Kahden massiivisen maastoauton moottorit jyrähtävät käyntiin kello seitsemän aamulla.
Juuri noussut aurinko valaisee viileän aamun Kramatorskissa Donetskin alueella Itä-Ukrainassa. Yhdessä Luhanskin läänin kanssa alue tunnetaan paikallisesti paremmin Donbassina, joka viittaa alueen halki virtaavan Donetsjoen altaaseen.
Vaikka maantieteellisesti Donbassia ei ole koskaan varsinaisesti määritelty, on keväästä 2014 lähtien riehunut verinen sota piirtänyt täällä rajoja niin maastoon kuin ihmisten mieliin. Vaikka aseelliset yhteenotot eivät enää riehu kuumimmillaan, ei jäätyneestä konfliktista voi puhua. Siitä ollaan vielä hyvin kaukana.
Aseleporikkomuksia on jatkuvasti.
Suurten Toyota-maastureiden perässä liehuvat korkealla siniset liput, joissa lukee englanniksi ja venäjäksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö, Etyj. Täällä kaikki ovat tottuneet valkoisiin autoihin.
KU pääsi seuraamaan päivän verran Etyj-tarkkailijoiden työtä. Jutun teossa oli noudatettava järjestön kenttäoperaation sääntöjä. Esimerkiksi mahdollisista aseiden sijoituksiin liittyvistä havainnoista ei ole lupa kertoa.
– Meitä on tässä partiossa kollegoita Iso-Britanniasta, Bulgariasta ja Sveitsistä sekä kaksi ukrainalaista tulkkia, partion turkkilainen päällikkö Hannan Sayan kertoo täsmälleen kello 6.30 alkavassa aamupalaverissa.
Hän käy läpi tarkat turvamääräykset.
– Vain merkittyjä teitä pitkin voi kulkea. Pehmeään maastoon ei ole mahdollista mennä miinavaaran takia. Sitten mennään, Sayan huikkaa.
Miinat siviilien uhkana
Varoituksia räjähdyksistä ei anneta turhaan. Autot kestävät rynnäkkökiväärin tulitusta, mutta miinoja vastaan niitä ei ole suojattu.
Miinojen tavallisimpia uhreja eivät kuitenkaan ole kansainväliset tarkkailijat vaan paikallinen siviiliväestö. Juuri kartoittamattomat miinakentät muodostavat arvaamattoman vaaran paikalliselle siviiliväestölle.
Tarkkailijapartion brittiläinen miina-asiantuntija Paul McCullough on nähnyt monia maailman konfliktikenttiä.
– Ihmisiä kuolee ja haavoittuu miinoista ja muista räjähteistä jatkuvasti alueilla, joihin konflikti vaikuttaa.
Tulitauon ja raskaiden aseiden sijoituspaikkojen lisäksi Etyjin edustajien työkenttään kuuluu seurata konfliktialueella asuvien ihmisten vapaata liikkuvuutta ja lasten pääsyä kouluihin. Lisäksi he seuraavat eri puolilla Ukrainaa käynnissä olevia, politisoituneita oikeudenkäyntejä.
Tarkkailua vain päivän valossa
Vaikka Ukrainan kriisi on johtanut suurvaltojen – erityisesti Venäjän ja Yhdysvaltojen – rajuimpaan vastakkainasetteluun sitten kylmän sodan, on tavallisten ukrainalaisten tilanne pudonnut jo otsikoista.
Etyj jatkaakin työtään maailman mediahuomion ulkopuolella.
Järjestön joukkueeseen Ukrainassa kuuluu vajaat 700 henkeä 44 maasta. He tukeutuvat kaikkiaan kymmeneen eri puolilla maata sijaitsevaan kenttätoimistoon, joista kaksi on hallituksen kontrollin ulkopuolella olevissa Donetskin ja Luhanskin kaupungeissa.
Donbassissa tavallisten ihmisten arki on täynnä vaikeuksia. Taustalla on pääosin aseellinen konflikti suoraan tai ainakin välillisesti esimerkiksi sähkökatkojen takia. Edes elintarvikkeiden turvalliseen säilytykseen ei voi aina luottaa.
Maastokamerat rekisteröivät tapahtumia yöllä.
Sayan vaatii, että koko partio käy paikallisessa kyläkaupassa. Siellä sähköä on vain muutaman tunnin päivässä. Ruokakaupassa se ei ole hyväksi.
– Ennen ei ollut tällaista. Kuka siitä vastaa? Meidän asiat eivät kiinnosta ketään ulkomailla tai Kiovassa. Yksin ovat jättäneet, myyjät Stefania ja Svetlana selostavat suureen ääneen, yhtä aikaa ja venäjää vahvasti ukrainalaisittain murtaen.
Ulkomaisille vieraille suuriääninen kiistely on jo hauskaa.
– Älkää nyt, emme me keskenään riitele. Miten teidän työnne muuten menee, rouvat kyselevät tarkkailijoiden päälliköltä.
– Ukrainassa minulta ei kysytä, milloin olen tullut tänne vaan montako kiloa sitten, Sayan sanoo ja saa kaikki nauramaan.
Sähköongelmista huolimatta ei kukaan joudu näkemään nälkää.
Kaikkea tarkkailijat eivät silti pysty seuraamaan. Partiointi alkaa aamuseitsemältä ja päättyy noin neljän aikaan iltapäivällä. Paikalliset tietävät, että tulitus ja aseiden kuljetukset alkavat pimeän laskeuduttua. Sitä kestää yleensä aamunkoittoon, kun tarkkailijat eivät ole kentällä.
