Venäjällä järjestetään presidentinvaalit tulevana sunnuntaina. Lopputulos on selvä jo ennen ääntenlaskentaa: Vladimir Putin jatkaa presidentin virassa seuraavat kuusi vuotta.
Oppositio on vaihtelevasti joko tyytynyt osaansa tai pyrkinyt nostattamaan keskustelua sosiaalista mediaa hyväksi käyttäen. Suurelta osin katseet on kuitenkin jo siirretty vuoteen 2024, jolloin Putinin neljäs kausi Venäjän presidenttinä päättyy.
Putinin suosio on gallupien mukaan 70 prosentin luokkaa, hänen lähimpien kilpakumppaneidensa joutuessa tyytymään alle 10 prosentin kannatukseen. Aleksanteri-instituutissa työskentelevän Venäjän politiikan tutkijan Margarita Zavadskajan mukaan Putinin kampanja on tällä kertaa ollut aggressiivisempi kuin aiemmin.
Oppositiota on kohdeltu aggressiivisemmin kuin aiemmin.
– Lužnikin stadionilla pitämässään puheessa Putin keskittyi yksinomaan puhumaan ohjuksista ja aseteollisuudesta mainitsematta lainkaan sosiaalipoliittisia aiheita. Aggressiivinen ja venäläiseen patriotismiin nojaava puhetapa on lisääntynyt politiikassa ja se viihdyttää äänestäjiä. Todellisuudessa Putinilla ei kuitenkaan ole mitään uutta tarjottavaa kotimaan politiikalle, etenkään taloudellisen kehityksen tai sosiaaliturvan kannalta.
Sergei Strokan on Kommersant-lehden pitkän linjan politiikan toimittaja. Hänen mukaansa näissä vaaleissa kiinnostus kohdistuu hyvin suuressa määrin jo vuoteen 2024, jolloin Putinin nyt alkava neljäs kausi presidenttinä päättyy.
– Tämä on Putinille mahdollisesti viimeinen kausi, joten kysymys hänen seuraajastaan on jatkuvasti pinnalla. Tämä lisää myös suuren yleisön kiinnostusta sekä Venäjän sisä- että ulkopolitiikan kehitystä kohtaan seuraavien kuuden vuoden aikana, Strokan arvioi.
Perinteiset oppositiopuolueet
tyytyvät osaansa
Venäjän opposition tilannetta vaalien alla voi kuvata surulliseksi. Maan tärkeimmät oppositiopuolueet ovat kommunistinen puolue ja liberaalidemokraattinen puolue. Jälkimmäinen asetti ehdolle jälleen kerran äärikansallismielisistä puheistaan tunnetun Vladimir Žirinovskin, joka on ollut puolueen ehdokas kaikissa presidentinvaaleissa vuodesta 1991 saakka.
Sen sijaan kommunistien ehdokas ei tällä kertaa ole kaksissa edellisissä presidentinvaaleissa toiseksi sijoittunut vanhan polven Gennadi Zjuganov, vaan liikemies Pavel Grudinin. Hänen keskeisenä vaaliteemanaan on köyhyyden vähentäminen, mikä miellyttää monia.
Grudininin nimi ei ole kuitenkaan lyhyen kampanjan aikana ehtinyt tulla kansalaisille tutuksi, eikä hän ole edes kommunistisen puolueen jäsen. Grudinin on poliittisen uransa aikana toiminut useissa eri puolueissa, mukaan lukien valtapuolue Yhtenäisessä Venäjässä vuosina 2007–2011.
Grudinin nimitettiin kommunistien ehdokkaaksi vasta viime joulukuussa pidetyssä puoluekokouksessa ja tällä hetkellä hänen kannatuksensa pysyttelee gallupien mukaan noin seitsemässä prosentissa, kun Žirinovskille povataan noin viiden prosentin kannatusta.
Strokan ei kuitenkaan näe kommunistien ehdokkaan tilannetta näin pessimistisesti.
– Grudinin on ainoa tuore ja siten monien mielestä kiinnostava kasvo näissä vaaleissa. Myös hänen sosiaalinen ohjelmansa vetoaa, koska Venäjällä on edelleen paljon köyhyyttä. Uskonkin hänen saavuttavan toisen sijan näissä vaaleissa ja keräävän Venäjän oloissa kohtuullisen, noin kymmenen prosentin äänisaaliin.
Vaalien mahdollisesti yllättävin ehdokas on suurelle yleisölle lähinnä tosi-tv:stä tuttu Ksenia Sobtšak, joka on kuitenkin viime vuosina luonut uraa oppositiohenkisen Dožd-televisiokanavan toimittajana. Sobtšakin vuonna 2000 kuollut isä Anatoli Sobtšak oli tunnettu paitsi työstään Pietarin ensimmäisenä demokraattisesti valittuna pormestarina, myös Putinin suojelijana ja hänen varhaisen poliittisen uransa tukijana.
Ksenia Sobtšak itse on toistuvasti kiistänyt olevansa Kremlin asettama nukke-ehdokas ja sanonut pyrkivänsä aidosti tarjoamaan vaihtoehdon Venäjän autoritaariselle nykyhallinnolle. Sobtšakin pintajulkisuuden täyttämä menneisyys on kuitenkin osoittautunut varsin suureksi taakaksi hänen poliittisen uskottavuutensa kannalta ja gallupit povaavat hänelle vain muutaman prosentin kannatusta.
– Kaikki nyt ehdokkaiksi hyväksytyt henkilöt on valittu houkuttelemaan tiettyjä äänestäjäryhmiä: nuoret ja liberaalit voivat äänestää Sobtšakia, vasemmistolaiset Grudininia ja niin edelleen. Todellista oppositiota, joka voisi uhata Putinin valtaa, ei kuitenkaan ole, Margarita Zavadskaja summaa Venäjän opposition nykytilaa.
