Nyt runsaan kuukauden voimassa ollut laki työttömyysturvan aktiivimallista keräsi viime perjantaina Helsingin Senaatintorille noin 10 000 mielenosoittajaa. SAK:n mukaan sen jäsenliittojen työnseisauksiin osallistui 200 000 työntekijää. Kansan Uutiset julkaisi perjantaina tapahtumasta useita juttuja ja videoita.
Joskus sota kaipaa sittenkin vain yhtä miestä. Tällä kertaa hän oli Kansan Uutisissa tammikuussa haastateltu Martin-Éric Racine, joka käynnisti kansalaisaloitteen aktiivimallia vastaan 20.12.2017. Joulun jälkeen siitä tuli ilmiö.
Nyt jo suljettuun aloitteeseen tuli 140 875 allekirjoitusta. Lopullinen määrä on suurempi, koska nimiä kerättiin myös paperilla.
Eduskunnassa uusi erä alkaa keväällä samoihin aikoihin, kun hallitus joutuu päättämään, viekö se eteenpäin vielä suurempia karensseja sisältävää aktiivimalli kakkosta.
Aktivoinnin aloitti Lipposen hallitus
Aktiivimallista voi tulla kulminaatiopiste kehitykselle, joka Suomessa alkoi yli 20 vuotta sitten. Ennen 1990-luvun lamaa työttömiä ei epäilty aktiivisuuden puutteesta.
Aktivointipolitiikka aloitettiin vuonna 1995 Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen ohjelmassa. Mikään oma keksintö se ei ollut. Kansainväliset virtaukset tulevat Suomeen yleensä viipeellä, niin nytkin.
Amerikkalaiset konservatiivi- ja uusliberaaliteoreetikot keksivät jo 1980-luvulla, että hyvinvointijärjestelmä luo riippuvuutta, ihmiset jäävät kiinni systeemiin eivätkä ole tarpeeksi aktiivisia.
Asiasta on kerrottu enemmän Kansan Uutisissa Elsa Keskitalon haastattelussa vuonna 2008. Keskitalo väitteli tuolloin aktivointipolitiikasta Helsingin yliopistossa.
– Aikaisemmin oli katsottu, että hyvinvointijärjestelmän tulee vain vähentää köyhyyttä. Nyt alettiin puhua siitä, miten se vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Tätä pidetään merkittävänä käänteenä, Keskitalo luonnehti amerikkalaisen keskustelun vaikutusta Eurooppaan.
– Euroopassa aktivointikeskustelu alkoi jo 1980-luvun lopulla, mutta Suomessa vasta vuoden 1995 paikkeilla Paavo Lipposen ensimmäisessä hallituksessa. Silloin työttömyys oli jo selvässä laskussa ja taloudessa meni aika hyvin, paikansi Keskitalo.
Demarit kolmannella linjalla
Aktivointi-ideologian läpimurto edellytti ajattelutavan muutosta sosiaalidemokraattisessa liikkeessä. Labour-puolueen johtoon noussut Tony Blair keulakuvanaan demarit omaksuivatkin kolmannen tien ajatuksen: hyvinvointivaltio passivoi, vaihtoehtona korostuvat kolmas sektori ja perhe.
– Aktiivisen työvoimapolitiikan keinoja ei lisätty, vaikka voisi ajatella, että lisätään koulutusta ja yritetään vaikka julkisella tuella saada aikaan työpaikkoja. Sitä ei tehty, vaan tavoitteena oli verojen laskeminen ja budjetin tasapaino. Vallitseva ideologia ei yksinkertaisesti tukenut vanhoja keynesiläisiä keinoja, Keskitalo sanoi.
– Euroopassa diskurssi sosialidemokraattisissakin puolueissa yksinkertaisesti muuttui 1990-luvun puolivälin jälkeen. Näin minusta näytti olevan Suomessakin.
Kannustamisen ideasta väitellyt Liisa Björklund on pohtinut kannustamisen vaikutuksia Kansan Uutisten haastattelussa niinikään vuonna 2008 väitöskirjansa pohjalta.
Hän sanoi, että kannustamisen vaikutuksesta tapahtuukin jotain muuta kuin mitä sillä on tavoiteltu. Aidossa kannustamisessa kannustettavalla täytyy olla mahdollisuus valita vapaasti, vastaako hän kannustajan asettamaan kannustimeen. Ja kannustimen täytyy tuottaa hyvää kannustettavalle.
On kuitenkin suuri joukko ihmisiä, jotka eivät kannustettuinakaan kelpaa työmarkkinoille. Heidän tilanteensa muuttuu mahdottomaksi.
– Meillä on tapahtunut suuri työmarkkinoiden muutos. Ihmiseltä odotetaan tuottavuutta ja tehokkuutta. Kaikki eivät niitä mittoja täytä. Tuottavat ja kansantaloudelle tarpeelliset toimijat seurustelevat ”shoppalandioissa” keskenään, kun taas tuottamattomat ja tarpeettomat toimijat on jätetty kärvistelemään keskenään, Björklund kuvaili paljon ennen kannustamisen nykyistä vaihetta.
Nyt ympyrä on ehkä sulkeutunut, kun SDP ilmoittaa peruuttavansa aktiivimallin, jos pääsee hallitukseen.