All Over Press/Ismo Pekkarinen/käsittely KU

Vuonna 2016 voimaan astuneen uuden työttömyysturvalain tarkoituksena oli selkeyttää yrittäjyyden määritelmää sekä kehittää itsensätyöllistäjien työttömyysturvaa. Tähän mennessä lakiuudistus ei ole suoriutunut tehtävistään mairittelevin arvosanoin. Siksi tarvitaan uusia ratkaisumalleja.

Ennen kuin uusi työttömyysturvalaki astui voimaan 1. tammikuuta 2016, itsensätyöllistäjät ja heidän edunvalvojansa esittivät mediassa huolestuneita puheenvuoroja lakiuudistuksen mahdollisista ongelmista. Pelättiin, että yhä suurempi osa itsensätyöllistäjistä eli kevytyrittäjistä, freelancereista ja ammatinharjoittajista jäisi työttömyysturvan ulkopuolelle.

Lakiuudistuksen keskiössä oli yrittäjyyden määritelmän selkeyttäminen. Uudistuksen myötä työttömyysturvalaista poistettiin palkansaajien ja yrittäjien välimaastoon jäänyt ryhmä ”omassa työssä työllistyvät” ja heidät siirrettiin yrittäjien ryhmään. Itsensätyöllistäjät, joilla ei ole yritys- ja yhteisötunnusta, toiminimeä, freelanceverokorttia tai edes ammatillisia verkkosivuja, luokitellaan siis nykyään yrittäjiksi TE-palveluissa.

Jotta nämä uudet yrittäjät ovat oikeutettuja työttömyyskorvaukseen taloudellisesti huonoina aikoina, on heidän todistettava TE-palveluille olevansa sivutoimisia yrittäjiä – eli työmarkkinoiden käytettävissä.

Elämäntilanteen mukaan joustava perustulo tasaisi vaihtelevia tuloja ja vieläpä ilman suurta byrokratiaa.

Uusi työttömyysturvalaki on ollut voimassa nyt yli kaksi vuotta. Kriitikkojen pelot itsensätyöllistäjien työttömyysturvaongelmien räjähtämisestä eivät toteutuneet, mutta lakiuudistus ei myöskään ole parantanut tilannetta.

Epävarmuus ei ole vähentynyt

ILMOITUS

Akavan Erityisalojen toiminnanjohtaja sekä Akavan yrittäjät ja itsensätyöllistäjät ry:n eli Entren puheenjohtaja Salla Luomanmäki toteaa, että hänen saamiensa tietojen mukaan lakiuudistus ei ole tuonut mitään suurta muutosta itsensätyöllistäjien työttömyysturvaan. Tämä näkyy jäsenten yhteydenotoissa, joissa ei ole toistaiseksi tullut vastaan suurta määrää isoja ongelmia. Toki yksittäisiä tragedioita on voinut tapahtua, mutta mitään suurempaa ongelma-aaltoa ei ole havaittavissa.

Yrittäjyydestä kiinnostuneet Akavan Erityisalojen ja Entren jäsenet kuitenkin kyselevät edelleen säännöllisesti työttömyysturvastaan ja sen saamisen ehdoista. Vuoden 2016 lakiuudistus ei siis ole suoranaisesti vähentänyt yrittäjyyttä pohtivien tai kokeilevien jäsenten epävarmuutta omasta työttömyysturvastaan.

Journalistiliiton työehtoasiamies Hannu Hallamaan mukaan yhteydenottojen määrä kasvoi merkittävästi työttömyysturvalain uudistuksen tienoilla, mutta nyt määrä on tasaantunut pariinkymmeneen kuukaudessa. Journalistiliiton jäsenistä noin joka viides toimii freelancerina, joten liitolla on suhteellisen hyvä tuntuma itsensätyöllistäjien työttömyysturvaongelmiin.

Hallamaa arvelee, ettei lakiuudistus ole näillä näkymin tuottanut itsensätyöllistäjille aiempaa suurempia ongelmia työttömyysturvansa kanssa. Tiedontarve ja huolet omasta työttömyysturvasta eivät kuitenkaan ole vähentyneet lakiuudistuksesta huolimatta.

Sivutoimisen yrittäjyyden todistaminen

Hallamaa korostaa, että itsensätyöllistäjien työttömyysturvan keskeisin ongelma on pysynyt samana lakiuudistuksen jälkeen: sivutoimisen yrittäjyyden tulkinnanvaraisuus. Sivutoimisuuden määrittelyyn ei edelleenkään ole olemassa valtakunnallisesti yhtenäisiä ohjeistuksia.

– Edelleenkään itsensätyöllistäjä ei voi luottaa siihen, että jos TE-palvelut on tehnyt päätöksen hänen työttömyysturvastaan aikaisemmin, päätös olisi sama myös seuraavalla kerralla. Päätökset myös vaihtelevat alueittain.

