Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ennustaa Suomeen punavihreää hallitusta ensi vuoden eduskuntavaalien jälkeen.
– Jää meidän tehtäväksemme irrottaa suomalainen päätöksenteko siitä henkisestä taantumasta, johon se on jäänyt jumiin, hän sanoi vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa Helsingissä lauantaina.
– Viime vaaleissa puolueet kisasivat siitä, kenen leikkauslista oli pisin. Nykyinen hallitus on kuvannut rajuja leikkauksia uudistuksiksi, eikä strateginen hallitusohjelma ole millään tavalla toiminut yhteiskuntaa muuttavana voimana.
Viime vaaleissa puolueet kisasivat siitä, kenen leikkauslista oli pisin.
Hän totesi, että vasemmistoliiton kritiikki ei ole saanut hallitukselta vastakaikua.
– Seuraava ja ainoa askel kohti oikeudenmukaista yhteiskuntaa on punavihreä hallitus, joka muuttaa koko tämän politiikan karun suunnan, hän päätteli.
Punavihreä hallitus tarkoittaisi SDP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton muodostamaa hallitusta.
Työstä ja eriarvoisuudesta
Hän nimesi seuraavan hallituksen keskeisistä tehtävistä työn murroksen ratkaisemisen ja eriarvoisuuden poistamisen.
– Seuraavan, punavihreän, hallituksen keskeisimpiä tehtäviä on ratkaisujen esittäminen työn murroksen aiheuttamiin tarpeisiin, Andersson sanoi vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa.
Leikkauslistojen sijaan hän esitti eriarvoisuuden vähentämistä.
– Nyt jos koskaan Suomi tarvitsee tulevaisuuteen katsovaa politiikkaa ja ratkaisuja, joilla yhteiskunnan rakenteita muutetaan vastaamaan nykypäivää, ja joilla turvataan tasa-arvo, hyvinvointi ja yhdenvertaisuus kaikille, hän sanoi.
– Seuraavassa hallituksessa pyrimme vähentämään sosiaaliturvan vastikkeellisuutta luopumalla työvoimapoliittisista karensseista ja yhdenmukaistamaan perusturvaetuudet samalla korottaen niiden tasoa.
Vähimmäispalkkaa ja tasa-arvoeriä
Andersson arvioi, että palkkaerojen kasvu on estettävissä lakisääteisellä vähimmäispalkalla sekä matalapalkka-aloille suunnatuilla tasa-arvoerillä.
Lisäksi hän listasi toimivan perustulon ja kansallista tulorekisterin, jota olisi hyödynnettävä sosiaaliturvan ja palkkatulojen yhteensovittamiseksi reaaliaikaisesti.
– Aktiivimallin kaltaiset ratkaisut vain heikentävät työttömyysturvaa, lisäävät byrokratiaa ja aiheuttavat entistä enemmän epävarmuutta. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus perustui vanhempien kategoriseen jaotteluun työttömiin tai työllisiin, eikä ollenkaan huomioinut sitä, että nykyään ihmiset liikkuvat näiden kategorioiden välissä jatkuvasti.