Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder perusteli liittonsa poissaoloa aktiivimallia vastustavasta mielenosoituksesta ”puoluepoliittisilla piirteillä”. Hänen mukaansa mielenilmaisussa oli mukana myös puoluepoliittisia piirteitä, eikä Akava sitoutumattomana keskusjärjestönä ollut siksi mukana.
Toki ymmärrän, että eri ammattijärjestöillä ja erityisesti niiden ay-johtajilla on erilaisia näkemyksiä asioista, mutta en itse millään voi hyväksyä Fjäderin näkemyksiä. Vaikka Akava jättikin asian niin sanotusti väliin, oli Senaatintorilla puheenvuoroja käyttämässä myös hallituspuolueiden edustajia: koppavan kokoomuksen, kokoomuslaistuneen keskustan ja tuon hyytävän kylmän sinisen nokkaihmisiä.
Kun Akava jäi näemmä Fjäderin toimesta pois tapahtumasta ja lakoista eikä STTK:kaan tullut kovin aktiivisesti mukaan, jäi ainoastaan SAK puolustamaan työttömien perustuslaillisia ihmisoikeuksia.
On erittäin outoa, että juuri Akava ei saa puheenjohtajansa määräyksestä olla puolustamassa työttömiä ja työttömyysuhan alle joutuneita. Onhan myös Akavassa jäseniä, joita työttömyys on rankastikin kourinut.
Työttömien syyllistämisestä on tullut nyt lähes maan tapa tämän hallituksen toimien johdosta. Aktiivimalli tekee työttömästä käytännössä liki rikollisen, jota on eri tavoin rangaistava ja ojennettava hallitusherrain nuhteeseen.
Itse olen entisenä Akavan pääluottamusmiehenä perin pahoillani, että Fjäder leimaa näine lausuntoineen meidät akavalaiset kaltaisekseen kovan ja kylmän oikeistolaisen linjan kannattajiksi. En missään nimessä halua olla Fjäderin akavalainen ja näin irtisanoudun Fjäderin harkitsemattomista lausunnoista. Toivon samalla, että Akavassa harkittaisiin vakavasti korkeimman johdon vaihtamista mahdollisimman pian.
Juhani Harjunharja
Utsjoen entinen
Akavan pääluottamusmies