Otetaanpa ajatusleikki. Leikitään, että sinä olisit häikäilemätön ja rahanahne henkilö. Leikitään lisäksi, että sinä olisit maassa, jossa valtiolla on paljon omaisuutta, mutta jossa demokratian tila on heikko. Näkisit tietenkin tilaisuutesi tulleen!

Jos olisit vaikkapa Venäjällä 90-luvun alussa, voisit varastaa tekaistuilla papereilla joka päivä rekkatolkulla öljyä, kuljettaa sen länteen ja myydä sitten halvemmalla kuin kukaan muu. Olisit miljonääri viikossa ja miljardööri vuodessa. Tänä päivänä olisit yksi maan johtavia oligarkkeja ja presidentin hyvä kaveri.

Jos olisit turkulainen rakennuttaja 70-luvulla, voisit herrakerhoissa sopia, että kaupunki purkaa keskustan vanhat talot ja palkkaa sinun firmasi pistämään tilalle elementtitaloja. Rakentaisit paljon ja halvalla, ja jakaisit tietysti voitoistasi poliitikkokavereillesi vaalirahaa. Tänään omistaisit säätiöidesi kautta puolet kaupungin keskustasta, vaikka olisitkin itse jo eläkkeellä.

Päämääräsi on tienata mahdollisimman paljon rahaa sairausbisneksellä.

Mutta entä jos olisit 2010-luvulla suomalaisen yksityissairaalan johtoryhmän jäsen? Miten toimisit?

Päämääräsi on tienata mahdollisimman paljon rahaa sairausbisneksellä. Harmi vain, että niin suuri osa siitä on kunnallisten ja alueellisten terveyskeskusten ja sairaaloiden käsissä. Olet toki jo jonkin verran kartoittanut tätä hallintohimmeliksi kutsumaasi systeemiä, mutta kovin helposti sen muuttaminen ei suju. Mutta mahdollisuus päästä käsiksi miljardien vuotuiseen liikevaihtoon kyllä kiinnostaa sinua.

ILMOITUS

Palkkaat varmaankin viestintätoimiston vaikuttamaan medioihin ja poliitikkoihin. Lobbarit vinkkaavat medioita huonosti rahoitettujen terveyskeskuspäivystysten pitkistä jonoista, ja näistä tuleekin välillä artikkeleita lehtiin. Niiden vieressä on ostamiasi isoja mainoksia firmasi sairauspalveluista.

Eduskuntavaalit lähestyvät ja toivot tietenkin, että eduskuntaan ja varsinkin hallitukseen valitaan kansanedustajia, jotka kannattavat terveydenhuollon yksityistämistä. Mutta pelkkä toivominen ei riitä.

Perkaat kaikkien puolueiden vaalilistoilta ehdokkaita, jotka kannattavat yksityistä terveydenhuoltoa. Useimmat ovat odotetusti porvaripuolueista. He ovat jo valmiiksi puolellasi, joten haluat varmistaa, että heidät valitaan. Viime eduskuntavaaleissa yksi ääni maksoi pari, kolme euroa. Muutama tuhat ääntä tarvitaan jokaiselle edustajallesi.

Valitettavasti et kuitenkaan voi antaa yli 1 500 euroa vaalirahaa kellekään ehdokkaalle, sillä tällöin se pitäisi ilmoittaa vaalirahailmoituksessa. Joidenkin kanssa sovitte erikoisjärjestelystä, josta ei jää mitään paperijälkeä. Kassillinen seteleitä vaihtaa omistajaa. Mutta useimmille firmasi antaa sen 1 499 euroa vaalirahaa.

Soitat kavereillesi muissa sairausfirmoissa ja sovitte, että jokainen firma rahoittaa näitä löytämiäsi ehdokkaita. Kyllä siitä sen verran rahaa saadaan, että heidät valitaan.

Entä ne ehdokkaat, jotka todennäköisesti menevät läpi, mutta jotka eivät ole ilmaisseet selkeää kantaansa terveydenhuollon yksityistämiseen?

