Palkkaneuvottelujen pelikenttä on muuttunut, kuten myös ay-liikkeen ja hallituksen väliset roolit. Tes-neuvottelupöydissä ovat istuneet liitot eivätkä keskusjärjestö. Keskusjärjestöt ovat kuitenkin vaikuttaneet taustalla.
Sipilän hallitus on kasvattanut juopaa poliittisten päättäjien ja ay-liikkeen välillä koko hallituskautensa ajan. Ensimmäinen iso mittelö yhteiskuntasopimuksesta päättyi ay-liikkeen näennäiseen voittoon, kun pääministeri Juha Sipilän (kesk.) vetämä hanke kaatui osin perustuslain vastaisena ja toisaalta ay-liikkeen voimakkaaseen vastustukseen.
Tilalle tuli kiky-sopimus, joka tehtiin ay-liikkeen taustatuella. Julkisen alan työpaikoilla leikattiin lomia. Säästöt kohdennettiin pääosin pientuloisiin naisiin.
Tämä siirto voi olla hyvä parlamentarismin näkökulmasta, mutta myrkkyä kolmikantakulttuurille.
Hallituksen ajamasta kiky-sopimuksesta hyötyivät vientialojen työnantajat, jotka myös määrittelivät tämän kevään kovan tes-linjan. Linjaa palkkojen korotuksiin vetivät vientialojen liitot, Teknologiateollisuus ja Kemianteollisuus. Kahden vuoden sopimuksissa on yhteensä noin 3,2 prosentin korotukset.
Historiankirjoituksessa kiky-päätöstä tullaan ihmettelemään.
Miten siirto oli edes mahdollinen ottaen huomioon, että Suomen talous lähti kohisten kasvuun samaan aikaan kikyn kanssa, mutta kikyllä tähän kasvuun ei ollut vielä juuri vaikutuksia.
Hallitus kaappaa valtaa työmarkkinoilta
Viikonvaihteessa kaksi ay-liikkeen pitkäaikaista vaikuttajaa, SAK:n entinen puheenjohtaja, nykyinen kansanedustaja Lauri Ihalainen (sd.) ja Elinkeinoelämän keskusliiton entinen puheenjohtaja Lasse Laatunen kirjoittivat Helsingin Sanominen Vieraskynässä (11.3.) hallituksen ja ay-liikkeen suhteesta.
Pitkäaikaisten työmarkkinavaikuttajien huoli oli syvä ja yksiselitteinen. Työmarkkinoita koskettavien asioiden valmistelu on siirtynyt hallitusvetoiseksi. Kolmikantavalmistelun kulttuuri on murtumassa.
Ihalainen ja Laatunen listaavat tuoreita esimerkkejä. Näitä ovat työttömyysturvan aktiivimalli, poliittisiin näkemyseroihin kaatunut perhevapaauudistus ja hallituksen valmistelema työlainsäädännön uudistus.
Tämä listaus osoittaakin, että miten keskeisiin asioihin työelämän ja sosiaalipolitiikan alueella ay-liike on aikaisemmin pystynyt vaikuttamaan.
Hyvä muutos parlamentarismille, mutta…
Tämä siirto voi olla hyvä parlamentarismin näkökulmasta, kuten kirjoittajat toteavat, mutta väistämättä siirto kaventaa ay-liikkeen valtaa.
Ihalaisen ja Laatusen listaan voi lisätä myös sen, että sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila (sin.) asetti viime viikolla selvitysmiehen selvittämään ansiosidonnaista työttömyysturvaa.
Aikaisemmin selvitys olisi tehty kolmikantatyöryhmässä, jos olisi tehty lainkaan.
Ay-liikkeelle on jäämässä asiantuntijarooli, joka on vähäisempi kuin se, että hallituksen esityksistä sovittaisiin yhdessä.
Huoli tempoilevasta työmarkkinapolitiikasta
Ihalaisen ja Laatusen mukaan huoli työmarkkinapolitiikan tempoilevuudesta kasvaa. Tähän voi yhtyä tämän hallituksen osalta: hallitus on eri tavoin osoittanut kaapin paikkaa ay-liikkeelle.
Sipilän vetämälle oikeistohallitukselle niskalenkin ottaminen ay-liikkeestä on ideologinen tavoite. Hallituskauden alusta lähtien on ollut selvää, että hallitus ottaa ay-liikkeeseen etäisyyttä. Onkin mielenkiintoista, mitä tässä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen suhteessa tapahtuu, jos SDP nousee hallitukseen.
Aivan kuten Ihalainen ja Laatunen kuvailee: työmarkkinajärjestöt ovat nyt jäämässä takapiruiksi. He ovatkin huolissaan ”sopimusyhteiskunnan ja kolmikantaisen valmistelutyön tulevaisuudesta”.
He perustelevat tiivistä yhteistyötä, etteivät uudistukset onnistu ilman keskinäistä luottamusta.
Kilpailu jäsenistä kovenee
Myös STTK:n pääekonomisti Ralf Sund ottaa kantaa työmarkkinoiden muutokseen.
– On selvää, että keskusjärjestöjen tehtävät tulevat muuttumaan. Me emme käyneet tällä kertaa tes-neuvotteluita, vaan ainoastaan koordinoimme niitä liittotasolla. STTK toimi tavallaan palvelutoimistona: minäkin olin kolmissa tai neljissä liittoneuvotteluissa taustalla auttamassa, kertoo Sund MustRead -verkkolehden haastattelussa.
Kuten Sund kuvaa, liittojen ja keskusjärjestöjen suhteiden muutos näkyy myös keskusjärjestöjen väleissä.
– Ei ole mikään salaisuus, että meidän ja Akavan välit ovat olleet paremmallakin tolalla. Akava aloitti voimakkaan laajentumisstrategian noin seitsemän vuotta sitten. Mitalin toinen puoli on, että heidän alettuaan kalastella jäsenikseen uusia, aiemmin meihin kuuluneita jäsenliittoja, välimme ovat huonontuneet, sanoo Sund.