Antti Kokkola

Kansanmuusikko Maija Kauhanen on yksi elokuisen Vasemmisto-risteilyn artisteista.

Kansanmuusikko Maija Kauhanen on kovassa nosteessa. Vuosi sitten ilmestynyt esikoissoololevy Raivopyörä on saanut hehkutusta kriitikoilta ja se palkittiin vastikään Etno-Emmalla.

Viime vuonna Kauhanen sai Suomen arvostelijoiden liiton jakaman Kritiikin kannukset -palkinnon. Sen perusteluissa Kauhasta kuvaillaan virtuoosiksi:

”Soolotaiteessaan Kauhanen kokoaa monipuolisuutensa yhteen pakettiin: hän soittaa käsillään kanteletta ja jaloillaan perkussioita sekä käyttää samalla ääntään huikean laaja-alaisena instrumenttina liikkuen taiturillisesta rallattelusta traagisiin huutoihin.”

Olen onnekas, jos tekstini koskettavat ihmisiä, saavat ajattelemaan tai herättävät tunteita.

Etnogaalassa hänet palkittiin vuoden tulokkaana.

– Kyllä ne palkinnot tuntuvat tosi hyvältä, Kauhanen sanoo.

ILMOITUS

– Erityisesti soololevyn kohdalla, koska se on niin henkilökohtainen. Olen laittanut siihen niin paljon itseäni ja aikaani ja myös rahaa.

Sormeton soittaja

Kanteleesta tuli Maija Kauhasen instrumentti sattumalta, hieman erikoisesta syystä.

Hän menetti pikkulapsena tapaturmaisesti suurimman osan vasemman käden pikkurillistään. Sormen puuttuminen ei kuitenkaan haittaa kanteleen soittoa.

– Muskarissa tutustuin soittimeen ensimmäisen kerran ja myöhemmin myös pikkusiskoni alkoi soittamaan kannelta. Isäkin innostui niin, että ryhtyi rakentamaan niitä.

Sitten tuli musiikkiopisto, jossa Kauhasen opettaja oli erikoistunut kansanmusiikkiin. Sekin on viitoittanut Kauhasen muusikon tietä. Se tie vei Sibelius-Akatemian nuorisolinjalle, Sibelius-lukioon, Ala-Könni-opistoon ja lopulta Sibelius-Akatemian kansanmusiikkilinjalle, josta hän valmistui vuonna 2015.

Kauhanen on soittanut monia instrumentteja, kuten lyömäsoittimia ja pianoa, mutta palannut lopulta kanteleeseen. Hän on säveltänyt kansanmusiikkiteoksia, ollut mukana poikkitaiteellisissa produktioissa ja kiertänyt omien bändiensä kanssa.

– Olen ollut vaihdossa Ruotsissa ja paljon myös Norjassa. Niihin verrattuna Suomen kansanmusiikkikäsite on paljon laajempi. Suomella on myös rouheampi maine maailmalla. Täältä tulee tosi omankuuloisia yhtyeitä ja muusikoita.

Hän kehuu kansanmusiikkiosaston kokeilemiseen kannustavaa meininkiä. Multi-instrumentalismi on ihanne ja kaikki myös laulavat.

– Käytännön tuotantojuttuja voisi opettaa enemmän. Valmiita työpaikkoja ei juuri ole, joten kaikki on tehtävä itse.

Monipuolinen soitin kiinnostaa ulkomailla

Kauhasen silmät loistavat, kun hän puhuu kanteleesta.

– Kantele on helisevä, mutta samalla muhkea. Varsinkin mikitettynä bassot ovat tosi jyrisevät. Se on tosi monipuolinen soitin. Haaveilen kaikenlaisista genrerajojen ylittävistä jutuista. Kanteleella voi tehdä vaikka mitä.

– Joskus se turhautti, että miksen valinnut vaikka kitaraa, että olisi ne esikuvat valmiina, mutta nyt olen tyytyväinen. On tullut keksittyä aika paljon omia juttuja.

”Haluan, että keikalla olemme samaa porukkaa, vaikka toiset ovat lavalla ja toiset yleisössä.”

