Entinen kansanedustaja ja europarlamentin jäsen Esko Seppänen arvioi uudessa kirjassaan Rauhan ja rahan geopolitiikka (Into Kustannus) kymmenen Suomen historian pahinta demokratian loukkausta. Aikajärjestyksessä etenevän listan kärjessä ovat sotiin liittyvät tapahtumat: Saksan protektoraatiksi ajautuminen vuona 1918 sekä yhteishyökkäys Neuvostoliittoon natsi-Saksan kanssa toisen maailmansodan pohjoisella rintamalla.
Ajallisesti meitä läheisempinä ei-demokraattisina prosesseina Seppänen puolueettomuudesta luopumisen salattua toteuttamistapaa, pääomamarkkinoiden liberalisointia ilman eduskunnan päätöksiä ja sitä seuranneen pankkikriisin hoitoa valtion varoin.
”Suomea pyöritti neljännesvuosisata sitten Hyvä Veli -verkosto, jossa valtiovallan veljet pelastivat yksityispankkien veljensä konkurssin ja kansallistamisen häpeältä. Minkäänlaista pankkien omavastuuta järjestelmän romahduksen aiheuttamisesta ei tunnettu”, Seppänen kirjoittaa.
Hänen mukaansa kolmen kopla suoritti rahanjaon diktaattorin valtuuksin. Valtiolle se tuli maksamaan seitsemän miljardia euroa.
Lisäksi listalla ovat Naton rauhankumppanuusohjelmaan osallistuminen ilman eduskunnan päätöksiä, Naton kanssa tehdyn ns. isäntämaasopimuksen hyväksyminen viemättä sitä eduskuntaan.
Isäntämaasopimus ei oikeastaan ole sopimus, vaan yhteisymmärryspöytäkirja siitä, miten Suomi kohtelee Naton ja sen jäsenmaiden sotilaita näiden harjoitellessa sotaa Suomessa.
Seppänen jatkaa, että ”mitään estettä ei tämä sopimus tuota isännyydelle silloinkaan, kun nämä vieraat asevoimat käyttävät Suomea läpikulkumaana tai hyökkäysalustana Venäjän suuntaan”.
Loput demokratian loukkaukset Seppäsen mukaan ovat Emun ja euron käyttöönotto ilman sitä vastaavaa lainsäädäntöä sekä Suomen valmius hyväksyä EU:n lakien ensisijaisuus kaikkeen Suomen lainsäädäntöön ja myös perustuslakiin nähden, vaikka ei EU ole koskaan päättänyt mistään sellaisesta.
Esko Seppäsen kirjasta kerrotaan laajemmin Kansan Uutisten painetussa numerossa tällä viikolla.