Sanni Harmanen

Horisontti

Tuhat yliopistolaista marssi ulos Tampereella helmikuun alussa. Kuun viimeisenä päivänä koko henkilökunta oli lakossa Helsingin yliopistossa. Vaikka tapahtumat näyttävät irrallisilta, niin tosiasiallisesti niissä kummassakin on kyse yliopistojen yhteiskunnallisen aseman muuttamisesta. Yliopistoja on pala palalta muutettu yhä enemmän keskenään ankarasti kilpaileviksi, pelolla johdetuiksi yrityksiksi.

Muutosten vyöry alkoi yliopistouudistuksesta kahdeksan vuotta sitten. Yliopistojen aseman muuttamisen väitettiin antavan yliopistoille enemmän itsenäistä päätäntävaltaa. Virkasuhteiden muuttamisen työsuhteiksi sanottiin vähentävän määräaikaisia työsuhteita.

Johtosääntö on ristiriidassa perustuslain yliopistoille takaaman itsehallinnon kanssa.

Toisin on käynyt. Opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaa yliopistoja määrärahapäätöksillä aiempaa tiukemmin. Rakenteellinen kehittäminen, jonka tavoitteena on korkeakoulujen määrän vähentäminen, on ministeriön tavoite, ei korkeakoulujen itsenäinen päätös. Yliopistojen työntekijöistä on yhä edelleen suurin osa, yli 60 prosenttia, määräaikaisia. Virkasuhteiden muuttuminen työsuhteiksi on tuonut yliopistoihin jatkuvat yt-neuvottelut. Satoja työntekijöitä on irtisanottu.

Työntekijöiden asema oli ydinkysymys myös yliopistojen tämäntalvisissa työehtosopimusneuvotteluissa. Neuvottelut takkusivat, sillä yliopistotyönantajaa edustava Sivistystyönantajat pyrki sanelemaan neuvottelemisen sijaan. Härkäpäisesti työnantaja vaati muun muassa palkkausjärjestelmään muutosta, jolla työnantaja olisi saanut lisää valtaa määritellä yksittäisten työntekijöiden palkkaa. Käytännössä muutos olisi tarkoittanut osalle henkilökuntaa palkanalennusta.

Yliopistojen työntekijöiden toimintavalmius ja ammattiliittojen vahva yhteistyö taisi yllättää työnantajan, joka ei uskonut yliopistolaisilla olevan yhteistä taistelutahtoa. Niinpä Sivistystyönantajat hylkäsi valtakunnansovittelijan ensimmäisen sovintoesityksen. Helsingin yliopiston lakko, kaksi muuta yliopistoja koskevaa lakkovaroitusta sekä Julkisen ja hyvinvointialan liiton järeät tukilakkovaroitukset pakottivat työnantajan muuttamaan neuvotteluasennetta.

ILMOITUS

Yliopistoihin solmittu sopimus noudattaa yleistä 3,45 prosentin palkankorotuslinjaa. Palkkausjärjestelmän uudistuksen valmistelu siirrettiin työryhmään. Sopimuksella puututaan myös yliopistojen ikuisuusongelmaan, määräaikaisiin työsuhteisiin, joiden vähentämistä pohditaan työryhmässä. Määräaikaiset työntekijät otetaan huomioon myös palkkausjärjestelmän uudistamisessa.

Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu ovat yhdistymässä säätiömuotoiseksi Tampereen yliopistoksi vuoden 2019 alussa. Niin sanotun Tampere3:n koko kolmivuotisen yhdistymisprosessin keskeinen kysymys on ollut, ketkä yliopistossa käyttävät valtaa.

Tästä vallasta oli kyse myös Tampereen yliopiston ulosmarssissa. Tampereen säätiömuotoisen yliopiston siirtymäkauden hallitus esitti yliopistolle johtosääntöä, joka olisi antanut määräysvallan yliopistoyhteisön ulkopuolisista henkilöistä kootulle hallitukselle. Vaikka yliopiston hallitus ei suoraan määrääkään, niin käytännössä johtosääntöluonnos tarkoitti tutkimuksen ja opetuksen vapauden menetystä, sillä talouspäätöksillään hallitus valitsee kehitettävät ja supistettavat tutkimus- ja opetusalat.

Laajalla kritiikillä oli hiukan vaikutustakin. Tampereen yliopiston siirtymäkauden hallitus poisti johtosäännöstä kaikkein räikeimmin yliopiston itsehallintoa loukkaavat kohdat. Mutta edelleen johtosäännössä on kohtia, jotka ovat ristiriidassa sekä perustus- että yliopistolain kanssa.

Tampereen yliopiston henkilöstöjärjestöt ovat kannelleet johtosäännöstä myös eduskunnan oikeusasiamiehelle. Hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää ja julkisoikeuden professori Juhani Lavapuro toteavatkin lausunnoissaan, että johtosääntö on ristiriidassa perustuslain yliopistoille takaaman itsehallinnon kanssa.

Tampereen säätiömuotoisen yliopiston hallinnossa on kyse myös rahasta. Teknologiateollisuuden ja Tampereen korkeakoulusäätiön muiden perustajien määräysvaltaa on yritetty oikeuttaa perustajien sijoituksilla säätiöön. Yliopiston suurin rahoittaja on kuitenkin valtio, siis veronmaksajat. Perustajien antaman pääoman tuotolla voidaan kattaa vain muutaman prosentin osuus yliopiston vuosittaisista kuluista. Määräysvalta yliopistossa tarkoittaakin valtaa ohjata verovarojen käyttöä.

Valtapeli Tampere3:n ympärillä on ollut erittäin rumaa. Johtajia on vaihdettu tiuhaan eikä likaisia keinoja ole kaihdettu. Yliopistoyhteisö on saanut oppia, että salailu ja harhaanjohtaminen ovat ihan tavanomaisia johtamisen tapoja. On vaikea kuvitella, miten näille savuaville raunioille rakennetaan toimintakykyinen akateeminen yhteisö.