Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto

Kun Suomi täytti sata vuotta, ajattelin sen leipäjonoja.

”On maamme köyhä, siksi jää.” Ikävä kyllä Maamme-laulun kirjoittaja oli oikeassa. Köyhyyttä kantavat sekä aineellisesti köyhät ”lähimmäiset” että henkisesti köyhä vallasväki ja sen kannattajat.

”Yhteiskunta valitsee kuolleensa.” Tämän sanomiseen tarvitaankin jo muu kuin suomalainen: ranskalainen Jean-Paul Sartre.

Vallanpitäjät ovat valintansa tehneet: Suomi ei halua poistaa köyhyyttä ja nälkää. Valtionhoito ei ole köyhäinhoitoa. Köyhien uhraaminen on hyvinvoivan enemmistön etu ja vapaus – teidän vapautenne, teidän tarvitsemanne uhri.

Köyhyys yksityistetään köyhille, pakolla. Yhteiskunta ei ole yhteinen. Kaverille ei jätetä.

Häpeä, isänmaa!

Kauko Tuovinen
Tampere