Hanna Hirvonen

Julkiset kirjastot Libanonissa

Toimivat esimerkiksi erilaisten säätiöiden, kansalaisjärjestöjen sekä yksityishenkilöiden aktiivisuuden ansiosta.

Kunnilta voi saada toimintaan vain pienen rahoituksen ja tiloja, mutta tuki ei yleensä riitä esimerkiksi henkilökunnan palkkaamiseen.

Beirutissa on monia julkisia kirjastoja. Esimerkiksi Assabil-järjestö pyörittää kirjastoa kolmessa kaupunginosassa sekä yhtä liikkuvaa kirjastoa. Samantapaisia toimijoita löytyy Libanonista myös pääkaupungin ulkopuolelta.

Avoimia kaikille, mutta useimmat veloittavat maksun lainaus- ja käyttö-oikeudesta.
Lähde: Suomen Lähi-idän instituutti, Päivi Miettunen

Libanonissa kirjaston kokoelman kartuttaminen ei ole yksinkertaista. Etnisesti ja uskonnollisesti jakautuneessa maassa epäluulot ihmisten välillä jylläävät niin, että jonkin kirjan tiedusteleminenkin voi olla vaarallista. Kun merkittävä teos osuu kohdalle, se on kuitenkin saatava, sanovat Rytta Boustany ja Abbas Bazzi. He pyörittävät kirjastoa Beirutissa ja edistävät näin ilmaisunvapautta maassaan.

Aleph B on Libanonin pääkaupunki Beirutissa sijaitseva julkinen kirjasto. Valikoimaa silmäillessäni huomaan heti tuttuja teoksia ja nimiä. Hyllyssä on Paulo Coelhoa sekä Jostein Gaarderin Sofian maailma englanninkielisinä.

ILMOITUS

Kirjastonhoitaja Abbas Bazzi tulee juttusille. Kuullessaan, että minua kiinnostaa Aleph B:n tarina, hän tarjoaa turkkilaista kahvia – ja antaa Rytta Boustanyn aloittaa. Olihan Boustany paikalla ensin.

Juuri muuta tässä tilassa ei silloin ollutkaan.

– Toin tänne vanhan sohvan entisestä työtilastani. Sitten minulla kävi tuuri, sillä eräs kuvausryhmä ihastui paikkaan ja halusi kuvata täällä televisiosarjaa. Sain heiltä rahaa, jolla hankin tuoleja sekä muutamia muita kalusteita, Boustany nauraa.

Siitä on pian neljä vuotta. Idea kirjaston perustamisesta alkoi viritä jo aiemmin, kun Boustany kirjoitti lopputyötään yliopistolle. Nainen opiskeli graafista suunnittelua ja kuvataidetta. Päättötyönään hän suunnitteli design-terapiaa lievän masennuksen hoitoon.

– En löytänyt sopivaa lähdeaineistoa, en lehtiä enkä kirjoja Libanonista, joten tilasin tarvitsemani kirjat ulkomailta.

Kaksikko kerää kirjakokoelmaa

Rytta Boustanyn lopputyötään varten haalimat teokset avasivat Aleph B:n kirjaston kokoelman. Mainitsemansa huonekalut hankittuaan nainen alkoi myös järjestää työpajoja. Seulapainantaa opiskelemaan tuli Abbas Bazzi, johon Boustanyn ideat tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Myös talon arkkitehtuuri kaarineen ja suurine ikkunoineen kiehtoi.

– Ajattelin, että minulla olisi tälle paikalle paljon annettavaa, Bazzi sanoo.

Ensimmäiseksi hän toi omat kirjansa. Kaksikko osti muutaman lisää, ja pian kävijät alkoivat lahjoittaa kirjoja. Nykyisin kirjoja on lainattavissa noin 1 500 nimekettä. Valikoima karttuu hiljalleen Boustanyn ja Bazzin liikkuessa esimerkiksi basaareilla mielenkiintoisia teoksia etsien.

Erityisesti he haluavat löytää kirjoja, joita ei ole saatavilla Beirutin kirjakaupoista, esimerkiksi kriittisellä otteella kirjoitettuja poliittisia teoksia ja harvinaisia taidekirjoja.

– Löysimme esimerkiksi erään Libanonin sisällissodasta kertovan teoksen. Kyseistä kirjaa on lähes mahdotonta löytää. Vastaavia arabiankielisiä teoksia, joissa kritisoidaan Libanonin vallassa olevia, ei ole saatavilla kirjakaupoissa, Bazzi sanoo.

Kasvavan kirjavalikoiman lisäksi Aleph B:ssä on työtilaa ja välineitä taiteilijoille, internet-yhteys sekä tarjolla kahvia ja teetä. Toimintaan ei saada tukea miltään taholta, joten Boustany ja Bazzi vastaavat kaikista kuluista, esimerkiksi kirjahankinnoista, itse. Tilan käyttäjät maksavat 40 Yhdysvaltain dollaria kuukaudessa, dollarin päivässä tai kaksi dollaria kirjan lainaamisesta kotiin kahdeksi viikoksi.

Paikan vuokra saa Boustanyn ja Bazzin nauramaan. Siihen on sijoitettu Boustanyn häihin ja Bazzin opintoihin tarkoitetut rahat. Jatko näyttää lupaavalta, sillä kirjaston käyttäjien määrä on kasvussa. Kaksikko on myös perustanut yhdistyksen, minkä pitäisi helpottaa avustusten hakua.

