Ranskalaisfilmi on vuosiin 1915–1920 sijoittuva kronikka, maaseutueepos ja hetken rakkaustarina.
Tapahtumat keskittyvät isohkolle maatilalle. Tilan pyörittäminen on vaikeuksissa, kun miehet ovat ensimmäisen maailmansodan rintamalla. Vaikea tilanne helpottuu, kun työvoimaksi saadaan muutaman iäkkään miehen tueksi lähistön nuoria naisia.
Xavier Beauvois’n aiempi ohjaustyö Jumalista ja ihmisistä (Des hommes et des dieux, 2010) kertoo Algerian sisällissodan melskeissä traagisen kohtalon kokevien trappistimunkkien tosipohjaisen tarinan vuosina 1991–2002. Teema vaikeuksien keskelle joutuvista ihmisistä kulkee punaisena lankana myös Suojelijoissa. Asiaa kuvataan sekä sotilaiden että kotirintaman kautta.
Ennen pitkää idylliin luikertelee käärme Atlantin tuolta puolen.
Keskushenkilöiksi nousevat tasavahvasti tilan vanha emäntä ja uusi piika. Yhteisöllinen taso on silti vahvoilla. Suojelijat on olennaisesti kuvaus kollektiivista kriisin keskellä.
Kuten elokuvassa Jumalista ja ihmisistä myös Suojelijoiden yleistunnelmissa on tiettyä hartautta. Siinä ei ole mitään uskonnollista alleviivausta, vaan luontevasti vaikeiden aikojen synnyttämää vakavuutta.
Sadan vuoden takainen maaseutu, ympäröivä luonto ja ihmiset hengittävät elokuvassa puhdasta ilmaa, mikä näkyy realistisessa huolellisuudessa. Tässä mielessä kerronnan hillitty tempo on aivan oleellinen.
Beauvois’n pelkistetty ja hienovarainen ohjaus on luonut monta koruttomuudessaan vaikuttavaa otosta, kohtausta ja episodia. Yksi mieleen jäävimmistä on tilan opettajapojan lähtö takaisin rintamalle.
Kuvaaja Caroline Champetier on tehnyt jälleen upeaa työtä, aivan kuten elokuvissa Jumalista ja ihmisistä sekä Viattomat (Les innocentes, 2016). Champetierin kuvauksen tunnusmerkkejä ovat harkitut kompositiot, maalauksellisuus ja hienostuneisuus.
Tarina etenee pitkään harmonisten tähtien alla. Yhteishenki naisten ja tilan väen kesken pelaa, orpo piikatyttö saa kokea olevansa yksi muiden joukossa, ja rakkauskin tuntuu osuvan kohdalleen. Jatkuva pelko rintamalta tulevista kuolinuutisista tihentää tunnelmaa. Odotuksen painostavuus on tavoitettu hyvin.
Ennen pitkää idylliin luikertelee käärme Atlantin tuolta puolen. ”Käärme” tuo mukanaan myös ajan uusinta teknologiaa, mistä on suuri apu peltotöissä.
Suojelijat on vahvoilla menneen maailman elämäntavan ja työn kuvauksena, siinä on ilmeistä kansatieteellistä luotettavuutta. Aikakauden tunnelmien tavoittamisessa on osansa myös erinomaisella ääniraidalla. Suojelijat on muutenkin miellyttävän ”kuunneltava” elokuva, dialogi on suhteellisen vähäistä ja selvästikin hyvin mietittyä.
Ranskalaisen elokuvan suuriin tähtiin kuuluva Nathalie Baye tekee loistoroolin tilan vanhana emäntänä. Kauniisti ikääntynyt Baye tekee sielukkaan ja vivahteikkaan muotokuvan matriarkkana, joka lopputapahtumissa tekee paitsi piikatytön, varmasti myös katsojan mielestä yllättävän siirron tilan järjestelyissä.
Erittäin hyvä on myös Iris Bry hyväntahtoisena, ahkerana ja viattomana piikana, joka jo nuorena saa tuntea elämän realiteetit.
Seksuaalisen kaipauksen polttelemana tilan nuorena emäntänä vakuuttaa Laura Smet.
Vahva kollektiivinen näyttelijätyöskentely huokuu myös sivurooleista, joissa on paikkansa useammallakin hyvällä mieshahmolla.
Suojelijat (Les gardiennes, ranska 2017). Ohjaus Xavier Beauvois. käsikirjoitus Beauvois, Marie-Julie Maille, Frederique Morea. Perustuu Ernest Perochonin romaaniin. Pääosissa Nathalie Baye, Laura Smet, Iris Bry, Cyril Descours. Ensi-ilta 16.2.