Ilkka Solanterä

Tarkoitus pyhittää keinot -lause on pantu Ingnatius Loyolan, Jesuiittaveljeskunnan perustajan, suuhun. Veljeskunta oli suoraan paavin alainen organisaatio, joka pysäytti Lutherin oppien leviämisen Etelä-Saksassa ja Puolassa ja harjoitti laajaa katolisen kirkon lähetystoimintaa ympäri maailmaa.

Veljeskunta käytti työssään kovia ja pehmeitä menetelmiä. Jesuiittoja syytettiin muun muassa liiallisesta moraalin joustavuudesta. Espanjalaiset eivät tykänneet siitä, että jesuiitat esittivät Etelä-Amerikassa Jeesuksen ja apostolit intiaaneina ja Juudaksen espanjalaisena. Katolisen kirkon johto ja paavit antoivat kuitenkin täyden tukensa jesuiitoille – tekiväthän he hyvää työtä oikean asian puolesta.

Tämän hetken yksi suurimpia yhteiskunnallisia ongelmia on ympäristön köyhtyminen ja pilaantuminen. Niinpä ympäristöliikkeet ovatkin käynnistäneet ”vastauskonpuhdistuksen” ja lähetystyön luonnonsuojelun puolesta kovan teknologian yhteiskunnan pysäyttämiseksi. Ympäristöjärjestöt ovat oikealla asialla ja tekevät hyvää työtä, mutta miten on heidän moraalinsa laita?

Esimerkkinä olkoon tapaus Kemihaara. Ministeri Satu Hassi esitti Lipposen toisen hallituksen viimeisellä viikolla alueen liittämistä Suomen Natura-ohjelmaan, vaikka yksikään viranomainen ei ollut katsonut sitä aiheelliseksi.

Asia tuli käsittelyyn vasta Vanhasen hallituksessa 15.1.2004. Oikeuskansleri oli laatinut tähän istuntoon pitkän ja sekavan lausunnon, jonka pääsisältö oli, että jos Kemihaaraa ei liitetä Naturaan, EY-tuomioistuin saattaa puuttua asiaan, ja Suomelle tulee taloudellisia seuraamuksia.

ILMOITUS

Ministeri Hannes Manninen esitti, että ympäristöministeriö tutkii oikeuskanslerin esittämät asiat. Ympäristöministeriö ei tehnyt mitään, ja asia tuli uudelleen päätettäväksi 22.1.2004. Nyt keskustan ministereillä oli yllättäen enemmistö istunnossa.

Saatuaan kuulla tästä oikeuskansleri jakoi edellisenä iltana eriävän mielipiteensä ministereille liitettäväksi valtionneuvoston pöytäkirjaan siinä tapauksessa, että Kemihaaraa ei liitetä Naturaan. Perusteena oli EY-tuomioistuimen langettava tuomio sen johdosta, että alue ei ole Natura-ohjelmassa. Niinpä Matti Vanhanen pääministerinä taivutteli hallitusryhmänsä suostumaan oikeuskanslerin vaatimukseen.

Tosiasia oli kuitenkin tasan päinvastoin, kuin oikeuskansleri oli kertonut valtioneuvostolle. Suomi oli saanut vapauttavan tuomion EY-tuomioistuimelta 3.6.2003. EY-tuomioistuin ei ollut ottanut sille tehtyä kantelua edes käsittelyyn Kemihaaran osalta.

Näytelmän lopuksi eduskunta antoi oikeuskansleri Nikulalle kevyet moitteet hänen käytöksestään. Joustava moraali ei ole vain jesuiittojen tavaramerkki.

Jaakko Ylitalo
Rovaniemi