Osa venäläisurheilijoista ei päässyt olympialaisiin doping-epäilyjen takia. Tasapuolisuuden nimissä myös norjalaishiihtäjät olisi pitänyt sulkea Korean kisoista, kun he toivat kisapaikalle yli 6 000 annosta astmalääkettä. Myös epäilyt Norjan geenidopingista kasvavat.
Lahden 2001 kisoissa suomalaisista tehtiin maailman syntisimpiä hiihtäjiä Hemohes-käryn takia. Suomalaisten käryn jälkeen norjalaiset miehittivät koko Kansainvälinen hiihtoliiton FISin. Lääkäri Tapio Videmankin savustettiin ulos virastaan, kun hän alkoi tuoda esille voittavien hiihtäjien poikkeuksellisia veriarvoja (Sinivalkoinen valhe, Yle TV1).
Norjalaisten vaikuttamisen tarve antidoping-toimintaan varmasti vähenee, kun geenidoping yleistyy. Jo vuonna 2003 Tiede-lehdessä arvioitiin, että geenidoping syrjäyttää tavanomaiset dopingaineet 5–15 vuodessa. Sen käyttöä on vaikea todistaa ilman kudosnäytteitä.
Lääketieteen kehittäessä geenihoitoja on tehty monenlaisia eläinkokeita. Johns Hopkinsin yliopiston tutkija Se-Jin Lee onnistui nelinkertaistamaan hiiren lihasmassan MSTN- ja F66-geenimanipulaatiolla. Molekyylibiologi Ronald Evans sai hiiristä kaksi kertaa kestävämpiä juoksijoita antamalla niille virusruiskeen, jossa oli PPAR-delta-geenejä. Rajoittavaksi tekijäksi muodostuivat hengitysteiden riittämättömyys (Tieteen Kuvalehti 9/2009).
Ilmeisesti Maailman antidopingtoimisto WADA on voimaton geenidopingin edessä, koska se pitää edelleen sen käyttöä epätodennäköisenä ja vaarallisena. Kuitenkin urheilijat ovat aina ensimmäisinä ottaneet käyttöön kaikki lääketieteen keksinnöt, joista on heille hyötyä.
Jari Laiho
Laitila