Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin edustajat tapasivat opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen maaliskuun alussa. Liiton mukaan lasten varhaiskasvatuksen suurin ongelma ei ole työntekijöiden koulutustaso, vaan liian suuri hoitoryhmien koko. Varhaiskasvatuksen laatu ei parane yliopistokoulutettuja lastentarhanopettajia lisäämällä, vaan huolehtimalla siitä, että henkilöstöä on tarpeeksi lapsiryhmissä koko toiminta-ajan.
Nyt eduskunnan käsittelyssä olevan varhaiskasvatuslain muutosesitykset pohjautuvat liian yksipuolisesti rakennettuun pedagogiseen näkemykseen. Lisäksi siinä esitettyjen toimenpide-ehdotusten toteuttaminen henkilöstörakenteiden muuttamisineen vaatii liian pitkän siirtymäajan. Varhaiskasvatuksen ongelmia niillä ei todellisuudessa pystytä korjaamaan. Sen sijaan varhaiskasvatuksen toimintaympäristö saadaan useiksi vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi sellaiseen kaaostilaan, jonka aiheuttamia seurauksia joudumme maksamaan todella pitkään.
Nyt tehtyjen työmarkkinaratkaisujen mukaan lastentarhanopettajien työajasta voidaan käyttää jopa 12 prosenttia toiminnan suunnitteluun. Tämä tarkoittaa lapsiryhmän ulkopuolisia tehtäviä.
Lastenhoitajan työpanos tehdään ryhmässä.
Jos lastentarhanopettajia on ryhmässä kaksi, molemmilta kuluu 12 prosenttia työajasta työn suunnitteluun ryhmän ulkopuolella. Tämä aika on siis fyysisesti pois lapsilta. Lastenhoitajan työpanos tehdään ryhmässä, häntä tarvitsevien lasten luona.
Mikäli lakiesityksen mukaiset toimenpiteet henkilöstörakenteessa tehdään, se johtaa suurempiin lapsiryhmiin ja yhä suurempaan lasten ja henkilöstön kuormittumiseen. Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että yliopistokoulutuksen saaneita lastentarhanopettajia ei ole saatavilla. Näitä vakansseja joudutaan täyttämään määräaikaisilla sijaisilla. Tämä puolestaan johtaa jatkuvaan henkilöstön vaihtumiseen lapsiryhmissä.
Varhaiskasvatuslakiesityksen uskottavuutta ja toimivuutta voidaan lisätä, kun säädetään edes alle kolmevuotiaiden lasten ryhmään henkilöstörakenteeksi kaksi lastenhoitajaa ja yksi korkeammin koulutettu lastentarhanopettaja.
Tässä ikäkaudessa lapsen kehityspsykologiset tarpeet ohittavat tutkimustenkin valossa lapsen pedagogiset tarpeet. Varsinkin pienillä lapsilla toistot ja rutiinit luovat turvallisuuden tunnetta, ja arjessa rutiinit ovat hyvin perushoidollisia.
Lastenhoitajien suurempi osuus henkilöstöstä on hyvin perusteltua. Pienet lapset kaipaavat auttavia käsiä, empaattista hoitoa, turvallisuudentunnetta ja läheisyyttä. Lähihoitajan työhön kuuluvat monipuolisesti kaikki varhaiskasvatuksessa tehtävät työt, ensisijaisesti hoito- ja huolenpitotehtävät. Tarvittavan henkilöstön koulutustasoa tulisi pohtia lapsiryhmälähtöisesti.
Silja Paavola
SuPerin puheenjohtaja
Johanna Pérez
SuPerin asiantuntija