Suomessa vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä kansainvälisten ilmastosopimusten ja EU:n taakanjakosopimusten mukaisesti.
Hallituksen ilmasto- ja energiastrategian mukaan Suomi luopuu vuoteen 2030 mennessä kivihiilen energiakäytöstä pienin poikkeuksin ja puolittaa öljyn energiakäytön. Kulutettavasta energiasta noin puolet olisi tuolloin uusiutuvaa ja energian hankinnan omavaraisuusaste olisi noussut 55 prosenttiin.
Vaikka Suomessa ollaan tavoitteista melko yksituumaisia, toteutustavoista on runsaasti erimielisyyksiä. Tuorein kiista koskee tarjouskilpailuun perustuvaa uusiutuvan energian uutta tukijärjestelyä. Muun muassa bioenergian tuottajat sekä kaukolämmön ja sähkön yhteistuotannon harjoittajat ovat pitäneet mallia epätasapuolisena, tuulivoimaa suosivana.
Pitkän aikavälin näkymä olisi energiamarkkinoilla tärkeä, koska investoinnit ovat hyvin pitkäaikaisia.
Lisäksi vesivoima on rajattu kilpailutuksen piiristä kokonaan pois, mikä on herättänyt vastustusta hallituspuolueiden omissa riveissä. Käytännössä rajaus koskee vain Kemijoki Oy:n suunnittelemaa Sierilän vesivoimalaitosta, jota niin luonnonsuojelujärjestöt, poronhoitajat, vapaa-ajan kalastajat kuin paikalliset asukkaat laajasti vastustavat.
Hämmennystä on herättänyt myös ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) väläyttämä kivihiilen energiakäytön kieltäminen suunniteltua aikaisemmin jo vuoteen 2025 mennessä. Energiateollisuus ry on tyrmännyt ajatuksen. Hallitus selvityttää asiaa vuodelle 2030 suunnitellun kieltolain valmistelun yhteydessä.
Suuri linja on silti ollut jo pitkään selvä: päästöjä pyritään vähentämään ydinvoiman ja bioenergian avulla.
Metsähakkeen kasvu laahaa
Kehitys ei myöskään kaikilta osin näytä etenevän energia- ja ilmastostrategian skenaarioiden mukaan. Strategia nojaa paljolti bioenergiaan, kuten metsähakkeeseen, jonka kulutus olisi skenaarion mukaan vuonna 2020 noin 11 miljoonaa kuutiota. Vuonna 2016 luku oli 8,1 miljoonaa, vuonna 2017 Luonnonvarakeskuksen ennakkoarvion mukaan 8,3 miljoonaa ja tänä vuonna 8,5 miljoonaa. Markkinatilanne ei ole ollut hakkeelle otollinen, selittää Bioenergia ry:n toimitusjohtaja Harri Laurikka.
– Talvet ovat olleet lämpimiä, sähkön hinta on ollut verrattain alhainen, kilpailevat polttoaineet ovat olleet edullisia ja päästöoikeus on ollut halpa, Laurikka toteaa.
Aivan viime aikoina päästöoikeuksien hinta on tosin noussut yli 11 euroon hiilidioksiditonnia kohden, kun vielä viime kesänä se oli noin viisi euroa. Tämä tukee vähäpäästöisen puupolttoaineen kilpailukykyä.
Metsähakkeen käyttöä edistetään Suomessa sähköntuotantotuella eli niin sanotulla syöttötariffilla. Hallituksen asettama yritystukityöryhmä miettii parhaillaan yritystukien karsimista. Laurikka pitää bioenergian syöttötariffien säilymistä perusteltuna, koska ryhmän toimeksiannonkin mukaan energia- ja ilmastotavoitteet on saavutettava.
Puupolttoaineiden kulutus kaikkiaan oli vuonna 2017 tammi-syyskuussa vahvassa seitsemän prosentin kasvussa. Sen osuus Suomen energiankulutuksen kasvusta oli lähes kaksi kolmannesta. Laurikka selittää kasvua taantuman jälkeisellä teollisuustuotannon kasvulla, jonka myötä myös teollisuuden sivutuotteiden energiankäyttö lisääntyi.
Tempoilevaa tukipolitiikkaa
Useat energia-alan toimijat ovat valittaneet pitkäjänteisyyden ja ennustettavuuden puutetta Suomen energia- ja ilmastopoliittisissa toimissa. Laurikankin mukaan tämä on vaikeuttanut tuotannon kehittämistä bioenergia-alalla. Kun esimerkiksi viime vuosikymmenen vaihteessa metsähakkeen käytölle linjattiin vuodelle 2020 tavoitteeksi 13,5 miljoonaa kuutiometriä – nykyistäkin tavoitetta enemmän –, monet yksityiset toimijat alkoivat tehdä investointeja tähän luottaen.
– Sittemmin metsähakkeen tukea on välillä laskettu ja taas uudelleen nostettu. Pitkän aikavälin näkymä olisi energiamarkkinoilla tärkeä, koska investoinnit ovat hyvin pitkäaikaisia. Laitosten elinikä on usein 25 vuotta tai enemmän.
Laurikka ihmettelee myös keskustelua siitä, kuuluuko bioenergialle laskea päästökertoimia. Kun ilmastopolitiikkaa käynnistettiin 1990-luvulla, biomassan polttaminen energialaitoksella päätettiin laskea päästöttömäksi, koska puun kaatamisen päästövaikutukset otettiin huomioon maankäyttösektorilla.