Hanna Hirvonen

Merkittävää työtä vapauden eteen

Työ kirjastossa on työtä sananvapauden eteen, eikä siis yksinkertaista tai edes vaaratonta Libanonissa. Vaikka maa on Lähi-idän maiden joukossa edelläkävijöitä ilmaisunvapauden suhteen, paikalliset kirjastonpitäjät, Rytta Boustany ja Abbas Bazzi, eivät tunne itseään vapaiksi. He ovat huomanneet, että vuosina 1975–1990 Libanonissa käyty sisällissota on yksi aihe, jonka suhteen kannattaa olla varovainen.

Sodan jälkiä on edelleen ympäri Beirutia, mutta ruhjeilla ovat erityisesti ihmismielet. Vastakkain olivat aluksi kristityt ja muslimit. Sittemmin toisiaan vastaan sotivat muutosta maan poliittiseen johtoon haluavat, ja ne, jotka halusivat pitäytyä vanhassa vallassa.

– Olemme tajunneet, että sisällissodasta kertovien kirjojen perään kysyminen voi olla vaarallista. Libanonissa saattaa joutua vankilaan kielletyn teoksen takia, Abbas Bazzi sanoo.

Boustany ja Bazzi haluavat herätellä keskustelua myös vaietuista aiheista. He tuovat näkökulmia esille paitsi kirjojen myös erilaisten tilaisuuksien kautta. Aleph B:ssä vieraillessani suunnitteilla oli ilta, jonka aikana näytettäisiin libanonilaisten ohjaajien kiellettyjä lyhytelokuvia. Illan aikana myös keskusteltaisiin siitä, miksi juuri nämä elokuvat oli kielletty. Luvan saaminen tällaiseen toimintaan on aina työlästä; lupaa on nimittäin haettava kiellon asettaneelta taholta, turvallisuuspalvelulta.

Haluna irrottautua ennakkoluuloista

Rytta Boustany ja Abbas Bazzi ovat molemmat taiteilijoita ja kokevat kysymyksen ilmaisunvapaudesta omakseen myös sitä kautta. He sanovat, että taiteilijoiden asema on Libanonissa heikko; taiteilijat elävät usein maan alla ja köyhyydessä, koska eivät uskalla edes antaa tekemistensä näkyä.

– Saatamme joutua vankilaan teostemme takia, joten eihän meillä ole ilmaisunvapautta, Bazzi toteaa.

– Taiteilijana todella haluaisit ilmaista asioita, välittää viestin, mutta et voi puhua vapaasti. Et voi puhua jumalasta etkä ihmisistä, et hijabista etkä bikineistä, Boustany latelee.

Hän sanoo, että ahdasmielistä ilmapiiriä pitää vallalla sukupolvi, joka osallistui sisällissotaan. Ihmisten arvioinnista sen mukaan, mitä uskontoa he tunnustavat, ei pystytä päästämään irti, eikä anneta tilaa nuorille tekijöille. Ennakkoluuloihin törmää muuallakin kuin taidetta tehdessä tai tietoa levittäessä – jopa vuokra-asuntoa etsiessä. Ei ole harvinaista, että asunnonomistaja kysyy mahdollisen vuokralaisen uskonnollisesta taustasta.

– Furn al-Shebbak, jossa kirjastomme sijaitsee, on kristittyä aluetta. Olen kristitystä perheestä, mutta Abbas on taustaltaan muslimi. Hänet hyväksytään vuokralaiseksi vain siksi, että hän on työkaverini.

Hanna Hirvonen

Kirjasto antaa tilan taiteelle

Vaikka työ Aleph B:ssä on rohkeaa taistoa vapauden edistämiseksi, arki on rentoa ja värikästä. Tapahtumissa taidetta ja sen tekijöitä halutaan esitellä monipuolisesti. Mieleenpainuvimpia hetkiä lienee ollut lavarunoudelle omistettu ilta, jolloin tilan haltuunsa otti runoilijaryhmä El-Yafta. Illan aikana runojaan esitti kaksikymmentä libanonilaista runoilijaa, tekstejä kuultiin englanniksi ja arabiaksi luettuna.

– Tapahtuma oli harvinainen, sillä runoilijakollektiivi ei ollut vuosiin esiintynyt julkisesti. Pyysimme heidän paluutaan lavalle, Abbas Bazzi sanoo.

– Aleph B on paikka kaikille niille, joilla ei ole muuta paikkaa Libanonissa, Rytta Boustany tiivistää.

Yhdistyksen perustamisen myötä lupien saamisen pitäisi helpottua myös kiellettyjen elokuvien näyttämiselle. Kävijät saavat paitsi pääsyn elokuviin, kutsuja tapahtumiin, työskennellä ja tutkia, tavata kiinnostavia ihmisiä sekä aloittaa uutta yhteistyötä. Lyhyesti sanottuna:

– Olla luovia!

Julkiset kirjastot Libanonissa

Toimivat esimerkiksi erilaisten säätiöiden, kansalaisjärjestöjen sekä yksityishenkilöiden aktiivisuuden ansiosta.

Kunnilta voi saada toimintaan vain pienen rahoituksen ja tiloja, mutta tuki ei yleensä riitä esimerkiksi henkilökunnan palkkaamiseen.

Beirutissa on monia julkisia kirjastoja. Esimerkiksi Assabil-järjestö pyörittää kirjastoa kolmessa kaupunginosassa sekä yhtä liikkuvaa kirjastoa. Samantapaisia toimijoita löytyy Libanonista myös pääkaupungin ulkopuolelta.

Avoimia kaikille, mutta useimmat veloittavat maksun lainaus- ja käyttö-oikeudesta.
Lähde: Suomen Lähi-idän instituutti, Päivi Miettunen