Kommentti: Lasten ja nuorten ongelmiin ei puututa ajoissa
Säästetään, säästetään ja vielä kerran kunnissa säästetään palveluista, jotka tukevat lapsia, nuoria ja heidän perheitään. Myös valtio on osallistunut voimallisesti lasten ja nuorten syrjäyttämiseen leikkaamalla koulutuksesta.
Tehokkaimmaksi lääkkeeksi syrjäyttämisen ehkäisyssä on todettu tuoreessa Sitran ja THL:n tekemässä tutkimuksessa koulutus.
Tämä on tiedetty pitkään, mutta Sipilän hallitukselle oppi ei ole mennyt perille.
Entä jos valtaosa syrjäyttämiseen huvenneista rahoista pystyttäisiin käyttämään perheiden ja nuorten tukemiseen?
Tiedetään ja hallitus tietää, että 20–24-vuotiaista suomalaisnuorista lähes viidennes ei opiskele, työskentele tai suorita asevelvollisuutta eli heidät lasketaan niin sanottuihin NEET-nuoriin, Neither in Education nor in Employment or Training.
Koulutuksen lisäksi pitäisi satsata perheisiin. Tutkimuksessa nostetaan esimerkkinä kustannuksista vuoden 2015 lastensuojelun laitos- ja perhehoidon kokonaiskustannukset.
Ne olivat noin 745 miljoonaa euroa. Tällöin 17 664 alle 21-vuotiasta oli sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Tämä tarkoittaa keskimäärin 42 000 euron kustannusta jokaista kodin ulkopuolelle sijoitettua kohden.
Tästä luvusta kuitenkin puuttuu esimerkiksi lastensuojelun avohuollon kustannukset, terveyspalvelujen ja oppimisen tuen kustannukset sekä mahdolliset asumis-, toimeentulo- ja työmarkkinatuet.
Entä jos syrjäyttämiseen huvenneista rahoista valtaosa pystyttäisiin käyttämään perheiden ja nuorten tukemiseen?
Sitra ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ovat selvittäneet syrjäytymisen yhteiskunnallisia kustannuksia ihmisen elinkaaressa. Tutkimuksen mukaan ehkäisevien ja hyvinvointia tukevien palveluiden merkitys korostuu ylisukupolvisessa ongelmien katkaisemisessa ja syrjäytymisen ehkäisemisessä.
Yhteiskuntapolitiikkalehdessä (6/2017) julkaistu tutkimus vahvistaa, että koulutus on paras lääke syrjäytymistä vastaan. Pelkän peruskoulun varaan jääneillä on ammatillisen tutkinnon tai muun koulutuksen hankkineita suurempi vaara syrjäytyä.
Peruskouluasteen jälkeinen tutkinto on alentanut merkittävästi työttömyyspäivien ja toimeentulotukien käyttöä. Tulot kehittyvät hyvin eri tahtisesti riippuen siitä onko koulutusta vai ei. Tuloerot kertautuvat elinkaarella eläkeikään mennessä.
Tulojen menetys saattaa olla alakanttiin arvoitunakin suurimmillaan keskimäärin 680 000 euroa pelkän peruskoulun varaan jääneellä verrattuna kouluttautuneeseen nuoreen.
Tarkoitus ei ole syyllistää
Tutkijat ovat pistäneet nuorten syrjäyttämisestä yhteiskunnalle aiheutuneet kylmät eurot riviin. Varovasti arvioiden peruskoulun varaan jäävät aiheuttavat yhteiskunnalle elinaikanaan keskimäärin 230 000 – 370 000 euron lisäkustannukset verrattuna koulutuksen hankkiviin.
Tämä on karkea arvio, ja tästä puuttuvat muun muassa perusterveydenhuollon ja rikollisuuden aiheuttamat kulut. Yleisesti nuoren syrjäytymisen on laskettu aiheuttavan noin miljoonan kulut.
Tästä ja muistakin julkisuudessa esitetyistä luvuista käydään kriittistä keskustelua.
Ylen haastattelussa erikoistutkija Tiina Ristikari THL:stä korostaa, ettei tarkoitus ole sanoa, että kun syrjäytyneet nuoret voivat huonosti, niin kaiken lisäksi he ovat kauhean kalliita.
Kaikki kouluttautumattomat eivät toki syrjäydy.
Ylisukupolvinen syrjäyttäminen katkaistavissa
Syrjäytyminen ei määräydy ennalta tai periydy geenien kautta, vaikka köyhyys ylisukupolvistuu. Ensimmäinen piikki syrjäytymisen kustannuksissa on nähtävissä jo lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana ja toinen piikki murrosiän kynnyksellä.
Yhteyksiä löytyy vanhempien ongelmien ja lasten vaikeuksien välillä. Ne liittyvät esimerkiksi vanhempien koulutukseen ja lasten mielenterveyspalveluiden käyttöön. Taustalla on myös vanhempien päihdekäyttöä, isot muutokset perheessä tai pitkäaikaista toimeentulotuella elämistä
Ylisukupolvista kierrettä voidaan katkaista poliittisilla päätöksillä. Yksi tutkimuksen tekijöistä THL:n johtava asiantuntija Timo Ståhl pohtiikin, että ”suomalainen neuvolajärjestelmä pystyy varmasti tunnistamaan tuen tarpeessa olevat perheet, mutta vastataanko heidän tuen tarpeeseen riittävillä resursseilla ja oikea-aikaisesti”.
Samat ongelmat koskettavat myös muita palveluja. Sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat kasautuvat voimakkaasti.
Kommentti: Lasten ja nuorten ongelmiin ei puututa ajoissa
Säästetään, säästetään ja vielä kerran kunnissa säästetään palveluista, jotka tukevat lapsia, nuoria ja heidän perheitään. Myös valtio on osallistunut voimallisesti lasten ja nuorten syrjäyttämiseen leikkaamalla koulutuksesta.
Tehokkaimmaksi lääkkeeksi syrjäyttämisen ehkäisyssä on todettu tuoreessa Sitran ja THL:n tekemässä tutkimuksessa koulutus.
Tämä on tiedetty pitkään, mutta Sipilän hallitukselle oppi ei ole mennyt perille.
Entä jos valtaosa syrjäyttämiseen huvenneista rahoista pystyttäisiin käyttämään perheiden ja nuorten tukemiseen?
Tiedetään ja hallitus tietää, että 20–24-vuotiaista suomalaisnuorista lähes viidennes ei opiskele, työskentele tai suorita asevelvollisuutta eli heidät lasketaan niin sanottuihin NEET-nuoriin, Neither in Education nor in Employment or Training.
Koulutuksen lisäksi pitäisi satsata perheisiin. Tutkimuksessa nostetaan esimerkkinä kustannuksista vuoden 2015 lastensuojelun laitos- ja perhehoidon kokonaiskustannukset.
Ne olivat noin 745 miljoonaa euroa. Tällöin 17 664 alle 21-vuotiasta oli sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Tämä tarkoittaa keskimäärin 42 000 euron kustannusta jokaista kodin ulkopuolelle sijoitettua kohden.
Tästä luvusta kuitenkin puuttuu esimerkiksi lastensuojelun avohuollon kustannukset, terveyspalvelujen ja oppimisen tuen kustannukset sekä mahdolliset asumis-, toimeentulo- ja työmarkkinatuet.
Entä jos syrjäyttämiseen huvenneista rahoista valtaosa pystyttäisiin käyttämään perheiden ja nuorten tukemiseen?