Pekka Mustonen
Tutkija, lääkäri.
Lääkäriseura Duodecimin toimitusjohtaja.
Ollut tekemässä televisio-ohjelmaa Elämä pelissä.
Vitutukseen kuolemisesta puhutaan usein, mutta onko se oikeasti mahdollista? Vastaus kysymykseen löytyy Pekka Mustoselta. Hän on lääkäri ja tutkija, joka on ollut tekemässä muun muassa tv-ohjelmaa Elämä pelissä, jonka kolmannella tuotantokaudella paneuduttiin v-teemaan.
Aiheesta tehdyssä tutkimuksessa osallistujat kuvailivat esimerkkitilanteiden aiheuttamia tunteita. Harmistusta verrattiin elämäntapoihin ja terveysriskeihin.
Pienet asiat, kuten kiilatuksi joutuminen ja pieni myöhästyminen ärsyttivät tai harmittivat vastaajia. Isot vastoinkäymiset, kuten lentokoneesta myöhästyminen tai lompakon varastaminen vituttivat.
Pienistä harmeista toivutaan nopeasti, mutta suuremmat voivat vaivata päiväkausia.
Yleisimmät harmituksen aiheet ovat puoliso, rahaongelmat, tuntematon ihminen ja liikenne.
Negatiivisesti ajattelevia ihmisiä vituttaa enemmän, useammin ja pidempään.
Geneettisesti negatiivinen
Mustonen kertoo, että olemme syntyessämme luonteeltamme positiivisia, negatiivisia tai jotain siltä väliltä.
– Näin kirjallisuus väittää. Minusta sille on ihan evoluutiogeneettinen perustelu olemassa. Evoluution myötä on ollut tilanteita, joissa negatiivisia geenejä kantaneet ovat jääneet henkiin ja positiiviset kuolleet esimerkiksi katovuosien myötä nälkään. Positiivisuus ei tarkoita, ettei voi olla kriittinen tai varautua tulevaan, mutta periaatteessa geneettinen varianssi saattaa perustua tällaiseen.
Puolet asenteesta on perittyä ja noin puolet siitä on opittavissa. Jo pienestä asiaan perehtymisestä on hyötyä.
– Ensin pitäisi tiedostaa, että on ongelma, ja ettei halua asioiden ottavan jatkuvasti päähän, sanoo Mustonen.
Erilaiset indikaattorit osoittavat, että negatiivinen ihminen jää pyörittelemään asioita ja ne tuottavat tarpeetonta kuormaa. Reilu enemmistö käsittelee ihan hyvin pieniä vastoinkäymisiä ja pääsee isoistakin vastoinkäymisistä nopeasti yli.
Tunteja kestävä harmistus ei ole hyväksi kenellekään. Kuormaa kertyy, kun jatkuvasti pahoittaa mielensä erilaisista pienistä vastoinkäymisistä.
– On ihan fakta, että ihmiset kärsivät vitutuksesta. Ei se ole kenestäkään kivaa.
V-indeksi ja positiivisuus
Vitutuksen määrää voidaan laskea v-indeksillä, joka saadaan laskemalla harmituksen useus kertaa kesto kertaa intensiteetti.
– Tuloksista on selkeästi nähtävissä, että v-indeksi liittyy eliniän ennusteeseen, miehillä naisia enemmän, Mustonen sanoo.
Positiivisuusindeksin ja v-indeksin välillä on kytkös. Mitä valoisampana näkee tulevaisuuden, mitä kiitollisempi on tai mitä kiinnostavampana pitää elämää, sitä vähemmän vituttaa.
Mutta mikä vitutuksessa tappaa?
– Jos on negatiivinen ja elämä näyttää toivottomalta, niin pienetkin vastoinkäymiset harmittavat ja vievät turhaan energiaa. Sitä hoidetaan usein päihteillä, tupakalla tai jollain muulla, joka helpottaa oloa ja tuo hetkellisesti vähän paremman fiiliksen.