Hallamaa kuvailee, kuinka hankala tilanne on niillä työttömillä, jotka ovat aiemmin toimineet itsensätyöllistäjinä ilman toiminimeä, ja jotka jäävät työttömiksi toimeksiantojen vähyyden vuoksi. Heidän on oltava todella tarkkana TE-palveluiden kanssa, jotta eivät menetä työttömyyspäivärahaansa heti työttömyyden alussa.

Esimerkiksi ensimmäisessä yhteydenotossaan

TE-palveluille heidän tulee korostaa, että he etsivät

uutta, täysipäiväistä työtä, eivät freelancetyötä.

Jos he tekevät freelancekeikkatyötä, heidän on selkeästi tuotava ilmi keikkatyön pienimuotoisuus ja väliaikaisuus. Aina nämäkään perustelut eivät riitä TE-palveluille.

Luomanmäki Akavan Erityisaloista ja Entrestä vahvistaa saman epävarmuuden itsensätyöllistäjien ja kevytyrittäjyyttä harkitsevien ihmisten keskuudessa. Yrittäjyyden tunnusmerkeistä kysellään paljon.

– Usein jäsentemme yhteydenotoissa esitetään niin sanottuja rajanvetokysymyksiä: missä menee pää- ja sivutoimisen yrittäjyyden välinen raja, mikä on laskutusosuuskunnan ja työosuuskunnan välinen ero, milloin on kyseessä työsuhde ja milloin toimeksiantosuhde? Kaikki nuo seikat vaikuttavat siihen, onko ihminen oikeutettu työttömyysturvaan vai ei.

Merkkejä itsensätyöllistäjien joukkovoiman kasvusta näkyy jo.

Kasvava tarve eheälle työttömyysturvalle

Työttömyysturvan ehtojen monimutkaisuus ja viranomaispäätösten ailahtelevuus eivät paranna itsensätyöllistäjien toimeentuloa, joka on jo ennestään heikko verrattuna palkansaajiin.

Tilastokeskuksen vuoden 2013 tietojen mukaan peräti 29 prosenttia itsensätyöllistäjistä kuuluu alimpaan tuloluokkaan ja 15 prosenttia toiseksi alimpaan. Vastaavat luvut palkansaajilla ovat 8 ja 10 prosenttia. Palkansaajien tulojakauma on myös huomattavasti tasaisempi kuin itsensätyöllistäjillä, eli keskituloisuutta ilmenee enemmän palkansaajien keskuudessa.

Työelämätutkija Pasi Pyöriän toimittamassa kirjassa Työelämän myytit ja todellisuus (2017) itsensätyöllistäjien ja palkansaajien tuloja suhteutetaan tehtyihin työtunteihin. Vuonna 2010 itsensätyöllistäjien tuntipalkka oli 8–15 euroa. Palkansaajien suhteutettu tuntipalkka puolestaan oli huomattavasti korkeampi, 19–21 euroa.

Kuten Pyöriän toimittamassa kirjassa painotetaan, itsensätyöllistäjänä ja ylipäätään pienyrittäjänä toimiminen voidaan luokitella sosiaaliseksi riskiksi. Kirjan tutkijat kyseenalaistavat yrittäjyyttä hehkuttavan retoriikan, jossa pienyrittäjyyden edistämistä perustellaan merkittävänä ratkaisuna työttömyyteen ja kansantalouden alavireisyyteen.

Itsensätyöllistäjien määrä kuitenkin kasvaa Suomessa. Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2000 heitä oli 120 000, mutta vuonna 2016 jo 43 000 enemmän, yhteensä 163 000. Vuonna 2016 itsensätyöllistäjien osuus kaikista työllisistä oli noin 7 prosenttia.

Itsensätyöllistäjien työttömyysturvan parantamiselle on siis painetta.

Yrittäjyyskokeilussa on potentiaalia

Tämän vuoden alussa astui voimaan lakimuutos, jonka turvin työtön voi kokeilla yrittäjyyttä neljän kuukauden ajan ilman pelkoa työttömyysturvansa menetyksestä kyseiseltä ajalta. Nelikuukautisen jakson jälkeen TE-palvelut arvioivat yritystoiminnan päätoimisuuden. Arviointi määrittelee sen, saako yrittäjyyttä kokeileva työtön jatkossa työttömyyskorvausta vai ei.

Luomanmäki Akavan Erityisaloista ja Entrestä pitää lakimuutosta lähtökohtaisesti myönteisenä. Lakimuutos antaa työttömälle aiempaa turvallisemman vaihtoehdon kokeilla yrittäjyyttä. Luomanmäki myös pohtii, voisiko kokeilujaksoa pidentää tulevaisuudessa.

Myös Hallamaa Journalistiliitosta näkee lakimuutoksen lupaavana.

