Kun Suomi täytti sata vuotta, ajattelin sen leipäjonoja.
”On maamme köyhä, siksi jää.” Ikävä kyllä Maamme-laulun kirjoittaja oli oikeassa. Köyhyyttä kantavat sekä aineellisesti köyhät ”lähimmäiset” että henkisesti köyhä vallasväki ja sen kannattajat.
”Yhteiskunta valitsee kuolleensa.” Tämän sanomiseen tarvitaankin jo muu kuin suomalainen: ranskalainen Jean-Paul Sartre.
Vallanpitäjät ovat valintansa tehneet: Suomi ei halua poistaa köyhyyttä ja nälkää. Valtionhoito ei ole köyhäinhoitoa. Köyhien uhraaminen on hyvinvoivan enemmistön etu ja vapaus – teidän vapautenne, teidän tarvitsemanne uhri.
Köyhyys yksityistetään köyhille, pakolla. Yhteiskunta ei ole yhteinen. Kaverille ei jätetä.
Häpeä, isänmaa!
Kauko Tuovinen
Tampere