Hän näyttää puhelimestaan isänsä viimeksi rakentaman soittimen: läpinäkyvän pleksi-kanteleen.

– Tähän voi laittaa valot sisälle!

Suomen ulkopuolella kantele on varsin eksoottinen ja uteliaisuutta herättävä soitin.

– Keikkojen jälkeen varaan aina aika siihen, että ihmiset tulevat juttelemaan ja kyselemään kanteleesta, he saavat kokeilla sitä ja ottaa kuvia sen kanssa.

Aina katsottava eteenpäin

Kauhasen pitkäaikainen haave musiikilla elämisestä on nyt totta. Se tarkoittaa paljon muutakin kuin soittamista ja laulamista. Kalenteri täyttyy monenlaisesta silpusta.

– Joka päivä on palavereja, suunnittelua, keikkojen sopimista, treenejä, joskus opetusta. Koko ajan pitää katsoa eteenpäin. Vaikka nyt olisi keikkoja ja projekteja, ei niitä puolen vuoden päästä ole, jollei jatkuvasti suunnittele myös tulevaa. Koko ajan pitää tiedostaa se paletti, esimerkiksi samoilla festivaaleilla ei voi esiintyä peräkkäisinä vuosina.

Parhaillaan Kauhanen valmistautuu muun muassa Tallinn Music Weekiin ja Japanin keikkoihin.

Okra Playground -yhtyeeltä on tulossa uusi levy ja siihen liittyen keikkoja. Kauhanen on mukana myös virolaisen Mari Kalkunin luotsaamassa Runorun-yhtyeessä ja suomalaisessa Rönsyssä. Lisäksi hän laulaa pop-yhtye Malmössä.

Ajankohtainen on myös feministinen kansanmusiikkikonserttisarja Verta, pornoa ja propagandaa, JUMALAUTA!, jonka ensimmäinen osa esitetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä 19. maaliskuuta.

Haastatteluun Kauhanen tulee hieronnasta.

– Keikkaelämään liittyy paljon kantamista, nostelemista ja autossa istumista. Itse keikkakin on fyysinen suoritus. Jos kaula ja yläkroppa on jumissa, sen huomaa heti laulaessa. Siksi venyttelen joka aamu.

Kantaaottavat laulut

Raivopyörä-albumillaan Kauhanen käsittelee paljon naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Teema syntyi puoliksi vahingossa, asioista joita Kauhanen ”mietti öisin”.

– En halua tekstittää mitä tahansa, vaan kirjoittaa minulle merkityksellisistä asioista tai asioista jotka häiritsevät. En silti koe, että minulla olisi taiteilijana jokin erityinen velvollisuus ottaa asioihin kantaa. Oikein hämmästyin kun Belgiassa toimittaja kysyi, ovatko tekstini osa #metoo-kampanjaa.

Vaikuttamista voi Kauhasen mielestä tapahtua monenlaisia väyliä pitkin. Se voi olla sitä, että soittaa vanhainkodissa muutamalle ihmiselle, jotka hetkellisesti heräävät puhumattomuudesta laulamaan mukana.

– Tai se voi olla Youtube-videon tekemistä. Minulle tärkeintä on ihmisten kohtaaminen. Haluan, että keikalla olemme samaa porukkaa, vaikka toiset ovat lavalla ja toiset yleisössä.

Kauhanen uskoo, että tekisi aivan samanlaisia tekstejä yleisönsä koosta riippumatta.

– Olen onnekas, jos tekstini koskettavat ihmisiä, saavat ajattelemaan tai herättävät tunteita.

Keikkojen jälkeen ihmiset tulevat juttelemaan ja monet kertovat hyvin henkilökohtaisiakin tarinoita.

– Se myös rohkaisee siihen, että uskallan kirjoittaa vaikeista teemoista.

Vasemmistoristeily 18.–19.8. Maija Kauhasen lisäksi esiintymässä mm. Paleface, Vuokko Hovatta, Kengurumeininki ja Jonna Pirttijoki.