jarno mela

Hallituksen tavoitteet sote-uudistuksessa olivat hyvät, mutta nyt ne eivät toteudu.

Ei, vasemmistoliitto ei vaadi sote-uudistuksen palauttamista alkupisteeseen. Kyllä, vasemmistoliitto pitää sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta erittäin tärkeänä ja välttämättömänä, mutta hallituksen malli on väärä, linjaa vasemmistoliiton kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen.

– Valinnanvapaus on edelleen suurin ongelma. Siinä avataan markkinoille sosiaali- ja terveyspalvelut. Vaikka yhtiöittämispakko poistettiin, tässä hallituksen uudistuksessa sote-palvelut ovat menossa markkinoille, Pekonen luettelee.

– Ihmiset, jotka ovat eniten palveluiden tarpeessa, eivät niitä saa.

Maakunnalla ei ilman verotus-oikeutta ole aitoa talouspoliittista päätäntävaltaa.

Hän myös huomauttaa, että hallituksen viime viikolla julkistamalla mallilla sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet eivät tule toteutumaan. Hallituksen esitys ei luo saumattomia hoitoketjuja, kavenna terveyseroja, paranna hoidon saatavuutta eikä se tuo säästöjä.

– Hallituksen tavoitteet olivat hyvät, mutta niitä ei nyt toteuteta, Pekonen sanoo.

ILMOITUS

Pekosen mukaan tavoitteet kaatuivat, kun kokoomus ja keskusta tekivät kuuluisan sopimuksen vuonna 2015. Kokoomus sai soteen valinnanvapauden ja keskusta maakuntahallinnon.

Maakunnille verotusoikeus

Pekonen toteaa, että vasemmistoliitto ei suhtaudu kielteisesti maakuntamalliin. Sen sijaan kokoomuksen haluama sote-palveluiden avaaminen markkinoille saa täystyrmäyksen.

– Me näemme maakuntamallin mahdollisuutena. Ajatuksenamme on, että soten valmistelua jatkettaisiin maakuntamallin pohjalta, Pekonen sanoo.

Vasemmistoliiton mallissa maakunnille pitäisi antaa verotusoikeus. Pekonen huomauttaa, että verotusoikeuden puuttuminen rajoittaa erittäin paljon maakunnan toimintaa. Hallituksen esityksessä 18 maakuntaa saa rahoituksensa valtiolta ja tulevista sote-keskusten asiakasmaksuista.

– Maakunnalla ei ilman verotusoikeutta ole aitoa talouspoliittista päätäntävaltaa. Sillä ei ole ollenkaan liikkumavaraa, Pekonen sanoo.

Vasemmistoliiton mallissa maakunnat järjestäisivät ja pääasiassa tuottaisivat sosiaali- ja terveyspalvelut. Uudet sote-keskukset olisivat myös julkisen puolen tuottamia.

– Sote-keskuksissa voi silloin olla myös viranomaistehtäviä. Silloin se olisi yhden luukun -periaate, johon on pyritty. Yhdestä pisteestä saisi sosiaali- ja terveyspalvelut.

Hallituksen esityksessä tätä ei voi toteuttaa, koska viranomaistehtäviä ei voi sijoittaa sote-keskuksiin, jos niitä pyörittää yksityinen taho.

Mistä
säästöt?

Hallituksen tavoitteena on saada sote-uudistuksella aikaan kolmen miljardin euron säästöt. Kukaan ei vain oikein tiedä, mistä säästöt syntyvät.

– Jotta voidaan päästä joihinkin säästöihin, pitää ihmiset hoitaa aikaisessa vaiheessa ja oikeassa kohdassa, hän sanoo.

Ja tässä kohdassa asiakasmaksut nousevat esiin. Pekonen huomauttaa, että jo nyt ihmiset eivät välttämättä mene lääkäriin, koska heillä ei ole varaa asiakasmaksuihin.

Vasemmistoliiton pelkona on, että säästöjä saadaan hallituksen mallilla aikaan vain asiakasmaksuja korottamalla. Suomessa asiakasmaksut ovat tällä hetkellä pohjoismaisittain korkealla tasolla.

Kaiken lisäksi kukaan ei tiedä, mille tasolle asiakasmaksut asettuvat. Laki asiakasmaksuista tulee eduskuntaan nimittäin vasta syksyllä. Pekonen pitää tilannetta pöyristyttävänä.

– Minusta se on aika iso asia, että me päätämme tästä valtavasta sote-uudistuksesta ilman, että me tiedämme, mitä tämä tulee maksamaan asiakkaalle, hän sanoo.

Asiakasmaksut arvokysymys

Asiakasmaksuista on myös määrä tulla merkittävä osa tulevien maakuntien rahoitusta. Asiakasmaksut perisi maakunta ja ne menisivät osaksi maakunnan kokonaisrahoitusta, hallituksen lakiesityksessä kirjoitetaan.

– Sekin on epäselvää, määritelläänkö asiakasmaksut valtakunnallisesti. Vai onko maakunnilla oikeus määritellä niitä, Pekonen kysyy.

Jos maakunnat saavat määritellä asiakasmaksut, se rikkoisi yhdenvertaisuusperiaatetta. Maksuissa on tosin eroja jo nyt: esimerkiksi Helsinki ei peri terveyskeskusmaksua kuntalaisilta.

– Asiakasmaksut ovat mielestäni iso arvokysymys. Helsingin kokemukset ovat osoittaneet, että itse asiassa niiden kerääminen useassa tapauksessa maksaa enemmän kuin se, että palvelut ovat maksuttomia, Pekonen sanoo.