Lehtikuva/Heikki Saukkomaa

Kansainvälinen politiikka ja globaalit turvallisuusuhkat ovat jääneet lähialueteemojen jalkoihin.

Presidentinvaaleissa on keskitetty odotetusti lähialueiden ulko- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin, presidentin valtaoikeuksiin ja harvoihin sisäpoliittisiin kysymyksiin, kuten aktiivimalliin. Keskusteluteemojen perusteella näyttää ikään kuin Euroopan ulkopuolinen maailma ei kiinnostaisi suomalaisia.

Kuusi tutkijaa arvioi viime viikolla Ylen pyynnöstä Niinistön kauden suurimpia onnistumisia ja epäonnistumisia. Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen Helsingin yliopistosta kiteytti, että presidentti Niinistö on ”globaaleissa asioissa heikommilla jäillä”.

Valtio-opin professori Tapio Raunio Tampereen yliopistosta näkee Niinistön edeltäjistään Tarja Halosesta ja Martti Ahtisaaresta poiketen keskittyvän Suomen lähialueeseen.

Ympäristö-, oikeudenmukaisuus- ja siirtolaisuuskysymykset ovat mitä keskeisimpiä asioita globaalin, Euroopan ja Suomen turvallisuuden kannalta.

Raunion mukaan ”he korostivat laajempaa kansainvälistä toimintaympäristöä, ympäristöpolitiikkaa, väestönkasvun haasteita maailmalle ja ylipäätään globaaleja ongelmia”.

Niinistön maailmankuva sen sijaan tuntuu rajoittuvan Tukholman ja Moskovan välille”, sanoo Raunio.

ILMOITUS

Turvallisuuspolitiikka jäänyt hallintosiilojen vangiksi

Maailman supistuminen lähialueisiin ja korkeintaan EU-kysymyksiin näyttää hallitsevan presidentinvaalien keskustelua, toki Natolla ryyditettynä. Esimerkiksi Koreoiden niemimaan kiristynyt tilanne, Kiinan ja Yhdysvaltain suhteet tai Aasian muutoksessa olevan tilanne tai Lähi-idän politiikka ovat jääneet vähäisemmälle huomiolle.

Myöskään laajan turvallisuuden käsitykset eivät ole nousseet merkittävään rooliin, vaikka ympäristö-, oikeudenmukaisuus- ja siirtolaisuuskysymykset ovat mitä keskeisimpiä asioita globaalin, Euroopan ja Suomen turvallisuuden kannalta.

Kansalaisten kaipaamaa arvokeskustelua ei ole saatu syntymään. Sitä ovat peränneet etenkin vasemmiston ehdokkaat Merja Kyllönen (vas.) ja Tuula Haatainen (sd.). Myös vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto on ihmetellyt globaalien teemojen vähäisyyttä.

Vaikka presidentin valtaoikeudet eivät ulotu maailmanpoliittisia kriisejä ratkomaan, kansalaisia kiinnostaa kuitenkin tulevan presidentin näkemykset ja arvot. Niinistö on väistellyt arvokeskustelua vedoten, että hän ei halua olla arvojohtaja vaan jonkin sortin johdattelija.

Niinistön Nato-kanta epäselvä tinkaamisesta huolimatta

Keskusteluagenda suosii kovia ulko- ja turvallisuuspoliittisia teemoja, kuten Nato-jäsenyyttä. Presidenttiehdokas Nils Torvalds (rkp.) on päässyt luomaan keskusteluagendaa kunnioitettavan paljon verrattuna hänen ja puolueensa kannatukseen.

Mitä on jäänyt käteen? Lukuun ottamatta presidenttiehdokas Niinistöä kaikilla tuntuu olevan selkeä Nato-kanta.

Asiasta on jahkattu vaalipaneelista toiseen, mutta selkeää vastausta Niinistöltä ei ole saatu. Hyvin todennäköisesti hän on kuitenkin tuleva presidentti. Hän luimistelee kryptisten lausuntojensa suojassa.

Niinistön voi arvioida suhtautuvan suopeasti Nato-jäsenyyteen, ainakin jossain vaiheessa, mutta vaalitaktisesti hän pitää kantansa epämääräisenä. Valtaosa suomalaisista ei ole Nato-jäsenyyden kannalla, vaikka teema on sinnikkäästi pysynyt otsikoissa.

Sananvapaus populistien käsikassaraksi

Populismi jyllää Euroopassa ja Yhdysvalloissa, myös presidenttitasolla.

Presidentinvaaleissa on keskusteltu yllättävän vähän populismista, nationalismista ja rasismista. Näitä teemoja on vältelty, koska ne jos mitkä jakaisivat ehdokkaiden näkemyksiä, ja ehdokkaista Laura Huhtasaari (ps.) ja Paavo Väyrynen saisivat tuolloin kohtuuttomasti valtaa keskusteluagendan pyörittämiseen.

Onko oikea taktiikka työntää ikäviä teemoja syrjään? Huhtasaari ja Väyrynen syövät toistensa ääniä, mutta tästä huolimatta molemmat saattavat saada mielipidemittausten kannatusta paremman äänisaaliin.

Huhtasaari vetää puheissaan lokaan perustuslain takaaman oikeuden sananvapauteen. Hän näyttää haluavan laajentaa sananvapauden vähemmistöjen ja maahanmuuttajien parjaamiseen.

Huhtasaaren temppu ”puolustaa” sananvapautta ei ole vieras perussuomalaisille. Puolueessa on jo vuoden 2011 jytkystä lähtien haluttu hämärtää viharikosten ja sananvapauden rajaa.

Puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-ahon ääni kuuluu Huhtasaaren sananvapauspuheiden takaa.