”Marjo Niemen käsissä moninäyttämöinen, rinnakkaisissa maailmoissa etenevä tarina on suurta kirjallisuutta. Etäännytykset kasvattavat romaanin tulkintapintaa upeasti, kaikki lähisuhteittemme esitykselliset elementit nousevat kerronnasta taitavasti tyylitellyn puhekielisen monologin voimalla”, palkintoraati perustelee valintansa.
Kaikkien menetysten äiti on laajan draamatuotannon kirjoittaneen Marjo Niemen (s. 1978) viides romaani.
– Aluksi olin kovin hämmentynyt katsottuani aikaisemmin palkittujen kirjailijoiden upeaa listaa. Olen tavattoman iloinen ja kiitollinen, että saan kuulua heidän joukkoonsa. Se, että oma työ tulee näin huomioiduksi, on hieno ja harvinainen kokemus, Niemi iloitsi kuultuaan palkitsemisestaan.
”Kaikkien menetysten äiti vie lukijan lähisuhteiden näyttämölle, kirjaimellisesti. Varastossa työskentelevä nainen kohtaa työpaikkansa sokkeloissa kuin esille asetetuttuna äitinsä kuolleen ruumiin. Jotain tehdäkseen hän aloittaa vainajan äärellä yksinpuhelun, joka vie lapsuudeksi kutsuttuun muistojen vankilaan ja omaan, kotona odottavaan perhe-elämään pienen tyttären äitinä ja aviomiehen puolisona”, raati kuvailee teosta.
Monologimuotoisessa romaanissaan Niemi kuvaa läheisyyden puuttumisen aiheuttamaa häpeää ja ahdistusta suorastaan kirkuen äidinrakkauden perään. Päähenkilö kokee valtavaa häpeää ja lapsuuden rakkaudettomuudesta syntynyttä nöyryytystä. Hänen äitinsä on huolehtinut aivan mallikkaasti lapsensa aineellisesta hyvinvoinnista, mutta torjunut kaiken hellyyden.
Aikuistuttuaan ja tullessaan itsekin äidiksi tytär piehtaroi tunteissaan peläten, ettei osaa olla hyvä äiti.
– Valitsin tämän tyylilajin siksi, että kaikenlainen etäännytys tuntui väärältä. Ihminen kokee häpeää jo ennen kieltä ja muistia. Monologimuoto tuntui parhaalta tavalta lähestyä lukijaa niin, että hän pääsisi sisälle kirjan päähenkilön tietoisuuteen, hänen sisäiseen maailmaan.
– Kirjassani ei ole selkeää miljöötä eikä juonta. Ne korvautuvat kielen rytmillä ja teemavaihteluilla huijaten niin minua kirjailijana kuin lukijankin älyä. Kun ihminen on pahassa häpeätilassa tai kärsii depressioista, hän on sisäisessä tilassaan eikä missään konkreettisessa paikassa.
Mustaa huumoria häpeästä
Häpeän Niemi koki suureksi ja tärkeäksi aiheeksi.
– Varhaisen vuorovaikutussuhteen ja häpeän syntyminen, joka koetaan lähinnä katseessa ja kosketuksessa, ei kielessä, on kiinnostava ja haastava tutkimisen ja tulkinnan kohde.
Niemi ei halua puhua siitä, perustuuko Kaikkien menetysten äiti hänen omakohtaisiin kokemuksiinsa, mutta myöntää, että ainahan omat tunteet aktivoituvat kirjoittaessa ja vaikuttavat tekstiin, vaikka se ei hänen omaa elämäänsä kuvaisikaan.
– Olen itsekin tullut äidiksi, ja vanhemmuus kiinnostaa minua moneltakin kantilta.
”Musta huumori ja niin kutsutut kipeät ironiat ovat romaanin elämännäyttämön tyylilajeja, jotka kuljettavat naishahmoa kohti puhdistavaa itseymmärrystä”, raati kuvailee.
Huumori kumpuaa Niemen kirjassaan taiten käyttämän puhekielen nerokkaista assosiaatioista ja tajunnanvirrasta.
– Musta huumori oli ehdottoman tärkeä elementti kirjassani. Tätä teosta oli erittäin raskasta kirjoittaa, huumorin kautta sain happea kirjoitustyöhön. Ajattelin myös lukijaa. Kuulun sellaiseen ihmisryhmään, joka kokee, että mitä synkempi ja kamalampi aihe on, sitä enemmän sieltä voi löytää huumoria. Uskon, että itku ja nauru kumpuavat samasta paikasta.
Arvot kulkevat mukana
Kirjailijana ja dramaturgina Marjo Niemi haluaa ehdottomasti olla myös yhteiskunnallinen ja kantaa ottava kirjailija.
– Työtäni kirjailijana motivoi se, että voin tuoda esiin niitä asioita, jotka ovat arvojeni mukaisia, esimerkiksi tasa-arvoisuus, vähemmistöjen ja lasten asiat sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Olen itse lähtöisin pienestä kunnasta, kouluttamattomasta suvusta ja voinut kouluttautua maisteriksi. Näin ollen minulla on hyvä näkökulma erilaisten lähtökohtien suomiin mahdollisuuksiin, ja koulutuksen mukanaan tuomaan tasa-arvoon myös suhteessa häpeään.
Niemen mielestä nyky-yhteiskunnan arvot ja pyrkimykset tuottavat edelleen häpeää.
– Mitä hierarkkisempi ja patriarkaalisempi yhteisö on, sitä enemmän häpeää se tuottaa yksilöille. Häpeällä pidetään joukkoja kasassa. Yhteiskuntamme on vähemmän patriarkaalinen kuin viisikymmentä vuotta sitten, mutta auktoriteettien väheneminen on tuonut tilalle kuluttamisen ja suorituskeskeisyyden. Häpeälläkin tehdään rahaa. Kun kaikki on kaupan, se luonnollisestikin lisää häpeää, koska tätä mentaliteettia ei voi paeta. Monet nykyiset poliittiset päätökset, vaikkapa aktiivimalli päällimmäisenä, lisäävät voimakkaasti häpeää.
– Nyt näyttäisi siltä, että köyhyyttä ja köyhiä pidetään mittarina sille, mitä täällä hävetään. Häpeärangaistuksen historiahan on pitkä, eikä siitä ole täysin pääsy vieläkään. Yksi tavoitteeni Kaikkien menetysten äitiä kirjoittaessa oli se, että saisin heräteltyä myös lukijoissa häpeää.
Kaikkien menetysten äiti osoittaa riipaisevasti, kuinka rakkaudeton, hellyydetön lapsuus ja sen tuoma häpeä vaikuttaa ihmiseen ja koko yhteiskuntaan.