– Se poistaa äärimmäisen katastrofin vaaran eli sen, ettei yritystoimintaa aloitteleva työtön ole oikeutettu työttömyysturvaan, vaikka hänellä ei ole juuri mitään yritystuloja. Neljän kuukauden kokeilujakso ei ole pitkä aika, mutta se voi olla alku jollekin isommalle muutokselle työttömyysturvassa.

Kuitenkin pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna Hallamaa peräänkuuluttaa laajempia sosiaaliturvauudistuksia, muttei määrittele niitä sen enempää.

Kohti isoja ratkaisuja

Yksi suurempi sosiaaliturvan uudistus voisi olla yhdistelmävakuutus, jonka ottaja pystyisi sosiaalivakuuttamaan itsensä sekä palkansaajana että yrittäjänä. Sitä ajaa erityisesti Akavan Entre-järjestö.

– Monimuotoinen työelämä on tullut jäädäkseen: välillä ollaan palkkatyössä ja työttömänä, tehdään toiminimellä toimeksiantoja, siirrytään opiskelemaan ja niin edelleen. Siksi tarvitaan yhdistelmävakuutus, joka joustaisi työtilanteen mukaan ja antaisi ihmisille katkottoman työttömyysturvan ja myös muunlaista sosiaaliturvaa, Entren puheenjohtajana toimiva Luomanmäki kuvailee.

Yhdistelmävakuutuksen yksityiskohtia suunnitellaan parhaillaan, ja suunnittelutyön pitäisi olla valmis vuoden 2019 alkuun mennessä. Yhdistelmävakuutuksesta voi tulla kallis sen ottajalla ainakin aluksi, mutta Luomanmäen mukaan vakuutus on tärkeä askel itsensätyöllistäjien sosiaaliturvan kehittämisessä.

Toinen, vielä mittavampi sosiaaliturvan uudistus olisi perustulo, josta on meneillään kaksivuotinen kokeilu Suomessa. Elämäntilanteen mukaan joustava perustulo tasaisi itsensätyöllistäjien vaihtelevia tuloja ja vieläpä ilman suurta byrokratiaa.

Luomanmäki pitää perustuloa kiinnostavana keskustelunavauksena, mutta toteaa, että sen toimivuutta kannattaa arvioida vasta sitten kun perustulokokeilusta saadaan empiirisiä tuloksia. Luomanmäki alleviivaa enemmän palkkatyön tukemista poliittisin keinoin muuttuvassa työelämässä.

Joukkovoimaa myös itsensätyöllistäjille?

Yhdistelmävakuutus on kuitenkin vielä työn alla ja perustulo toistaiseksi kokeiluasteella. Itsensätyöllistäjät tarvitsevat tukea jo nyt. Yhtenä vaihtoehtona on heidän edunvalvontansa parantaminen ja joukkovoiman kasvattaminen.

– Tällä hetkellä ammattiyhdistykset eivät pysty puolustamaan yrittäjäjäseniään työneuvotteluissa. Arkijärjelläkin voi ymmärtää, että jos neuvottelutilanteessa ovat vastakkain aloitteleva itsensätyöllistäjä ja liikevaihdoltaan satoja miljoonia euroja pyörittävä pörssiyhtiö, itsensätyöllistäjän neuvotteluasema ei ole kummoinen. Jos itsensätyöllistäjällä olisi jonkinlainen kollektiivinen tuki takanaan, se saattaisi rohkaista muitakin ryhtymään yrittäjiksi, Hannu Hallamaa pohtii.

Myös Salla Luomanmäki painottaa itsensätyöllistäjien oikeuksista huolehtimista kollektiivisin keinoin.

– Jos halutaan pitäytyä pohjoismaisessa hyvinvointivaltiomallissa, itsensätyöllistäjien ja yrittäjien sosiaaliturvasta on pidettävä huolta poliittisin keinoin. On esimerkiksi luotava nykyistä kestävämpiä eläke- ja sairausvakuutuksia uusille yrittäjille ja tätä kautta tuettava heitä työelämän muutoksissa.

Merkkejä itsensätyöllistäjien joukkovoiman kasvusta kuitenkin näkyy jo.

Vuonna 2016 työmarkkinajärjestö Akava ja akavalaiset jäsenliitot perustivat Entre-edunvalvontajärjestön nimenomaan yrittäjiä ja itsensätyöllistäjiä varten. Yhdistyksen tavoitteena on esimerkiksi parantaa yrittäjien sosiaaliturvaa sekä pilvi- ja alustataloudessa työskentelevien oikeuksia.

Tammikuussa 2017 Journalistiliitto perusti Mediakunta-nimisen työosuuskunnan, joka tarjoaa media-alan osaajille työkeikkoja ja ammatillista neuvontaa sekä hoitaa työnantajan velvollisuuksia.

Uudet yhdistykset ja työosuuskunnat ovat merkki siitä, että ihmiset kaipaavat muutakin kuin juhlapuheita, jotta pienyrittäjyydestä tulisi nykyistä varteenotettavampi vaihtoehto palkkatyölle tai työttömyydelle.