa ihmiset saavat huomiota olemalla ensimmäisiä uuden ja erikoisen – toisinaan valheellisen – uutisen jakajia.

MIT:n tutkimuksessa uutisten lukijoissa herättämät tunnereaktiot erosivat tosistaan. Disinformaatio herätti tyypillisesti yllätyksen ja inhon ilmauksia. Tosiasioihin perustuvien uutisten tuottamat tunnereaktiot olivat surua, odotusta ja luottamusta.

Botti: tietokoneohjelma, joka toimii itsenäisesti määrättyjen toimintaohjeiden puitteissa. Lyhenne sanasta robotti.

Trollaaminen, trolli: tahallista ärsyttämistä tai propagandan levittämistä internetissä. Myös henkilö, joka trollaa.

Meemi: hokema, kuva tai muu vastaava internet-ilmiö.