Jussi Joentausta

– Suurin yksittäinen kannustinloukku on ylivelkaantumisongelma, sanoo professori Juho Saari.

Etuuksien arvo ei ole itseisarvo, vaan menojen määrä. Tämä on havaittu tutkittaessa leipäjonoissa käyviä tai ylipäätään pienituloisia.

– Käytännössä asumiskustannukset ja muut pakolliset maksut ovat tuoneet niukkuuden ihmisten elämään, sanoo professori Juho Saari Tampereen yliopistosta Talous ja yhteiskunta -lehden haastattelussa.

Vuokrat ovat nousseet tasaisesti, ja ne ovat nousseet etuuksia enemmän.

Ylivelkaantunut lakkaa avaamasta postia tai sähköpostia, koska se voi tuoda ikäviä asioita eteen.

– Viimesijaisen sosiaaliturvan määräytymisperusteina olevat indeksit eivät ota huomioon tätä erityispiirrettä, huomauttaa Saari.

Ylivelkaantuminen kuormittaa valtavasti

Erityisesti ihmisiä kuormittaa niukkuuden kokemus, johon liittyy voimakasta ylivelkaantumista. Haastatteluissa on selvinnyt, että etuuden ja palkan suhde ei ole yhtä ratkaiseva kuin ylivelkaantuminen. Saari on ollut mukana tutkimuksissa, joissa on haastateltu asunnottomia, leipäjonoissa olevia ihmisiä ja nyt myös ruokailupaikoissa käyviä.

ILMOITUS

– Ylivelkaantuneiden osalta tilanne on yksinkertaisesti se, että velkojen lyhennyksiä ei oteta huomioon viimesijaisessa turvassa.

Myös osa koroista on sellaisia, ettei niitä huomioida toimeentulotukea myönnettäessä.

Saari kuvailee velkaantuneen arkea: Ylivelkaantunut lakkaa avaamasta postia tai sähköpostia, koska se voi tuoda ikäviä asioita eteen. Ihminen ei uskalla liikkua mihinkään suuntaan, koska kimpussa ovat kohta ulosottomies velkoja perimässä, ex-vaimo elatusmaksujen kanssa tai asumistuki menee.

– Se on lyhyellä aikavälillä hyvä strategia, mutta pitkällä aikavälillä vähän huonompi.

Viimesijainen turva liian matala

Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Saari vetää pääministeri Juha Sipilän (kesk.) asettamaa eriarvoisuustyöryhmää. Seuraavalla hallituskaudella on tarkoitus uudistaa sosiaaliturvaa, jonka pohjaksi Saarenkin työryhmä tekee esityksiä.

Hänen mukaansa tarkoitus on tähdätä rakenteellisiin uudistuksiin eikä niinkään yksittäisiin etuuksiin. Työryhmän työtä rajoittaa kuitenkin se, että menolisäysten varaan uudistuksia ei voi rakentaa eikä työryhmä käsittele verotusta.

Saaren mukaan viimesijainen turva on yksinkertaisesti liian matala pääkaupunkiseudulla tai muualla kasvukeskuksissa yksin asuville. Tämän todistavat myös Kelan toimeentulotuen tilastot viime vuodelta. Suurin osa eli yhteensä 73 prosenttia asui yhden hengen kotitalouksissa. Asuminen ja työttömyys ajavat Kelan toimeentulotuelle.

– Keskeistä on, että miten asumis- ja työmarkkinat on sovitettu yhteen, toteaa Saari.

Järjestelmä vuotaa viimesijaiselle tuelle

Hänen mukaansa perusongelma on, että järjestelmä vuotaa syyperusteisesta sosiaaliturvasta viimesijaiseen eli toimeentulotuelle.

– Me käytämme esimerkiksi työttömyysongelman hoitoon toimeentulotukea, ja tämä ei ole hyvä kehitys.

Lähtökohtaisesti pitäisi olla järjestelmä, jossa palkka on riittävä tulonlähde. Nyt pienituloinen palkansaaja saattaa pysyä juuri ja juuri köyhyystilastojen ja toimeentulotuen ulkopuolella.

– Nythän se on hoidettu niin, että on erilaisia suojaosia, ja asumistuki toimii joissakin tapauksissa palkan lisänä.

Tätä kysymystä Saaren työryhmä ei pysty ratkaisemaan, koska sillä ei ole työmarkkinoiden mietintään mandaattia.

– Se on tavattoman iso kysymys, mitä kautta voidaan ratkaista niin, että ihmisen ei tarvitse mennä sosiaaliturvalle. Onko se palkkatukea vai onko se jotain muuta, kysyy Saari.