Suomen kaikille esi- ja peruskoululaisille sekä toisen asteen opiskelijoille tarjottava maksuton kouluruoka täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Vuonna 1948 ilmaisesta kouluruoasta tuli lakisääteistä, tosin oppikouluissa ateriointi jatkui maksullisena.
Tänä päivänä maksuton koululounas on maailmanlaajuisesti erityinen investointi lasten hyväksi.
Ruoka-annoksia valmistetaan 190 koulupäivänä noin 900 000 lapselle tai opiskelijalle. Vuosittaisten annosten määrä on satoja miljoonia.
Viime vuosina kouluruokailu on nivottu myös opetussuunnitelman osaksi.
– Yhdeksän vuoden aikana oppilas oppii hyvän ruokailurytmin, joka säilyy pitkälle aikuisuuteen, opetusneuvos Marjaana Manninen opetushallituksesta kertoo.
Lisäksi lounaalla opitaan tapa- sekä ruokakulttuuria, johon kuuluvat suomalaiset juhlapyhät ja perinneruoat. Ruokahävikkiä välttämällä opitaan kestävästä kehityksestä.
Velleistä lasagneen
”Rohkea rokan syö, uhkarohkea koulunruoan” -rallatus kulkee edelleen sukupolvelta toiselle. Käsitteenä ”koulunruoka” on nauttinut pitkään kielteistä mainetta.
Manninen näkee syyt tähän ruoan ulkopuolisissa asioissa.
– Takavuosikymmeninä kouluruoka oli niukempaa. Ruokailukokemukseen saattoi peilautua koulun huono ilmapiiri ja toimintakulttuuri tai tunne syömisen pakosta.
Kouluruoan historian alkupuolella lapsille tarjottiin keittoja ja vellejä, nyt koulussakin voi saada makumatkoja muihin maihin. Tortillat ja lasagne tekevät kauppansa yhtä hyvin kuin kalapuikot ja jauhelihamakaronilaatikko.
– Kouluruokailussa voi nähdä Suomen vaurastumisen ja matkailun yleistymisen. Nykynuoret eivät kastikeruoista niinkään perusta. Puurot pitävät edelleen pintansa, Manninen toteaa.
Kasvisten käyttö lisääntyy
Kouluruokailua kehitetään jatkuvasti. Erityisen huolen kohteena ovat ne oppilaat, jotka eivät syö kouluruokaa lainkaan tai jättävät kokonaisuuksiksi suunnitelluista aterioista osia pois. Lasten pitäisi syödä enemmän kasviksia.
Vastauksena huoleen Manninen ehdottaa, että kasvikset ja salaatit sijoitetaan ruokalinjaston alkupäähän.
– Valinnanmahdollisuuksia lisäämällä voidaan saada oppilaat syömään. Siksi ateriavaihtoehtoja pitäisi aina olla kaksi, joista toinen kasvisvaihtoehto.
Manninen ehdottaa koululaisille omaa ruokailusuositusta.
– Eri-ikäiset lapset tarvitsevat eri määrän ruokaa ja enemmän aikaa ruokailuun.
Nykyiset suositukset on tehty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Opetushallituksen ja Valtion ravitsemustoimikunnan kanssa kiinteässä yhteistyössä.
– Ruokakulttuuri rikastuu entisestään ja kasvisten käyttö monipuolistuu, Manninen ennakoi.