Lehtikuva/Mikhail Klimentyev

Kylmän sodan aikana maailman napavaltiot Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kilpailivat tieteen saavutuksilla, nyt Kiina ajaa molempien ohi.

Yhdysvalloissa Donald Trumpin vuoden kestäneen presidenttikauden aikana liittovaltion tutkimusrahoitus on tiedesäätiö NSF:n mukaan huvennut alle puoleen entisestä. Ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen liittovaltio ei ole perustutkimuksen suurin rahoittaja.

Scientific American -lehti arvioi ennen presidentinvaaleja, että Trumpin valinnan seurauksena kärsimään joutuisivat ainakin ympäristö-, ilmasto- ja energiapolitiikka sekä koulutus. Lehden mukaan todellisuus osoittautui pahemmaksi kuin osattiin odottaa.

Tiede jäänyt lapsipuolen asemaan

Nature-lehden tutkivien toimittajien mukaan venäläistutkijat joutuvat tarkastuttamaan tekstinsä ennen niiden julkaisua ulkomaisissa lehdissä.

Trumpin hallinnon suhde tieteeseen on ollut pääsääntöisesti välinpitämätöntä, välillä jopa vihamielistä. Valkoisen talon tiedeneuvonantajan paikka on ollut pitkiä aikoja kokonaan täyttämättä, samoin monet muut tieteeseen ja tutkimukseen liittyvät postit.

Tutkijoiden ja tieteentekijöiden sijaan Trump on palkannut tiedeneuvostoihin teollisuusjohtajia tai heitä lähellä olevia tahoja, joiden kanta ympäristöä ja teknologiaa koskevaan säätelyyn ei ole uhannut yritysmaailman etuja. Hallituksen verkkosivuilta on muun muassa poistettu ilmastonmuutosta koskevia raportteja.

Tutkimusta tehdään yhä enemmän yksityissektorilla. Suunta oli sama jo ennen Trumpin valtakautta. Liike-elämä rahoittaa tutkimustoimintaa kolmella dollarilla jokaista liittovaltion sijoittamaa dollaria kohden.

ILMOITUS

Erityisen aktiivinen tutkimusrahoittaja on lääketeollisuus. Sen panostus perustutkimukseen liike-elämän tutkimusta, kehitystä ja innovaatiotoimintaa listaavan BRDIS selvityksen mukaan nousi vuosien 2008 ja 2014 välillä kolmesta kahdeksaan miljardiin dollariin.

Venäjä yrittää nousta alhosta

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tieteen rahoitus Venäjällä romahti, eikä toistaiseksi ole noussut lähellekään 1990-luvun alkua.

Venäjän presidentti Vladimir Putin ei ole nostanut tiedettä keskiöön hallintokautenaan. Helmikuisessa tapaamisessaan maan tiede- ja koulutusneuvoston kanssa hän kuitenkin lupaili tieteen ja innovaatioiden seuraavan presidenttikautensa ykkösprioriteeteiksi.

Putinin uudelleenvalintaa pidetään jokseenkin itsestään selvänä, mutta seuraavaan kauteen liittyvien lupausten toteutumiseen suhtaudutaan toistaiseksi varovaisesti. Erityisesti tutkijoita mietityttää, voiko Venäjä ylipäätään kolmen kymmenen vuoden laskukauden jälkeen saavuttaa neuvostoaikana tehdyn tieteen tasoa.

Neuvostoliiton romahduksen jälkeen kärsivät sekä tutkijat että koko tieteellinen infrastruktuuri. Rahoituksen ja palkkojen putoaminen sai monet tutkijat muuttamaan ulkomaille.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana tieteeseen ja kehitykseen on Venäjällä sijoitettu vuosittain noin prosentti bruttokansantuotteesta. Alimmillaan luku oli 1990-luvun alkuvuosina, jolloin se kohosi hädin tuskin puoleen nykyisestä.

Vuodelle 2018 Venäjän hallitus budjetoi perustutkimukseen 170 miljardia ruplaa eli noin 3 miljardia dollaria. Summa on yli 25 prosenttia suurempi kuin edellisenä vuonna. Vuodesta 2006 alkaen tutkimusraporttien määrä on yli kaksinkertaistunut, ja Venäjä on noussut tieteellisten julkaisujen tuottajana kymmenen kärkimaan joukkoon. Se on ohittanut Kanadan, Australian ja Sveitsin, NSF raportoi tammikuussa.

Monia venäläistutkijoita valtion harjoittama kontrolli ärsyttää. Nature-lehden tutkivien toimittajien mukaan vuonna 2015 venäläistutkijat joutuvat usein tarkastuttamaan tekstinsä ennen julkaisua ulkomaisissa lehdissä. Moni rahoittaja on joutunut myös hallituksen mustalle listalle ”ulkomaiseksi agentiksi” määriteltynä, heidän joukossaan esimerkiksi George Sorosin Open Society -säätiö.

Kiina ajamassa vanhojen tiedemaiden ohi

Tieteen edistymiselle perustutkimus on välttämätöntä. Yksityisen rahoituksen saaminen perustutkimuksen tekemiseen voi kuitenkin olla vaikeaa siksi, että sen tulokset eivät useinkaan ole suoraan rahastettavissa innovaatioina. Yhdysvalloissa kaikesta tutkimusrahoituksesta vain yksi kuudesosa satsattiin perustutkimukseen.

Soveltavaa tutkimusta rahoitettiin jokseenkin saman verran. Pääosan tutkimusvaroista sai kehitystoiminta, joka pääosin koostuu pyrkimyksistä saada perustutkimuksen tulokset voittoa tuottavaan muotoon.

Yksityisesti rahoitettavaa tutkimusta vaivaa yhtäältä pyrkimys taloudelliseen hyötyyn, toisaalta haluttomuus jakaa tutkimustuloksia. Toisin kuin yliopistot, yhtiöt ovat haluttomia jakamaan tutkimustuloksiaan.

Venäjällä valtion panostus perustutkimukseen ei ole kääntynyt taloudellisiksi voitoiksi. Kilpailukyky on kärsinyt paitsi tutkijoiden joukkopaosta, myös vuosikymmenten alirahoituksesta ja byrokraattisesta hallinnosta. Yksityiset yliopistot, kuten vuonna 2011 perustettu Skolkovon tiede- ja teknologiainstituutti ovat kuitenkin onnistuneet houkuttelemaan viime vuosituhannella lähteneitä tutkijoita takaisin.

Vanhojen suurvaltojen kipristellessä tieteen teon ja sen rahoittamisen kanssa innovaatioiden kopioijana pidetty Kiina on alkanut panostaa tutkimustoiminnan rahoittamiseen. Kymmenessä vuodessa maa on nelinkertaistanut tutkimusmäärärahansa. NSF.n tammikuussa julkaiseman selvityksen mukaan Kiina on ohittanut Yhdysvallat tiedejulkaisujen määrässä. Kärkipaikkaa pitää edelleen Euroopan unioni.