– Meillä on kuitenkin maastossa kameroita, jotka rekisteröivät tapahtumia öiseen aikaan. Me myös tarkkailemme tilannetta yöllä partioidemme tukikohdista käsin, McCullough kertoo.
Yöllisessä partioinnissa riskit kasvaisivat huomattavasti. Osa Etyjin jäsenmaista ei ole valmis hyväksymään nykyistä suurempia riskejä tarkkailijoille.
Monta teoriaa rikkomuksista
Tarkkailijoiden havainnot kootaan yhteen mission päämajassa Kiovan keskustassa, jossa apulaispäällikkö Alexander Hug ottaa vieraansa vastaan.
Sveitsiläinen Hug on pitkän linjan diplomaatti ja entinen upseeri, jolla on alan kokemusta Bosnia-Hertsegovinasta, Kosovosta ja palestiinalaisalueelta.
– Vaikka Minskin sopimuksia rikotaan jatkuvasti, ne ovat välttämättömiä väkivallan säätelemiseksi, Hug vakuuttaa.
Täysimittaiset taistelut ovat loppuneet, raskaita aseita on vedetty pois kontaktilinjalta ja ainakin jonkinlaiset keskustelukanavat osapuolten välillä ovat auki.
Etyjin tarkkailijat laskevat rikkomukseksi jokaisen laukauksen, mikäli se voidaan todentaa.
– Me emme kerää tiedustelutietoa. Emme spekuloi sillä, kuka aloitti tulituksen, kuka vastasi ja minkä takia. Keräämme tietoa vain siitä, mitä havaitsemme ja todennamme.
Rikkomusten määrä on vaihdellut rajusti. Kesällä 2017 niitä saattoi olla jopa lähes tuhat joka päivä. Toista ääripäätä edusti viime vuoden syyskuun alku, jolloin rikkomusten määrä saatiin koulujen alkamisen takia painettua alle sataan. Hugin mielestä se osoittaa, että täyden tulitauon suuntaan voidaan kulkea, jos tahtoa on.
Etyj-tarkkailijoiden johtajalla on eri versioita siitä, miksi aseet eivät vaikene.
Ensimmäinen on osapuolten tietoinen päätös, ettei aselepoa noudateta. Toinen mahdollisuus on, että rikkomuksia hiljaisesti suvaitaan. Osapuolet ovat monissa kriisin pahimmissa pesäkkeissä liian lähellä toisiaan ja ovat samalla laiminlyöneet raskaiden aseiden vetämisen kauemmas (taistelu)kosketusetäisyydeltä.
– Todennäköisesti kyse on näiden sekoituksesta. Jos olisi vain yksi syy, olisimme huomanneet sen, Hug arvioi.
Hänen mukaansa tulitus ei noudata tiettyä kaavaa.
– Tämä ei ole pöytätennistä.
Minsk yhä hyvä pohja
Yksi Ukrainan sodan alkuvaiheissa esiintyneistä kansainvälisistä kiistoista liittyi siihen, onko alueella venäläisiä sotilaita. Oikeammin kyse oli siitä, osallistuvatko Venäjän vakinaisten asevoimien sotilaat taisteluihin.
Presidentti Vladimir Putin sanoi jo joulukuussa 2015 vuotuisessa suuressa lehdistökonferenssissaan Moskovassa, että Ukrainassa on venäläisiä henkilöitä, jotka ”toimivat tiettyjen kysymysten ratkaisujen parissa, mukaan lukien sotilaalliset asiat”.
Lehdistötilaisuudessa 2017 Putin kuitenkin palasi vanhaan tarinaan, jonka mukaan joukkoja ei ole.
Alexander Hug sanoo joutuneensa vastaamaan kysymykseen usein.
– Olemme havainneet sotilaita, jotka sanovat olevansa Venäjän asevoimista. Olemme havainneet kehittyneitä aseita, miehiä univormuissa, joissa on Venäjän federaation lippu. Mutta me emme tee johtopäätöksiä emmekä spekuloi.
Venäjän roolin konfliktissa vahvistaa myös Etyjin yhteydessä toimiva kontrolli- ja koordinaatiokeskus (Joint Center on Control and Coordination). Sen tehtävä on turvata Etyjin tarkkailijoiden toiminta ja valvoa aselevon toteutumista.
Soledarin kaupungissa Ukrainassa toimivan keskuksen johdossa ovat Ukrainan kansalliskaartin varakomentaja, kenraali Valerii Bondar ja venäläinen kenraalimajuri Oleg Vasiltšenko.
Jälkimmäiselle kapinallisalueiden johtajat, niin sanottujen Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltojen” päämiehet – muun muassa Donetskin sotalordi Aleksandr Zahartšenko – ovat antaneet valtuudet edustaa itseään. Näin siis korkea-arvoinen venäläiskenraali käyttää ”kansantasavaltojen” puhevaltaa suhteessa Ukrainaan.
Ongelmaksi muodostui joulun alla 2017 se, että Venäjä veti edustajansa pois keskuksen työstä syyttäen Ukrainaa sen edustajien työn häirinnästä. Ukraina kiisti väitteet.
Minskin sopimusta on arvosteltu siitä, ettei se toimi eikä riitä Ukrainan kriisin avaamiseksi.
– Minskin sopimukset eivät ole ongelma. Sen tarkkailu ei ole ongelma. Ongelma ovat ne, jotka eivät noudata sitä. Se tosiasia, että osapuolet ovat saaneet tulitaukorikkomusten määrän tippumaan, osoittaa, että taistelu voivat loppua, jos tahtoa on, Alexander Hug korostaa.