Menin vuonna 1975 töihin Wärtsilän Järvenpään-tehtaaseen. Allekirjoitin työsopimuksen, jossa oli kohta: ”Sitoutuu tekemään ylityötä.” Ihmettelin kovin tekstiä, mutta sellainen se kuulemma oli aina ollut. Keskustelin siitä työkaverien kanssa, ja kyllä sitä moni muukin oli ihmetellyt.
Sitten sain luottamusmiesten kautta kuulla, että asia on sovittu käytännössä niin, että ilman pätevää syytä ei voi kieltäytyä ylityöstä, mutta selitykseksi riittää, että ilmoittaa olevansa ”pätevästä syystä” estynyt. Omia menojaan ei siis tarvitse kertoa työnantajalle.
Näin homma hoitui siihen aikaan. Kun tässä taannoin hoitajat ilmoittivat ylityökiellostaan, niin työnantajapuoli nosti hirveän äläkän. Potilasturvallisuuden vaarantumisellakin pelottelivat. Kuitenkin edelleen ylityö on vapaaehtoista. Ei resursseja saa mitoittaa ylitöiden varaan. Toki ymmärrän eron hoitoalan töissä verrattuna konepajaan. Koneen voi sammuttaa vaarantamatta ketään.
Samantapaista asiaa sivuttiin kerran Mäntsälän valtuustossa. Kyseessä oli vanhustenhuollon järjestely ja siinä esitettiin jonkin osion kohdalla, että ”seurakunnan vapaaehtoiset huolehtivat siitä”. Se tuli myös päätökseksi, vaikka valtuutettumme Auli Herttuainen esitti, ettemme voi päättää vapaaehtoisten puolesta.
Hannu Järvinen
Mäntsälä