All Over Press/Ismo Pekkarinen

Kansalaisaloitteessa vaadittu nollatuntisopimusten kielto kääntyi hallituksen esityksessä nollasopimusten käytön laillistamiseksi.

Eduskunnan kevätistuntokausi alkaa ensi viikolla. Se saa varmastikin melko pian käsiteltäväkseen hallituksen joulun alla jättämän esityksen niin sanottua vaihtelevaa työaikaa noudattavien työntekijöiden asemaa koskevista muutoksista. Lain on tarkoitus tulla voimaan jo kesäkuun alussa.

– Ydintä esityksessä on se, että lainsäätäjä rapauttaa kokoaikaista vakituista työsuhdetta. Yrityksessä voisi jatkossa olla vaikka satoja nollasopimuslaisia. Lainsäädännöllä ei siis yhtään ohjattaisi siihen, että työnantaja järjestelisi työtehtäviä ja töitä niin, että syntyisi kokoaikaisia vakituisia työsuhteita. Päinvastoin lainsäätäjä avaa yritykselle mahdollisuuden ottaa työntekijöitä sen kummemmin suunnittelematta tunniksi sieltä, toiseksi täältä, toteaa SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto.

Suomessa siis aiotaan nimenomaisesti hyväksyä nollatyösopimukset, vaikka Euroopan komissio on esittänyt niiden kieltämistä. Esitys siirtää myös yrittäjäriskiä työntekijän kannettavaksi.

Työsopimuksessa täytyisi aina olla joku tuntimäärä.

Lehto oli mukana nollatuntisopimusten käytön pelisääntöjä selvittäneessä työryhmässä, jonka mietintöön SAK jätti eriävän mielipiteensä.

Työntekijän asema
ei parane

Hallitus lanseeraa esityksessään uuden termin. Enää ei puhuta nollatuntisopimuksista vaan kyse on vaihtelevasta työajasta. Sillä tarkoitetaan työaikajärjestelyä, jossa työntekijän työtunnit vaihtelevat tietyissä rajoissa sen perusteella, paljonko työnantaja tarjoaa työtä. Lisäksi vaihtelevalla työajalla tarkoitetaan työaikaa, jonka mukaan työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työtä vain erikseen kutsuttaessa, kuten ekstraajasopimukset.

ILMOITUS

Vaihteleva työaika pitää siis sisällään myös nollatuntisopimukset, joissa viikoittaiseksi työajaksi on sovittu 0–40 tuntia viikossa.

Hallituksen mukaan lakiesitys parantaa vaihtelevaa työaikaa tekevien työntekijöiden asemaa. Lehto on eri mieltä.

– Ei paranna ainakaan siltä osin, että nollasopimukset tuodaan nyt lakiin, hän sanoo.

Sairasaika
palkalla

Parannuksena lakiesityksessä mainostetaan muun muassa sairasajan palkanmaksua ja irtisanomisajan palkkaa.

Näissä parannuksissa on Lehdon mukaan paljolti kyse siitä, että paperilla asiat on saatu näyttämään hyviltä, vaikka käytännössä niillä ei ole paljoakaan merkitystä. Ongelmana on hänen mukaansa lähtökohta, se että nollasopimukset sallitaan.

– On toki hyvä että laissakin sanotaan, että jos työvuorolistaan merkitty työntekijä sairastuu, hänelle pitää maksaa sairasajan palkka. Mutta tämä on jo nyt vahvasti oikeuskäytäntö. Työnantajatkaan eivät käsitykseni mukaan ole sitä kyseenalaistaneet.

Parannus on myös se, että jatkossa lisätyösuostumuksen antaminen etukäteen kestoltaan rajattomana olisi kiellettyä.

Irtisanomispalkkaa nollasta?

Lakiesitys vahvistaa vaihtelevaa työaikaa tekeville irtisanomisajan palkan.

– Onhan se ihan hyvä asia. Mutta jos työntekijällä on nolla tuntia töitä, niin miten siitä työaika enää vähenee niin että syntyisi irtisanomisperuste, Lehto kysyy.

Työnantajapuolella on nähty, että määräys maksaa nollatuntilaiselle irtisanomisajan palkka voi johtaa siihen, että työntekijän asema paranee, kun palkka juoksee mutta ei ole tarjota töitä. Tällainen tilanne on Lehdon mukaan mahdollinen.

– Mutta varmasti suurin osa työnantajista järjestää myös töitä, jos palkkaakin maksetaan.

Hän muistuttaa, että työnantajalla on tällaisessa tilanteessa käytössään monia vaihtoehtoja. Työn voi esimerkiksi aina ottaa pois joltain toiselta nollatuntilaiselta.

Tuntimäärä
oltava

Hallituksen esityksessä Lehtoa eniten huolestuttaa siis säännös, jossa määritellään vaihteleva työaika.

– Pykälällä säädetään nyt se, että tulee yhä uusia työmalleja. Ja sillä mahdollistetaan se, että työntekijällä voi olla sata työsopimusta odottamassa valmiina että koska kutsu töihin tulee.

Asia olisi Lehdon mukaan helppo korjata.

– Työsopimuksessa täytyisi aina olla joku tuntimäärä, jota tarkastellaan säännöllisin väliajoin, että onko se noussut. Jos on, niin se noussut tuntimäärä tulee aina uudeksi pohjaksi. Esimerkiksi Palvelualojen ammattiliitossa PAMissa on tämäntyylinen sopimus.

Tällaisen sopimuksen turvin työntekijän on mahdollista hilata työaikaansa ylöspäin. Lehto viittaa niin sanottuun lojaliteettivelvollisuuteen eli siihen että sopimuksen tehneet ovat sitoutuneet ajamaan toistensa etua. Se tarkoittaa työnantajan kohdalla, että hänen tulee tarjota lisätöitä sille työntekijälle joka töissä jo on. Jos keskimääräinen työaika nousee pysyvämmin, siitä tulee työntekijälle uusi työajan pohja.

Hallituksen esityksessä tämä mahdollisuus kuitenkin torpataan. Halutaan ikään kuin turvata se, ettei työnantaja joutuisi maksamaan tyhjästä, mikä Lehdon mielestä on erikoista.

– Käytännössähän työnantaja voi muutella tuntimääriä miten tahansa. Jos asia olisi laissa, se olisi signaali lainsäätäjältä, että ihmisille halutaan kokoaikaisia vakituisia töitä ja että työnantajaa ohjataan tällaiseen työsuhteeseen aina kun se on mahdollista.

Eduskunta hylkäsi viime maaliskuussa nollatuntisopimusten kieltoa ajaneen kansalaisaloitteen. Aloitteessa vaadittiin, että ilman työntekijän perusteltua toivomusta vähimmäistyöaikaa ei saa sopia 18 tunnin viikkotyöaikaa pienemmäksi. Perustelluiksi syiksi aloitteessa katsottiin muun muassa opiskelu, lasten hoito, osa-aikaeläke.