Presidentti Sauli Niinistö vakuutti kansalaisille Ylen vaalitentissä eilen, että ”en näe Suomeen kohdistuvan sodan enkä vakavan kriisin uhkaa, mutta siitä huolimatta meidän on varauduttava”. Hän vakuutti myös, että ”me olemme varautuneet”.
Hallituksella näyttää olevan toisenlainen kriisi- ja turvallisuustilannearvio. Oikeusministeri Antti Häkkänen perustelee tiedustelulakien kiireellistä säätämistä ”poikkeuksellisella tilanteella”.
– Suomen turvallisuustilanteen muutokset ja tarve varautua kansallista turvallisuutta uhkaavaan toimintaan muodostavat sellaisen poikkeuksellisen tilanteen, jossa perustuslain kiireelliselle muuttamiselle on välttämätön tarve tiedusteluviranomaisten asianmukaisten toimivaltuuksien säätämiseksi, sanoo ministeri Häkkänen tiedotteessaan.
Kysymys oikeusministeri Häkkäselle: Millainen ”poikkeuksellinen tilanne” ajaa avaamaan perustuslain vuosi ennen eduskuntavaaleja ja kiirehtimään tiedustelulakeja?
Myös Niinistö on kiirehtinyt useaan otteeseen tiedustelulakien säätämistä. Tiedustelulakien arveltiin jopa nousevan vaalikamppailun keskiöön, kun Helsingin Sanomat julkaisi tietovuoroon perustuvia juttua tiedustelusta.
Onko keisarilla vaatteita?
Häkkäsen esitys merkitsee, että hallitus haluaa eduskunnan julistavan tiedustelulait 5/6 enemmistöllä kiireelliseksi. Tällöin perustuslain muutos voidaan hyväksyä samalla vaalikaudella.
Perustuslakiin on tarkoitus ehdottaa lisättäväksi uusia perusteita rajoittaa luottamuksellisen viestin salaisuutta. Häkkänen vakuuttaa, että ”muutosehdotus ei mahdollistaisi yleisestä, kaikenkattavasta tietoliikenteen seurannasta säätämistä, vaan tiedonhankinnan tulee olla mahdollisimman kohdennettua ja rajattua”.
Tästä on taitettu peistä useita vuosia koko valmisteluprosessin ajan. Valmistelijoiden vakuuttelu rajatusta ja kohdennetusta tiedonhankinnasta ei ole vakuuttanut kaikkia asiantuntijoita eikä myöskään kansalaisia.
Kyse on myös periaatteellisesti suuresta asiasta, jos perustuslaki avattaisiin kiireellisenä. On pakko kysyä: Millainen ”poikkeuksellinen tilanne” ajaa avaamaan perustuslain vuosi ennen eduskuntavaaleja?
Pelkääkö Sipilän hallitus, ettei seuraava hallitus hyväksy yksilönsuojaa kaventavia tiedustelulakiesityksiä?
Poliittinen kiire pahempi kuin turvallisuusuhat
Perustuslain sanamuodon ja sen nykyisen tulkintakäytännön mukaan lailla ei voida säätää viestin suojan rajoittamisesta kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi ja siihen kohdistuviin uhkiin varautumiseksi.
Nyt viestin suojaa kaavaillaan rajoitettavaksi, jos se olisi ”tiedon hankkimiseksi sotilaallisesta toiminnasta taikka sellaisesta muusta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta”.
Kansallista turvallisuutta käytetään tiedustelulakien säätämisen perusteluna. Lait on haluttu säätää kiireellisinä vedoten terrorismin kasvuun, kyberuhkiin ja muihin turvallisuusuhkiin. Suomen lainsäädännön on katsottu myös rajoittavan viranomaisten toimintaa tiedustelumarkkinoilla, koska vaihdettavaa tietoa ei ole saatavilla.
Turun puukotustragedian yhteydessä todettiin Turun tragedian varsinaisen opetuksen olevan se, ”että tietoliikennetiedustelu ei anna sitä turvaa, mitä poliitikot kaipaavat”. Näin kirjoitti Perustuslakiblogissaan Turun yliopiston tutkija Niklas Vainio.
Tuolloin Vainio kysyi kantansa kiireellisyyteen muuttaneelta Häkkäseltä, että ”onko tämä kiire poliittista vai perustuslaillista laatua?”
Sopii nytkin kysyä: Mikä kiire ajaa Häkkästä kiirehtimään tiedustelulakien säätämistä?