Paras etsiä näistä ne, jotka ovat kiinnostuneita vallasta ja vaalirahasta, eivät niinkään yksittäisistä laeista tai kansasta. Tutustutkin muutamiin laillasi ajatteleviin kiipijöihin. He ovat olleet nuorisojärjestöjen tai ylioppilaskuntien puheenjohtajia päästäkseen kaupunginvaltuustoon. Ja he ovat menneet kaupunginvaltuustoon päästäkseen eduskuntaan. Nyt he ovat kovaa vauhtia menossa eduskuntaan, mutta mihin he sieltä haluavat? Kenties sinä voit auttaa. Ministeriksi? Johtajaksi? Kaikki järjestyy.

Silloin saat idean. Haluat, että sinun työntekijöitäsi on kansanedustajina ja ministereinä, eräänlaisina salaisina agentteina. Tietenkään he eivät ole virallisesti teillä töissä, mutta saavat teiltä salaa palkkaa ja hoitavat sosiaali- ja terveysasioiden uudistukset sillä tavalla kuin käsket. Samalla he keräävät tietoja ja kontakteja. Jossain vaiheessa he jättävät peitetehtävänsä ja tulevat teille yhteiskuntasuhdejohtajiksi tai liiketoimintajohtajiksi.

Kun tarpeeksi monia lähestyt, saat niin paljon näitä agentteja ehdolle, että heistä osa menee läpi. Ja jokunen oikein ministeriksi asti.

Saat ison osan tukemistasi ehdokkaista eduskuntaan ja vaikuttaa siltä, että he muodostavat kannaltasi täydellisen hallituksen: porvarihallituksen, jota ei kiinnosta vapaa markkinatalous tai mikään muukaan lapsellinen ideologia vaan ainoastaan julkisten rahojen pumppaaminen yksityisille tahoille. Muun muassa sinulle. Mukaan tulee takiaispuolueena jotain rasisteja, mutta sama se, kunhan eivät jarruta sinun bisneksiäsi.

Istut tietysti hallitusneuvotteluissa varmistamassa, että niissä tarkasti sitoudutaan järjestämään sinulle mahdollisimman suuri siivu julkisesta kakusta. Viereisissä pöydissä istuu vanhoja tuttujasi vähän joka alalta, yksi edustamassa energiateollisuutta, toinen pankkeja ja kolmas haluaa ajaa postin alas.

Eräs yrityslobbari yrittää jopa yksityistää autoteitä ja ajaa junaliikennettä alas – ja yllätyt vähän, kun hän rupeaa itse ministeriksi. Helpompihan olisi laittaa muut asialle ja pysyä itse poissa valokeilasta.

Asiantuntijat ja kansalaiset vastustavat puhallustasi, mutta ostamasi hallitus tekee, mitä käsketään. Välillä sinun pitää henkilökohtaisesti soittaa ministereillesi sote-neuvotteluihin, kun he yrittävät livetä sopimastanne linjasta. Rahalla saa ja yksityissairaalalla pääsee.

Välillä esityksesi kaatuu perustuslakivaliokunnassa, mutta ei kun uutta putkeen vaan. Ministerit ovat sitoneet koko vaikutusvaltansa tähän ja tietävät, että heidän poliittinen uransa on mennyttä, jos hanke kaatuu. Mennyttähän se on joka tapauksessa, mutta kyllä heille töitä löytyy.

Ihan pian olet tuhonnut Suomen julkisen terveydenhuollon, mutta tienannut samalla miljardeja. Näin se homma etenee!

Se oli semmoinen ajatusleikki se. Jos maassamme oikeasti olisi vastaava demokratian alennustila kuin 90-luvun Venäjällä, jossa oligarkit rikastuivat valtion ja kansalaisten kustannuksella, niin…

No tältähän se näyttäisi.

Kirjoittaja on kirjailija, pelisuunnittelija ja yrittäjä.