Vaikka vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin kannatus kansalaisten keskuudessa on puoluejohtajien kolmen kärjessä, niin siitä huolimatta puolueen kannatus soutaa edestakaisin 8–9 prosentin paikkeilla. Tuo ilmiö on saanut varsinkin vanhemmat vasemmistoliittoa ja jo SKDL:oa aikoinaan kannattaneita ja äänensä vaaleissa antaneita ihmettelemään ja kysymään, missä on vika. Miksi kannatusluvut eivät nouse.
Kysymykseen löytyy varmasti monia vastauksia, mutta tässä liikkeessä mukana tavalla tai toisella vuodesta 1944 lähtien kulkeneena ja jokaisissa vaaleissa SKDL:n tai vasemmistoliiton ehdokasta äänestäneenä rohkenen esittää oman ja ehkä vähän kärkevänkin mielipiteeni ainakin yhdestä asiasta, minkä tiedän vaikuttavan negatiivisesti vasemmistoliiton äänestäjäkuntaan ja voin sanoa, että ihmetellyt olen minäkin.
SKDL ja vasemmistoliitto on aina työväestön ja muun vähävaraisen kansanosan keskuudessa koettu puolueiksi, jotka ovat aina ajaneet eduskunnassa, kunnallisessa päätöksenteossa ja ammattiyhdistysliikkeessä heikoimmassa asemassa olevien etua. On taisteltu etujoukossa sosiaalisen lainsäädännön ja yhteiskunnallisen tasa-arvon puolesta.
Muistan, kun eduskunnassa SKDL kamppaili yksin lapsilisien puolesta pitämällä maratonpuheita. Sekin oli eräs toimenpide, joka toi SKDL:lle minunkin silloisella työpaikalla aikamoisen lisäkannatuksen.
Entä nyt? Mistä nyt puhutaan työpaikoilla? Mitä sanovat eläkkeellä olevat entiset SKDL:n kannattajat? Useasti kuulee sanottavan, että vasemmisto on hylännyt työmiehen, ja että vasemmiston punalipun tilalla liehuu nyt sateenkaarilippu. Monet varsinkin keski-ikäiset ja vanhemmat, mutta myös nuoremmat tuttavani sanovat vasemmiston ja vihreiden ajavan vain homojen ja lesbojen asiaa. Siksi he ovat äänestäneet persuja.
Tämä vuodatukseni ei silti tarkoita, että allekirjoittanut vastustaa homojen oikeuksia ja heidän asiansa pitää unohtaa. Se ei voi kuitenkaan olla vasemmistoliiton ajamissa asioissa ykköstilalla, sillä se äänestäjäkunta on kovin pieni ja ääntenkalastelijoita sillä saralla kyllä riittää.
Nyt kun kaiken maailman kapitalistit ovat liittyneet yhteen ja globalisaationsa avulla alistavat maailman kansat orjikseen, olisi myös meidän koottava voimamme niin kotimaassamme kuin kansainvälisesti. Nyt jos koskaan on paikallaan Marxin kehotus: ”Kaikkien maiden proletaarit liittykää yhteen”.
Kaarlo Kaseva
Pori