Vaikka on kulunut jo yli 72 vuotta kansallissosialistisen Saksan tuhosta, kirjamarkkinoille tulvii yhä natsi-Saksaa käsitteleviä kirjoja. Tarinat eivät ole uusia, mutta näkökulmat voivat silti olla tuoreita.

Hyvä esimerkki tästä on Markku Jokisipilän Hitlerin kopla, jossa hän käsittelee yksityiskohtaisesti 20 natsi-Saksan merkkihenkilöä. Osa heistä on kaikille ennestään tuttuja, osa on ehtinyt vaipua unholaan.

Jokisipilä yrittää selvittää sitä ratkaisematonta arvoitusta, mikä tai kuka Adolf Hitler oli ja miksi hän sai aikaan maailmanhistorian suurimman sodan ja etenkin miksi hän nousi valtaan. Yksi selitys Hitlerin nousuun ja valtaan löytyy hänen mukaansa Saksan kansasta.

”Maailmanhistoria ei todennäköisesti tunne toista diktaattoria, joka olisi ollut niin monen kansalaisensa aktiivisesti tukema, suorastaan rakastama, kuin Adolf Hitler oli 1930-luvun Saksassa. Kaikista hirmuteoistaan ja synkästä jälkimaineestaan huolimatta kolmas valtakunta ja erityisesti sen johtaja olivat kansalaisten ylivoimaisen enemmistön keskuudessa hyvin suosittuja pitkälle sotavuosiin saakka.”

Hitleriin suhtauduttiin kuin elokuvatähteen tai uskonnolliseen johtajaan. Jokisipilä muistuttaa, että Hitler nousi valtakunnankansleriksi laillisin keinoin. Nykyisin Hitlerin puheita kuunnellessa ei voi ymmärtää sitä hurmiota, jonka hänen puheensa miljoonissa aiheuttivat. Hitlerin tavanneet, suomalaista kenraalia Paavo Talvelaa myöten, ovat kertoneet hänen säteilleen hypnoottista voimaa, jonka vaikutus kaikkiin läsnäoleviin oli aivan todellista.

Hitlerin valtaannousua on selitetty etenkin talouslamalla ja suurvalta Saksan nöyryyttämisellä ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Nämä ovat varmasti osatekijöitä, mutta lopullista totuutta ei ehkä koskaan saada selville.

ILMOITUS

Hitlerin kilpailijat

Yksin Hitler ei noussut valtaan ja yksin hän ei olisi edes pystynyt luomaan puoluetta, josta tuli Weimarin Saksan suurin aivan vapaissa vaaleissa. Hitlerillä oli ennen valtaannousua vakavia kilpailijoitakin, joista Hitler pääsi eroon ”pitkien puukkojen yössä” helmikuussa 1934.

Varhaisvuosien tärkein kilpailija oli Gregor Strasser, joka olisi jopa kaksi kertaa voinut pysäyttää Hitlerin. Hän uskoi kansallissosialistien sosialistiseen puoleen ja oli valmis jopa yhteistyön kommunistien kanssa. Tämä Hitlerille ei toki sopinut, joten Strasser sai mennä.

Mahtava monimiljoonaisen SA:n johtaja Ernst Röhm oli Hitlerin ystävä ja sota-ajan esimies. Röhm sai mennä, koska presidentti Hindenburg ja Saksan armeija kauhistuivat Röhmin suunnitelmista muodostaa uusi vakinainen armeija SA:n ympärille.

Maailmansodan lentäjäsankari Herman Göring ja propagandan mestari Joseph Goebbels olivat kolmannen valtakunnan korkeinta eliittiä. Goebbels oli uskollinen kuolemaan saakka, mutta Göring petti viime hetkellä mestarinsa.

Mainetta ja hirmutekoja

Jokisipilän 20 natsin joukossa on monta tunnettua hahmoa, joista on tehty lukuisia elokuvia ja kirjoja. Näistä esimerkkeinä ovat SS:n johtaja Heinrich Himmler, Gestapon Richard Heydrich, Auswitzin komendantti Rudolf Hess ja Israelissa vuonna 1961 tuomittu ja hirtetty Adolf Eichmann. Näiden miesten syyllistymisestä ihmiskunnan karmeimpiin hirmutekoihin ei kukaan kiistä.

Sotilaiden joukossa taas oli monia persoonallisuuksia. Edwin Rommel herätti ihailua jopa vastustajissa, Eduard Dietel tunnettiin Lapissa ja Ferdinand Schörner oli kuuluisa omien miestensä tappaja.

Mussolinin vapauttajana kuuluisaksi tullut Otto Skorzeny loi komean uran Espanjassa sodan jälkeen. Ylen elävästä arkistosta löytyy jopa Ylen toimittajan tekemä Skorzenyn haastattelu 1950-luvulta. Siinä muistellaan menneitä urotekoja ja kehutaan isännän liikemiestaitoja. Sanaakaan ei mainita siitä, että Skorzeny auttoi Israelia salamurhaamaan Egyptin ja Syyrian palvelukseen siirtyneet saksalaiset rakettiasiantuntijat.

Hitlerin naisista mainitaan tietenkin Eva Braun. Mielenkiintoisia henkilöitä, mutta ei todellakaan mitään natsi-Saksan johtajia, olivat taitolentäjä Hanna Reitsch ja elokuvaohjaaja Leni Riefensthal.

Tuntematon paholainen

Alfred Rosenbergista kirjoitettu Paholaisen päiväkirja taas on toista tasoa kuin Jokisipilän teos. Rosenbergia pidettiin kansallissosialistisen puolueen ideologina ja myöhemmin hän oli itäalueiden valtakunnanministeri. Tästä hänet sitten hirtettiin Nürnbergissä sodan jälkeen.

Kirjan otsikko antaa käsityksen, että nyt paljastetaan jotain uutta. Näin ei kuitenkaan ole, edes otsikossa mainitusta päiväkirjasta ei juuri ole mainintoja. Taisi olla taskukalenteri. Puolet kirjasta kuluu tuntemattoman juutalaisen rikospoliisin elämänvaiheiden selvittelyyn.

En tiedä kuuluuko myös tietokirjaan keksiä todistamattomia keskusteluja ja toistella jatkuvasti erilaisia adjektiiveja natsien kauheuksista. Ei lukija ole tyhmä. Paholaisen päiväkirja kuitenkin todistaa, että natseilla voi edelleen myydä mitä moskaa tahansa.

Olisi ollut mielenkiintoista edes hieman saada tietää Rosenbergin ideologiasta, oli se sitten miten huuhaata tahansa. Tällaista tietoa kirjasta ei saa. Alfred Rosenberg on tuntematon paholainen ja sellaiseksi se myös tämän kirjan jälkeen jää.

Markku Jokisipilä. Hitlerin kopla. 20 natsi-Saksan johtajaa. WSOY. Painettu EU:ssa 2017.

Robert K. Wittman & David Kinney. Paholaisen päiväkirja. Alfred Rosenberg ja kolmannen valtakunnan varastetut salaisuudet. Suomentanut Heikki Eskelinen. Tammi. Painettu EU:ssa 2017.