Tekemisen vapaus, kiireetön elämä ja rauhalliset elinolosuhteet ovat nykyään ylellisyyttä, johon yleensä vain kaikkein varakkaimmilla ihmisillä on varaa. Suuri osa maapallon asukkaista ei pysty nauttimaan niistä kaikista ja konfliktialueilla asuvilla ihmisillä ei ole mitään niistä.
Mitä enemmän vaurautta henkilölle ja hänen lähiympäristöönsä on keskittynyt, sitä todennäköisemmin hän saa nauttia ”hyvästä elämästä” tai ainakin markkinakoneiston tuotteistamasta ”hyvän elämän” kuoresta. Vaaditaan muutama emävale ja vuosikymmeniä jatkuvaa mainontaa, jotta hyvän elämän kulissia olisi helppo myydä keskiluokkaisille tai sellaisiksi haluaville ihmisille.
Ensimmäinen valheista on kulutustalouden perusvale: hyvä elämä on kallista ja siitä pitää maksaa alati kasvavia summia. Tuotemerkkinokittelu alkaa viimeistään päiväkodissa jatkuen sieltä katkeamattomasti aina vanhustenhoitoon ja hautajaisiin asti.
Työllä ja kuluttamisella itsensä orjuuttavan keskiluokkaisen ihmisen ajattelu vaatii, että hyvää ei voi jakaa kaikille.
Rahalla saa ”parasta”. ja mikään hinta ei ole liian suuri maksettavaksi, jotta tietäisimme kuuluvamme hyvin toimeentuleviin. Tässä ajattelussa käytetyt ja brändittömät tuotteet ovat ”huonoja”, ja jos niitä käytetäänkin, niin siitä ei ainakaan saa jäädä kiinni. Nykyään ei enää riitä, että ostaa ”parasta”, vaan siitä pitää kertoa kaikilla some-kanavilla, jotta ystävätkin tajuavat kenellä menee hyvin.
Toinen vale on se, että hyvää elämää voi olla vain rajallinen määrä. Jos se jaetaan kaikille, niin sitten kaikilla on yhtä kurjaa ja sosialismisusi tulee ja syö. Kylmä sota meni jo, mutta monet keskiluokkaiset ihmiset uskovat silti tähän vastakkainasettelun ajan perusvalheeseen.
Työllä ja kuluttamisella itsensä orjuuttavan keskiluokkaisen ihmisen ajattelu vaatii, että hyvää ei voi jakaa kaikille. Muutenhan uhrautuminen rikkaiden elintason ylläpitämiseksi olisi todella hölmöä. Tämä selittää sen, miksi rikkaat ja keskiluokkaiset vihaavat köyhiä ja työttömiä varsinkin silloin, kun nämä kehtaavat sanoa tyytyvänsä asemaansa.
Onnellinen köyhä kyseenalaistaa koko vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen ja on sen suurin uhka. Eikä mikään rangaistus ole hänelle liian kova.