Navalnyi kampanjoi
sosiaalisessa mediassa
Vaalimainonta on erittäin yksipuolista.
Venäjän näkyvin oppositiohahmo Aleksei Navalnyi ei voi osallistua näihin vaaleihin huolimatta koko vuoden 2017 jatkuneesta aktiivisesta kampanjoinnistaan ympäri Venäjää. Navalnyin keskeisenä vaaliteemana oli korruption vastustaminen. Joulukuussa 2017 tehdyssä päätöksessään Venäjän keskusvaalilautakunta kuitenkin totesi, ettei Navalnyi voi asettua ehdolle aiempien rikostuomioidensa vuoksi.
Keskusvaalilautakunnan päätöksen selvittyä Navalnyi kehotti kannattajiaan boikotoimaan vaaleja ja kokoontumaan mielenosoituksiin. Tammikuun lopulla mielenosoituksia järjestettiinkin useissa Venäjän kaupungeissa, ja ne kokosivat yhteen tuhansia ihmisiä. Lisäksi Navalnyi on kannustanut muita opposition ehdokkaita vetäytymään vaaleista, joiden lopputuloksen kaikki jo tietävät.
Navalnyi on koko alkuvuoden jatkanut aktiivista kampanjointia vaaliboikotin edistämiseksi niin YouTube-kanavallaan kuin blogissaan, joihin molempiin päivitetään uutta materiaalia päivittäin. Hän on kannustanut ihmisiä ilmoittautumaan vaalitarkkailijoiksi mahdollisten vaalivilppien paljastamiseksi. Kaksi viikkoa ennen vaaleja vapaaehtoisia vaalitarkkailijoita oli Navalnyin kampanjasivujen mukaan ilmoittautunut noin 45 000.
Kuitenkin vasta vaalipäivä tulee näyttämään, missä määrin Navalnyin sosiaalisessa mediassa rummuttamat kampanjat tuottavat tulosta.
– Navalnyin kehotus boikotoida vaaleja on johtanut opposition sisäisiin erimielisyyksiin, koska osa oppositiosta näkee äänestämisen kansalaisvelvollisuutena, Zavadskaja toteaa.
– On vaikea sanoa, kuinka menestyksekäs kampanjasta tulee, mutta Navalnyin kannattajat ovat yleensä aktiivisia suurissa kaupungeissa ja hyvin organisoituneita. Boikotit ovat harvoin erityisen menestyksekkäitä, mutta tietyissä olosuhteissa ne voivat onnistua. Lisäksi Navalnyilla ei ole tällä hetkellä muita vaihtoehtoja, koska hänen ei annettu asettua ehdolle
Vallanpitäjillä huoli
äänestysprosentista
Sergei Strokan näkee Navalnyin kansanliikkeen aidosti oppositiota edustavana, mutta marginaalisena ilmiönä Venäjän poliittisella kartalla.
– Navalnyilla on omat innokkaat kannattajansa, mutta heitä on vähän. He ovat tosiasiassa vain pisara meressä, vaikka läntinen media kirjoittaa heistä jatkuvasti. Navalnyi on Venäjän politiikassa marginaalinen hahmo. Toisaalta esimerkiksi Ksenia Sobtšak ei ole millään tavalla uskottava opposition ehdokas, kun taas Navalnyi on ainakin selkeästi osoittanut olevansa Kremlistä riippumaton.
Ilmeisesti kuitenkin niin opposition ehdokkaat kuin Navalnyin markkinoima vaaliboikotti koetaan ainakin jossain määrin uhkiksi. Putin on omalta taholtaan pyrkinyt vaikenemaan Navalnyin kansanliikkeen kuoliaaksi. Hän ei suostu edes sanomaan ääneen kärkkäimmän haastajansa nimeä.
Tapansa mukaan Putin ei ole myöskään osallistunut television vaalitentteihin. Muiden ehdokkaiden vaalitenttejä taas näytetään valtiollisilla pääkanavilla aamukahdeksalta ja keskiyön tienoilla.
– Navalnyin kannattajia vastaan on hyökätty aggressiivisemmin kuin koskaan aiemmin. Aiemmin ruohonjuuritason aktiiveja ei uhkailtu, mutta nyt poliittinen toiminta voi johtaa ongelmiin töissä, laittomiin pidätyksiin ja jopa väkivaltaan. Myös muihin ehdokkaisiin on kohdistunut paljon aggressiivista ja törkeää kielenkäyttöä, Zavadskaja summaa näiden vaalien erityispiirteitä.
Lisäksi vaalimainonta on ollut näissä vaaleissa erittäin näkyvää ja yksipuolista: äänestämisen tärkeydestä muistuttavia mainoksia on kaikkialla ja niitä on tyylin puolesta varsin vaikea erottaa valtapuolue Yhtenäisen Venäjän vaalimainonnasta. Näiden mainosten lisäksi katukuvassa näkyvät vain Putinin vaalimainokset. Myös ihmisten ovilla on kierretty kertomassa lähimmän äänestyspaikan sijainti ja muistuttamassa äänestämisen tärkeydestä.
Valtionjohto tekeekin selvästi kaikkensa, jotta äänestysprosentti saataisiin nousemaan mahdollisimman korkealle. Opposition ehdokkaiden rajallinen näkyvyys taas on tuttua aiemmista vaaleista, vaikka tällä kertaa heidän äänisaaliinsa saattaa jäädä tavallistakin vaatimattomammaksi. Näiden kisojen voittaja on jo kaikkien tiedossa.