Suomalaiset saavat vielä toistaiseksi nauttia harvinaisesta ylellisyydestä nimeltään puhdas luonto. Jokamiehenoikeudet takaavat sen, että meillä on mahdollisuus käyttää luontoa virkistäytymiseen veloituksetta ja todella laajoin valtuuksin. Luontopolkuja, luontoreittejä, luonnonpuistoja ja kansallispuistoja on eri puolilla Suomea. Kannattaa mennä, kun vielä ehtii.
Osalle ihmisistä luonto näyttäytyy paikkana, jossa voi käyttäytyä omavaltaisesti. Ulkoilualueita ja luontoa roskataan säälimättä, ja tämän ajatellaan olevan osa ulkoilmatapahtumien luonnetta. Vapunvietot, festarit, keskustojen lauantaiaamuyöt ja ”kaljakellunnat” kertovat karua kuvaa siitä, miten ympäristön roskaaminen on osalle ihmisistä normaali tapa toimia. Tupakannatsojen järjestelmällinen heittely kadulle on siitä äärimmäinen esimerkki.
Valitettavan usein luontoarvot jäävät poliittisessa päätöksenteossa taka-alalle, kun vastapuolella on pienen piirin hetkellinen taloudellinen etu. Suomessa on saastutettu useita vesi- ja maa-alueita yksityisen liiketoiminnan seurauksena. Oli sitten kyse jätehuolto- ja teollisuusyritysten laittomuuksista tai Talvivaaran kaivoksen valumavesistä. Lainsäädännön keinot laittomuuksien ehkäisemiseen ovat edelleen kovin ohuet, ja rangaistukset ovat lieviä ja vailla pelotevaikutusta.
Valitettavan usein luontoarvot jäävät poliittisessa päätöksenteossa taka-alalle.
Talvivaaran esimerkit ovat osoittaneet, että viranomaistoiminnan kytkökset puolueisiin ja yrityksiin rajoittavat luonnontuhojen tutkintaa ja nopeaa puuttumista niihin. Arjen tasolla kansainvälinen tavaratuotanto estää länsimaisen kulutusvuoren huipulla seisovia ihmisiä havaitsemasta omien valintojensa seurauksia tavaran valmistuspaikan luonnon ja ihmisten olojen näkökulmasta.
Tietoa luontovaikutuksista ei juuri ole saatavilla, ja ihmisten on vaikea samaistua tuhansien kilometrien päässä tapahtuviin ympäristötuhoihin. Usealle jo Talvivaara on liian kaukana ja yhdentekevä, jotta se herättäisi intohimoja. Mikromuovin, kemikaalien ja lääkejäämien piiloon jäävät vaikutukset ympäristöömme ja eliöihin ovat paljastuneet vasta hiljattain. Luonnon arvo huomataan yleensä vasta silloin, kun se on jo saastunut, ja loppulasku lankeaa tulevien sukupolvien maksettavaksi.