Pintaa syvemmältä
Turkin johto kutsuu hyökkäystään Syyrian puolelle Afrinin maakuntaan ”Operaatio oliivinlehväksi”, mutta rauhan sijasta se tarjoaa sotaa. Syyksi operaatioon sanotaan terrorismin torjuminen, vaikka mitään terrori-iskuja tältä alueelta rajan yli Turkkiin ei ole pystytty osoittamaan. Mutta sen sijaan on saatu oikein kunnon terrori-isku rajan yli etelään.
Syy hyökkäykseen onkin toinen. Ulkopoliittisen instituutin Turkki-asiantuntija Toni Alaranta katsoo hyökkäyksen liittyvän islamistisen ajattelun yhä vahvempaan asemaan Turkissa. Pitkäaikainen pääministeri, nykyinen presidentti Recep Tayyip Erdoğan on aina pitänyt muslimiveljeskuntaa aatteellisena kotinaan. Veljeskunta syntyi ja kehittyi Egyptissä. Sen edustaja Mohammed Morsi valittiin siellä presidentiksi 2012, mutta syrjäytettiin verisessä sotilaskaappauksessa seuraavana vuonna.
Erdoğan on aina pitänyt muslimiveljeskuntaa aatteellisena kotinaan.
Myös Syyriassa radikaali sunnilainen muslimiveljeskunta on ollut vahva. Vuosina 1979–1982 se nousi aseelliseen kapinaan Hafez al-Assadin šiialaista, mutta varsin maallistunutta valtaa vastaan. Kun hänen poikansa ja seuraajansa Bashar al-Assadin valtaa vastaan syntyi Arabikevään aikana vuonna 2011 sisällissota, muslimiveljeskunnan vaikutus tuntui monissa islamistisissa taistelujärjestöissä.
Useat niistä ovat mukana Turkin kokoamassa Vapaan Syyrian armeijassa. Tärkeimpiä niistä on Fallaq al Sham, jonka juuret ovat muslimiveljeskunnassa ja joka ideologialtaan siten on hyvin lähellä Turkin hallituspuoluetta AKP:ta. Järjestö kuuluu ryhmittymään, joka keskeisesti on ollut mukana al-Qaidaan kytkeytyvien liikkeiden taisteluryhmissä. Siten voi Alarannan mukaan sanoa sen taistelevan al-Qaidan aseveljenä.
Islamistina Erdoğan sympatisoi aikoinaan Islamilaista valtiota (IS) eikä Yhdysvaltain pyynnöistä huolimatta halunnut osallistua sen tuhoamiseen. Kurdien joukot Irakissa ja Syyriassa joutuivat siten Mosulissa ja Raqqassa tekemään tämän työn. Kun Turkin johto puhuu terrorista ja terroristeista, se harvoin viittaa Isisiin.
Erdoğan on yhä vankemmin noussut puolijumalan (ellei peräti jumalan) asemaan hallitusta lähellä olevissa piireissä. Oikeusministeri Abdulhamit Gül julisti esimerkiksi äskettäin, että Erdoğanin puolustaminen hyökkäyksiä vastaan on sama kuin Medinan, sulttaani Abdulhamit II:n, Mustafa Kemalin ja kansallisen itsenäisyyden puolustaminen.
Medina on viime aikoina usein käytetty iskusana, joka symboloi islamia, ja Erdoğan kuvataan islamin pelastajaksi.
Erdoğan totesi jo 2011, että ”Syyrian asiat ovat sisäisiä asioitamme”. Koska hallitus Turkissa käy sotaa kurdijärjestö PKK:ta vastaan, se haluaa sotia myös Syyrian kurdeja vastaan. Turkin kurdit ja Turkin valtio ovat todella käyneet sotaa keskenään vuodesta 1984, lukuun ottamatta parin vuoden neuvottelutaukoa. Silloinen pääministeri Ahmet Davutoğlu olisi halunnut jatkaa sitä, mutta Erdoğan ei suostunut.
Tällä sodalla hän varmistaa konfliktin jatkumisen ja laajentumisen Syyrian puolelle. Irakin kurdeihin AKP-hallitus oli luonut hyvät välit, kunnes presidentti Masoud Barzani järjesti kansanäänestyksen alueensa itsenäistymisestä. Sellaista Erdoğan ei voinut hyväksyä.
Pohjois-Syyriassa kurdit ovat kantavana voimana Rojavassa eli Pohjois-Syyrian demokraattisessa federaatiossa, joka muodostettiin 2014, Syyrian johdon hiljaisella suostumuksella. Rojavan muodostavat Cizre, Kobane ja Afrin. Perustuslaki alkaa kuitenkin tarkennuksella: ”Me Rojavan kansat: Syyrian kurdit, arabit, assyrialaiset, turkmeenit ja armenialaiset, tšetšeenit, tšerkessit, muslimit ja kristityt ja jesidit sekä muut…”
Perustuslaki on muutenkin mielenkiintoinen, sillä se perustuu suoraan demokratiaan ja rakentaa valtaa alhaalta ylöspäin.
Turkin kurdien PKK:n entinen johtaja Abdullah Öcalan on tämän rakennelman takana, ja sen on välillisesti mahdollistanut EU. Turkkilaiset nimittäin pidättivät pitkään Syyriassa vaikuttaneen Öcalanin Nairobissa vuonna 1999 ja hänet tuomittiin kuolemaan. Koska Turkki pyrki EU:n jäseneksi, kuolemanrangaistuksesta jouduttiin pitkin hampain luopumaan, ja Öcalan on siitä asti elänyt vankina pienessä saaressa Istanbulin ulkopuolella.
Siellä Öcalanilla on ollut aikaa lukea, ja hän tutustui amerikkalaisen ekoanarkistin Murray Bookchinin ajatusmaailmaan. Se vetosi häneen syvästi ja hän muodosti sen perusteella oman ideologian, ”demokraattisen konfederalismin”. Hän on myös laatinut kirjan feminismistä ja Rojavassa onkin pyritty nostamaan naisten asemaa. Turkkilaiset puhuvat paljon Rojavan puolustusjärjestöstä, YPG:stä, mutta itse asiassa miesten YPG:n rinnalla on myös naisten YPJ.
Rojavassa käyneet ulkomaiset vieraat ovat kuvanneet Bookchinin ja Öcalanin inspiroimaa yhteiskuntarakennelmaa hyvin jännittävänä, Lähi-idän ”valopilkkuna”.
Kirjoittaja on ulkomaantoimittaja, joka on julkaissut kirjoja Yhdysvalloista, islamista, Turkista ja Ukrainasta.