Zaida Bergrothin ohjaama Hyvä poika (2011) on tervetullut uusinta neljän vuoden takaa, sillä se on viime vuosien parhaita kotimaisia draamoja.
Naispääosan Jussilla palkittu Elina Knihtilä on pelottavan aito nelikymppisenä näyttelijänä, joka taiteilee uransa, omien pyyteidensä ja äidin roolin vaativalla trapetsilla. Knihtilä työstää vaikuttavan muotokuvan ihmisestä, jonka mielialan vaihteluissa on ripaus lapsenomaista narsismia.
Näyttämöllä tavataan myös kirjailija (Eero Aho), heidän taiteilijatuttavansa sekä päähenkilön jälkikasvut, joista vanhemman (Samuli Niittymäki) kesäihastus (Anna Paavilainen) on myös keskeisessä osassa.
Tarkoitus on viettää äidin ja poikien yhteinen viikonloppu hulppealla huvilalla, mutta äiti päättää toisin. Hän kutsuu kylään muutaman tuttavan, ja siitä se lähtee, supisuomalainen viikonloppu taiteilijavoimin. Ensimmäisenä sammuvan vieraan repäisevässä viuhahdusroolissa on Antti Raivio, seurueen muita jäseniä esittävät Sanna-Kaisa Palo, Pekka Valkeejärvi ja Kaisa Mattila.
Satiirista taiteilijakuvausta enemmän leffa on tilintekoa äidin ja 18-vuotiaan pojan suhteesta. Kuvioon kuuluvat kummankin orastavat rakkaussuhteet.
Juonikuvio poimuilee nautittavasti. Huvila on tapahtumien runko, jossa riittää oksia ja haaroja saunaa ja pihapiiriä myöten. Kerronnassa on tunnelmallista ja maalauksellista voimaa. Repliikit ovat lyhyitä ja arkisia, puhe on melko vähäistä, mutta sanat silti tärkeässä osassa. Draaman ydin on sanojen ja tekojen ristiriita.
Kokonaisuus ei ehkä ole rikkeetön, mutta siinä on paljon kiehtovia ja haastavia aineksia – vähän kuin Ingmar Bergmanin päivitystä suomalaisittain.
Kotikatsomo: Hyvä poika
TV1 su 11.3. klo 21.05, ma 12.3. klo 23.05. Areena.