– Tottakai kaikki jo siinä vaiheessa ymmärsivät, että energialaitoksen piipusta hiilidioksidia tulee, mutta siinä haluttiin ottaa huomioon bioenergian uusiutuva luonne. Nyt koko kuvio on kyseenalaistettu, ja samaan aikaan energia-ala on investoinut hurjasti tähän periaatteeseen luottaen. Samalla Suomen nettopäästöt ilmakehään ovat vähentyneet 45 prosenttia vuodesta 1990, vaikka bioenergian määrä on kaksinkertaistunut, Laurikka sanoo.
Suomi omalla linjallaan
Tulevaisuuden energiakysymyksiä tutkiva teknillisen fysiikan professori Peter Lund Aalto-yliopistosta arvioi Suomen energiapolitiikan suurten linjojen pysyneen jo pitkään ennallaan, vaikka yksityiskohdissa on ollut heilahteluja. Päästöjen vähentäminen energiantuotannossa on pääasiassa kahden pilarin, puuenergian ja ydinvoiman varassa. Hallituksen ilmasto- ja energiapoliittisen linjauksen mukaan yli 90 prosenttia päästövähennysten vaatimista muutoksista toteutuisi puu- ja ydinvoiman avulla.
Kummassakin on riskinsä, ja ratkaisu on kansainvälisestä näkökulmasta poikkeava, Lund sanoo. Nykylinjausten mukaan Suomessa olisi biovoimaa ja ydinenergiaa yhteensä vuonna 2030 luultavasti OECD-maista eniten.
– Kyllä tällä tavoiteasetannalla luultavasti päästään päästöjen vähentämiseen erityisesti, jos oletetaan, että puuenergia on hiilidioksidivapaata, Lund arvioi.
Lundin mukaan tiedemaailmassa on kuitenkin osoitettu, että puun käyttö energiamuotona siinä muodossa kuin sitä Suomessa toteutetaan ei ole kovin kestävällä pohjalla. Poliitikot tulkitsevat tiedettä eri tavalla kuin tieteentekijät itse. Euroopan Parlamenttikin on hyväksynyt alustavasti Suomen hallitukselle mieluisat linjaukset metsäpohjaisen bioenergian käyttöön, mihin Bioenergia ry. on ollut tyytyväinen, mutta ympäristöjärjestöt pettyneitä.
Vaihtoehtoisia polkuja on, mutta niitä ei ole esimerkiksi hallituksen ilmasto- ja energiapoliittisessa selonteossa edes arvioitu, Lund kritisoi.
– Kaikki uudet teknologiat, kuten tuulienergia, aurinkoenergia ja energian varastointi, jäävät sivuraiteille. Myöskään energiankäytön tehostamista ei juuri mainita. Suomen skenaarioissa energiankäyttö kasvaa, kun muut pyrkivät saamaan sen tasaantumaan tai jopa laskemaan, Lund vertaa.
Vaihtoehtoinen polku olisi myös nykyistä innovatiivisempi ja teknologiaintensiivisempi ja toisi uusia työpaikkoja ja vientimahdollisuuksia, Lund painottaa.
Raskaan teollisuuden ehdoilla
Bioenergiaakin tulee Lundin mukaan hyödyntää, mutta peruskysymys on se, että hiiltä ei saisi päästä ilmaan. Kestäviä bioenergian muotoja ovat biomassaa mädättämällä syntyvä biokaasu sekä lyhytkiertoiset puumassat, Lund linjaa.
– Puun hiilikierto metsissämme on hyvin hidas. Kun puun hakkaa, kestää ainakin 70 vuotta ennen kuin se kasvaa takaisin. Jos halutaan käyttää puuta energiana enemmän, tarvitaan nopeakiertoisia energialajikkeita, kuten erilaisia pajuja. Muun muassa Tanska ja Ruotsi kehittävät peltometsäplantaaseja.
Tuulivoimaakin valtio tukee merkittävästi syöttötariffeilla, ja jatkossa tarjouskilpailun perusteella jaettavalla tuella, jos hallituksen esitys menee läpi. Kun sähkön markkinahinta on alentunut, syöttötariffeilla turvattava takuuhinta on ollut jopa moninkertainen markkinahintaan nähden.
– Tuen olisi voinut järjestää fiksummin, mutta isot rahat ovat muualla, Lund sanoo.
Kun syöttötariffeihin menee 200–300 miljoonaa euroa vuodessa, teollisuudelle maksettavat energiatuet ovat jopa 2,3 miljardia euroa, Lund laskee. Tämä koostuu muun muassa sähköverojen palautuksista, liikennepolttoaineiden hyvityksistä ja turpeen käytön tuesta. Energiapolitiikkaa tehdään raskaan teollisuuden ehdoilla.
– Kataisen hallituksen aikana sovittiin, että työnantajien kansaneläkemaksut poistetaan ja sen sijaan nostetaan energiaveroja. Ei kestänyt kauaa, kun teollisuus alkoi valittaa, ettei se pysty toimimaan energiaverojen vuoksi, ja niitä päätettiin palauttaa, Lund mainitsee.
– Vanhan tukeminen jopa estää muutosta. 2,3 miljardia olisi suurin piirtein se raha, mikä vuodessa tarvittaisiin siihen, että Suomi tehtäisiin päästöttömäksi.
Yksi ratkaisu olisi Lundin mukaan energiayritystukien muuttaminen vastikkeellisiksi. Tukea annettaisiin esimerkiksi sillä ehdolla, että yritys tehostaa energiankäyttöään.