Lehtikuva/Handout

Iranin viime torstaina alkaneiden levottomuuksien uhriluku on noussut vähintään 22:een. Edelleen vallitsee suuri epäselvyys siitä, mitä maassa oikein tapahtuu.

Nopeasti lukuisiin Iranin kaupunkeihin levinneet mielenosoitukset ovat laajimmat sitten vuoden 2009, mutta nykyisillä tapahtumilla on myös huomattavia eroja silloisiin.

Vuoden 2009 mielenosoituksilla oli selvä kohde: ne suuntautuivat vilpillisiksi katsottuja presidentinvaaleja vastaan. