All Over Press/Matti Raivio

Kirjoitin toissavuoden marraskuussa tälle palstalle otsikolla Kaikki se valo jota emme näe. Miesten A-maajoukkueen MM-karsinnat olivat sujuneet surkeasti, ja yritin tekstilläni luoda tulevaisuudenuskoa valottamalla junnumaajoukkueiden tuolloin varsin hyvää tilannetta.

Tuon jälkeen asetelmat ovat kääntyneet lähes päälaelleen. Markku ”Rive” Kanervan astuttua puikkoihin ovat Huuhkajien otteet olleet huomattavan lupaavia, kun taas etenkin poikien U-19-joukkueen kompastelua seuratessa on tullut mieleen, että se tunnelin päässä ollut valo olikin vain vastaantuleva juna.

Alle 19-vuotiaiden EM-kisat järjestetään ensi kesänä Suomessa. Suomi pääsee luonnollisesti kisaisäntänä mukaan Seinäjoella ja Vaasassa pelattavaan turnaukseen, jossa ei ole luvassa helppoja matseja. Valmistautuminen kotiturnaukseen on sujunut jopa suomalaisittain poikkeuksellisen kehnosti: joukkue on hävinnyt edellisistä kymmenestä ottelustaan yhdeksän ja pelannut yhden maalittoman tasapelin, maalieron ollessa murskaava 1–35.

Junnujoukkueen alisuorittaminen on hämmentänyt suomalaista futiskansaa jo pitkään.

Suomen Palloliittoa ei varsinaisesti tunneta nopeista reagoinneistaan, ja U-19-joukkueen tilanteeseenkin puuttumisessa kesti aivan liian kauan. Viimein tämän kuun alussa valmentaja Kimmo Lipponen sai kenkää, ja tilalle rekrytoitiin väliaikaisesti helppo vaihtoehto, U-21-joukkuetta luotsaava Juha Malinen. Malisen Minihuuhkajat pelaavat ensimmäisen ottelunsa tämän lehden ilmestymispäivänä, ja paineet ovat epäilemättä kovat.

ILMOITUS

Junnujoukkueen alisuorittaminen on hämmentänyt suomalaista futiskansaa jo pitkään. Paperillahan ikäluokka ei suinkaan ole kehno, vaan mukana on lukuisia erittäin lahjakkaita yksilöitä, kuten AFC Ajaxin organisaatiossa pelaava Saku Ylätupa sekä RoPsista ranskalaiseen SM Caeniin vuodenvaihteessa siirtynyt Timo Stavitski. Pelaajien edustamien seurajoukkueiden lista on komea: mukana on sellaisia porukoita kuin SS Lazio, Chievo Verona, Hamburger SV ja Rangers FC – toki moni on hankkinut kannuksensa kotoisista sarjoista.

Lipposen alaisuudessa joukkue tuntuikin juuttuneen noidankehään, josta ulospääseminen vaatii todellisia muutoksia. Valmentajan vaihto on hyvä alku, ja tänään Sveitsiä vastaan Malisella onkin paikka osoittaa olevansa valmentajavelhona Twitter-tunnuksensa mukaisesti ei vain jumala, vaan jumalin.

Kotikisoihin valmistautuessa toivoisi, että joukkueella olisi käytettävissään kaikki mahdolliset pelaajat – loukkaantumisia sun muita esteitä kun matkalla varmasti tulee. Tästä näkökulmasta Sergei Eremenkon taannoinen ilmoitus siirtyä edustamaan toista kotimaataan Venäjää on harmillinen, mutta nuorukaisen urakehityksen kannalta varmasti järkevä.

Eremenkon seurajoukkue on Moskovan Spartak, ja Venäjän liigan ulkomaalaiskiintiöt ovat erittäin tiukat – onpa välillä väläytelty peräti ulkomaalaisten sulkemista liigasta kokonaan, ja jopa presidentti Vladimir Putin ilmaisi taannoin tukevansa moista ajatusta. Venäjän maajoukkueen käytettäväksi ilmoittautuminen helpottaa varmasti Eremenkon pelaamista Venäjällä, vaikkei pelejä maajoukkuepaidassa kertyisi yhtäkään.

Kansainvälisiä arvokisoja ei kotimaamme kamaralla kovin usein järjestetä, joten toivottavasti mahdollisimman moni katsoja pääsisi ihastelemaan tulevaisuuden superstaroja Pohjanmaan lakeuksille. Toinen vaatimaton toiveeni on, että niin ikään mahdollisimman moni Veikkausliigassa pelaava minihuuhkaja saisi reilusti peliaikaa ja siten kovia matseja vyölle, kun liiga käynnistyy ensi kuun alussa.

Viikonloppuna pelataan maajoukkuepelejä, joten ylimmät sarjatasot ovat tauolla. Vakiolapulta löytyy Ykkös- ja Kakkosliigaa, mikä on tavannut tarkoittaa hankaluuksia. Merkeissä ei siis kannata säästellä.

Kierroksen selkein tolppa löytyy heti ykköskohteesta, jossa Shrewsbury saa vastaansa kotonaan AFC Wimbledonin. Vierailijat ovat mukavassa neljän ottelun voittoputkessa, ja nousseet sarjataulukossa jo toisiksi hätyyttelemään ykkösenä killuvaa Blackburnia. Putoamista vastaan tasaisessa sarjassa tosissaan tappelevan Wimbledonin ei pitäisi olla kummoinenkaan vastus, joten ykkösellä mennään.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 24.3. kello 16.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 2, 2, 1(X), 1(2), 1(X), 2(1), 1(X), 2, 1(X), 1, 2, 1.

Viikon väite: Ulos katsoessa ei ensimmäisenä tulisi mieleen, että Veikkausliigan kausi alkaa jo kahden viikon päästä. Ottelusiirtoihin jouduttaneen turvautumaan tänä vuonna tavanomaistakin kevättä enemmän etenkin niillä paikkakunnilla, joilla pelataan luonnonnurmella.