Suomalaisen fantasian loppuvuosi oli värikäs ja monipuolinen. Etenkin reaalifantasiaa ilmestyi sekä aikuisille että nuorille.
Kotimainen nuorten fantasiakirjallisuus synnyttää jatkuvasti uusia tarinoita. Ainakin naisten kirjoittamassa fantasiassa ollaan siirtymässä yhä yhteiskunnallisempaan suuntaan. Kirjoissa tarkastellaan usein jo olemassa olevia ongelmia tai mahdollisia tulevaisuuden uhkia.
Urbaania fantasiaa
Muistojenlukija avaa parhaimmillaan ikkunoita paperittomien elämään.
Elina Rouhiainen on kehittynyt kirjoittajana ja tarinankertojana Susiraja-sarjansa myötä. Hänen uudessa Väki -trilogiassaan on edellisiä kirjoja huomattavasti kypsempi ja yhteiskunnallisempi ote. Fantasiatrilogian ensimmäinen osa Muistojenlukija sijoittuu Itä-Helsinkiin ja nostaa esille muun muassa paperittomien siirtolaisten elämän ja muunsukupuolisuuden. Ensisijaisesti Muistojenlukija kuitenkin on fantasiaa.
16-vuotias Kiuru pystyy pyydystämään ilmasta ihmisten muistoja kuin lintuja haaviin. Kun hän tapaa samankaltaisia lahjoja omaavat paperittomat romaniveljekset saa hänen kykynsä uuden merkityksen ja muodon. Taidolla on kuitenkin myös varjopuolensa ja pian Kiuru ystävineen huomaa, että poliisin lisäksi heidän perässään on joku muukin.
Muistojenlukijassa on reilusti pararomantiikkaa, mutta kerronnallisesti teos ei jää toistelemaan genrelle tyypillisiä kliseitä. Rakkaussuhteet ovat osa tarinaa, eivät kertomuksen päälinja.
Rouhiaisen teksti on hyvin juoksevaa ja Muistojenlukija avaa parhaimmillaan ikkunoita paperittomien elämään.
Elina Rouhianen: Väki – Muistojenlukija.
Tammi 2017. 387 sivua.
Koneiden armoilla
Helena Waris on taitava ja omaperäinen tarinankertoja. Hän on aiemmissa teoksissaan yhdistellyt fantasiaa muun muassa pohjoisiin myytteihin. Wariksen uusin teos Linnunsitoja on dystopia ajasta, jossa valta on koneilla. Vallitsevia olosuhteita vastaan taistelee maanalainen vastarintaliike.
Zemi on ollut lapsesta asti töissä luksuskylpylässä silkkiköysiin sidottavana. Paetakseen Konetta Zemi jättää työnsä ja myy hiuksensa saadakseen rahaa. Veljensä avustuksella hän lentää helikopterilla syrjäiselle majakkasaarelle, joka toimii vastarintaliikkeen päämajana. Vastarintaliikkeen viestiliikenne on kyyhkysten varassa.
Zemin taito tehdä erilaisia solmuja nousee tärkeää asemaan taistelussa Konetta vastaan. Vastarintaliikkeen suurin ongelma ei kuitenkaan ole se, miten saada viestiliikenne toimimaan Koneen huomaamatta vaan se, keneen voi oikeasti luottaa.
Waris on hyvä kertoja, jonka teoksissa on aina pinnan alla paljon enemmän kuin ensin huomaa. Linnunsitoja ei tee poikkeusta.
Linnunsitoja on suhteellisen lyhyt, ytimekkäästi kirjoitettu teos, joka on sisällöllisesti laaja.
Helena Waris: Linnunsitoja. Otava 2017. 170 sivua.
Peikkomaista menoa
Sini Helmisen urbaanifantasiasarja Väkiveriset käyttää hyväkseen vanhaa suomalaista mytologiaa ja yhdistelee sitä kekseliäästi nykypäivään. Sarjan toinen osa kertoo nörttipoika Pekosta, jonka perhe muuttaa Helsinkiin mummon kuoleman jälkeen. Uusi kaupunki ja opintojen aloittaminen ilmaisutaidonlukiossa muuttavat Pekon elämää. Pelimaailma tuntuu olevan ainoa paikka, joka pysyy lähes muuttumattomana.
Kun Pekolle selviää, ettei mummon kuolema ollut luonnollinen saapuu ensimmäisestä Väkiveriset-sarjan osasta tuttu sinipiika Tuulia avuksi mysteeriä selvittämään. Pekko yrittää ymmärtää, miksi monet täysin tuntemattomat paikat vaikuttavat hänestä tutuilta, mutta pian suuremmaksi arvoitukseksi nousee yläkerrassa asuva huonoa suomea puhuva hunnutettu tyttö.
Kiven sisässä on itsenäinen jatko-osa teokselle Kaarnan kätkössä. Ensimmäisessä osassa merkitykselliseen rooliin nousivat metsä ja luonto, toisessa osassa keskitytään kiviin ja vuoriin sekä niihin liittyviin uskomuksiin.
Sini Helminen: Kiven sisässä. Myllylahti 2017. 231 sivua.