Puolueiden tämänhetkisillä kannatusmittauksilla on lähinnä viihdearvoa vuoden päästä olevien eduskuntavaalien kannalta. Kannatukset sahaavat useitakin prosenttiyksikköjä hyvinkin nopeasti puoleen tai toiseen.
Demarit eivät voi siten huokaista helpotuksesta, vaikka tuoreimmat mittaukset ovat nostaneet sen taisteluun pääministerin paikasta. Puolueen kannatusluvut ovat sahanneet koko Sipilän hallituksen ajan.
Iso kysymys onkin, miksi puolueen kannatus saattaa taas laskea. Yksittäiset tapahtumat saavat liikettä äänestäjiin, kuten aktiivimallin vastaiset lakot nostivat SDP:n kannatusta tänä vuonna helmi–maaliskuussa ja yhteiskuntasopimuksen vastaiset mielenosoitukset aikaisemmin.
Suuri joukko äänestäjiä valitsee puolueensa tilanteen mukaan.
Ideologisesti sitoutuneet äänestäjät vähissä
Kannatuslukujen sahaaminen kertoo demarien tilasta, mutta yhtä hyvin se kertoo myös äänestäjien suhtautumisesta yleisimminkin äänestämispäätöksiin.
Suuri joukko äänestäjiä valitsee puolueensa tilanteen mukaan. Voikin puhua tilanne- tai sattumademokratiasta.
Syntyy tilannekohtaista sitoutumista puolueeseen tai yhä useammin myös ehdokkaaseen. Äänestäjä päättääkin puolueensa yhden tai kahden asian perusteella. Äänestäjä voi myös kilpailuttaa paria kolmea puoluetta.
Ilmiö on vahvistunut vuoden 2011 jytkyvaaleista lähtien. Äänestäjät ovat pirstoutuneet eri puolueiden välisiin maastoihin. On vaikea kuvitella, että jonkin suurimman puolueen kannatus lähentelisi edes 30 prosenttia.
SDP oli suurin puolue Ylen helmikuussa Taloustutkimuksella teettämässä tutkimuksessa. Puolue jäi nyt niukasti kakkoseksi kokoomuksen jälkeen Helsingin Sanomien viikonvaihteessa julkaiseman mielipidemittauksen mukaan.
Kokoomuksen ja SDP:n kannatus on vain 20 prosentin luokkaa. Keskusta jää vajaaseen 16 prosenttiin. Vihreät ovat hengittäneet keskustan niskaan jo usean kuukauden ajan.
Eduskuntavaalien merkit ovat jo ilmassa
Tähän aikaan vuoden päästä haetaan kiivain eduskuntavaalien kampanjavaihde päälle. Hallituksen lähtöasema on varsin heikko.
Sen kannatus on reilusti vajaa 40 prosenttia ja toiseksi ääripääksi laskettavalla punavihreällä oppositiolla – demareilla, vihreillä ja vasemmistoliitolla – kannatus on viisi prosenttiyksikön verran enemmän.
Mutta myöskään punavihreä oppositio ei ole yhtenäinen. Vihreiden puheenjohtaja Touko Aallon aikana on ollut viitteitä puolueen oikeistosympatioista. Demarit ovat suuntautuneet vasemmalle puheenjohtaja Antti Rinteen aikana.
Vasemmistoliitto siirtyi aikaisempaa vasemmalle jo puheenjohtaja Paavo Arhinmäen aikaan. Hyvin todennäköisesti samantyyppinen mittaus kertoisi puolueen siirtyneen Li Anderssonin johdolla edelleen vasemmalle.
Punavihreiden oppositiopuolueiden irtiotto ei ole kannatuslukujen valossa kovin onnistunut. Sen sijaan hallituksen alamäki on raju: vaaleissa se sai 57 prosentin kannatuksen, joka on sulanut 38,4 prosenttia.
Eniten oppositiosta ovat hyötyneet vihreät, jolla on kuuden prosenttiyksikön etumatka edellisten eduskuntavaalien tulokseen.
Siniset ja perussuomalaiset räyhälinjalle
Eniten kannatus on sulanut perussuomalaisilta. Perussuomalaiset – siniset mukaan lukien – roikkuvat nyt yhteensä 10 prosentin kannatuksessa.
Viime kevään ja kesän kannatuskuopasta nousseet perussuomalaiset saavatkin mitä Jussi Halla-aho lupaili puheenjohtajaehdokkaana. Puolue kannattaa tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa.
Puolueen presidentinvaaliehdokkaalla Laura Huhtasaarella (ps.) oli potentiaalia reilusti yli kymmenen prosentin kannatukseen. Moni kannattajista äänesti kuitenkin presidentiksi kansanliikkeen ehdokasta Sauli Niinistöä.
Perussuomalaisten potentiaalia hankala arvioida
Mielipidetiedustelujen mukaan perussuomalaisille löytyy yllättävän paljon potentiaalia, jonka toteutumista on vaikea ennakoida. Osa perussuomalaisista ei halua tunnustaa olevansa puolueen kannattajia.
Nationalismilla, EU-vastaisella populismilla ja rasismilla flirttaileva puolue saattaa kerätä yllättävän paljon kannattajia. Puolueella on huono maine muiden puolueiden silmissä, mutta tällä ei ole merkitystä osalle kannattajista.
Odotettavissa on sekä sinisten että perussuomalaisten irtiottoja eri suuntiin, ja tästä on saatu viitteitä molemmista puolueista. Siniset koettelevat rajojaan, mutta hallitusta puolue ei hylkää. Tämä on erityisen tärkeää ex-puheenjohtaja Timo Soinille, joka viihtyy hyvin puolueensa hajoamisesta huolimatta ulkoministerinä.