– Jos tuntuu että asiat sujuvat, niin ei edes huomaa pieniä harmituksen aiheita pääsee niistä nopeasti yli.
Positiivisen elämänasenteen oppiminen alkaa näkökulman vaihtamisella, sitä kautta melkein kaikki tilanteet pystyy muuttamaan harmituksesta kiitollisuudeksi.
– Toiset ajattelevat, että karma tai kohtalo puuttui peliin. Esimerkiksi jos joku kiilaa, voi olla kiitollinen siitä, ettei tullut kolaria.
Bonuksena onnellisuus
Jos elämäänsä on tyytyväinen on todennäköisesti myös onnellinen.
– Onnellisuus on bonus siitä, että toimii niin sanotusti oikein. Ihaillut luonteen vahvuudet oikeudenmukaisuus, rohkeus ja tasa-arvoisuus ovat kulttuuririippumattomia ja kaikkialla samoja. Jos toimii oikein, seuraa siitä tutkimusten mukaan pysyvä onnellisuus.
Ulkoiset symbolit, joiden ihmiset kuvittelevat liittyvän onnellisuuteen vaikuttavat vain hetkellisesti ja pidemmässä juoksussa hyvin vähän. Kysyttäessä onnellisuuteen vaikuttavia tekijöitä ihmiset varallisuuteen, asuinpaikkaan tai sukupuoleen katsomatta vastaavat rakkaus, perhe, lapset ja ystävät.
– Ne eivät erottele onnellisempia vähemmän onnellisista ja vaikuttavat onnellisuuteesi vain, jos menetät ne, Mustonen huomauttaa.
Silloinkin vain jonkin aikaa, tragedian aiheuttama onnellisuusvaje kestää keskimäärin kaksi vuotta.
Noin kymmenen prosenttia ihmisistä on pysyvästi onnellisia ja he saavat korkeita pisteitä onnellisuuskyselyissä.
– He eivät välttämättä itse tiedosta onnellisuutensa syitä, mutta he ovat kiitollisia, toiveikkaita ja kokevat, että elämällä on merkitys. He elävät tässä hetkessä, ovat kontrollissa elämästään ja kokevat, että se on arvokasta ja tärkeää, Mustonen sanoo.
Positiiviset elävät pidempään
Eliniänodotteen kannalta suurin yksittäinen muuttuja on asenne. Positiivisesti tulevaisuuteen suhtautuvat elävät todennäköisesti pidempään.
Mustonen nostaa esille Deborah Dannerin tutkimuksen, jossa arvioitiin nunnaluostarin kellarista löydettyjä nunnien vanhoja päiväkirjoja. Päiväkirjat luokiteltiin elämänasenteen mukaan negatiivisiin, vähän negatiivisiin, vähän positiivisiin ja positiivisiin.
Tulokseksi tuli, että samassa luostarissa samalla ruokavaliolla, liikunnalla ja päihteiden käytöllä eläneet positiiviset nunnat elivät keskimäärin kymmenen vuotta pidempään kuin negatiiviset.
– Voihan sitä kutsua elämänhaluksikin. On hyvin dokumentoitu, miten ihmiset paranevat erilaisista sairauksista tai toimenpiteistä elämänhalun voimalla, Mustonen toteaa.
– Terveydenhuollossa mitataan kolesterolia, verenpainetta ja painoindeksiä ja ollaan huolissaan niistä. Jos katsoo eliniän ennusteita, niin ei se kolesteroli väestötasolla paljoa vaikuta. Terveyskäyttäytymisen osa-alueet menevät huonompaan suuntaan, jos olet onneton tai toivoton ja hyvään suuntaan, jos tunnet että elämä on mahtavaa. Jos halutaan, että suomalaisten riskit vähenevät, niin vaikutuskeinot ovat sosiaalipoliittisia.
Pekka Mustonen
Tutkija, lääkäri.
Lääkäriseura Duodecimin toimitusjohtaja.
Ollut tekemässä televisio-ohjelmaa Elämä pelissä.