Yhdenvertaisuusvaltuutetun, Turun oikeustieteellisen tiedekunnan ja Åbo Akademin toteuttaman, kansainvälistä suojelua koskevan tutkimuksen tulokset kertovat, että Suomen turvapaikkapolitiikka näyttää perustuvan pikemminkin poliittiseen ja hallinnolliseen ohjaukseen kuin ulkomaalaislainsäädäntöön.
Oikeustiedettä ja yhteiskuntatiedettä hyödyntävässä tutkimuksessa verrataan Maahanmuuttoviraston tekemiä turvapaikkapäätöksiä vuoden 2015 lopulta ja vuodelta 2017. Tulosten mukaan turvapaikanhakijoiden profiili ja lainsäädäntö ovat pysyneet ennallaan, mutta käytännössä turvapaikkapolitiikkaa on kiristetty merkittävästi.
Lainsäädännön ja turvapaikanhakijoiden sijaan tiukentuneeseen turvapaikkapolitiikkaan on vaikuttanut poliittinen ohjaus. Tutkimusryhmään kuuluva oikeustieteen professori Juha Lavapuro Turun yliopistosta pitää tilannetta huolestuttavana.
Poliittiseen ja hallinnolliseen ohjaukseen perustuva päätöksenteko yhden ihmisryhmän kohdalla uhkaa koko oikeusvaltion periaatetta.
– Se, että poliittinen ohjaus onnistuu turvapaikkapolitiikassa, kertoo ongelmien vakavuudesta. Jos laki ei ohjaa toimintaa, menetetään demokraattisen oikeusvaltion kontrollimekanismit, Lavapuro varoittaa.
– Viranomainen on lain tulkitsija, eikä lakia voi tulkita eri aikoina eri tavoin.
Poliittiseen ja hallinnolliseen ohjaukseen perustuva päätöksenteko yhden ihmisryhmän kohdalla uhkaa koko oikeusvaltion periaatetta. Myös turvapaikanhakijoiden oikeudellista avunsaantia ja oikeusturvaa on heikennetty.
Suurin muutos suhtautumisessa uskonnolliseen vainoon
Syksyllä 2015 Suomeenkin tuli poikkeuksellisen suuri määrä turvapaikanhakijoita. Tutkimus kohdistui irakilaisten 18–34-vuotiaiden miesten saamiin turvapaikkapäätöksiin. Vuoden 2015 lopulta tutkittiin kaikki kyseiseen ryhmään kuuluneiden saamat päätökset (125 kpl), vuoden 2017 osalta päätökset (118 kpl) valittiin satunnaisotannalla.
Hakijoiden kohdalla mikään taustatekijöistä ei ollut muuttunut ja heidän esittämänsä perusteet turvapaikantarpeelle olivat säilyneet ennallaan. Niin ikään muuttumattomana oli säilynyt ulkomaalaislainsäädäntö. Tehdyissä päätöksissä oli kuitenkin nähtävissä merkittävä muutos.
Vuonna 2015 myönteisen turvapaikkapäätöksen sai neljä viidestä hakijasta. Myöhempänä tutkimusajanjaksona myönteisiä päätöksiä tehtiin vähemmän kuin yksi viidestä. Vastaavasti käännytyspäätösten määrä nousi yli nelinkertaiseksi.
Viranomaisten linjauksissaan tekemät muutokset näkyvät esimerkiksi suhtautumisessa uskontoon vainon perusteena. Vuonna 2015 maahanmuuttovirasto hyväksyi 90 prosenttia hakemuksista, joissa perusteena kansainväliselle suojelulle ilmoitettiin uskonnollinen vaino. Vuonna 2017 vain viidennes uskonnolliseen vainoon vedonneista sai myönteisen päätöksen.
Suhteessa aiempiin oikeudenloukkauksiin Maahanmuuttoviraston ratkaisukäytännöt ovat muuttuneet selvästi. Vielä 2015 aiempien oikeudenloukkausten uskottiin ennakoivan myös tulevien loukkausten todennäköisyyttä. Myöhemmissä päätöksissä vastaava riskiä ei Maahanmuuttoviraston arvion mukaan ole ollut.
Ylipäätään hakijoiden kertomusten uskottavuuden arviointi on tiukentunut. Hakijoilta on edellytetty aiempaa yksityiskohtaisempia todisteita esittämiensä perusteiden tueksi sen sijaan, että viranomaiset ottaisivat vastuun tutkinnasta.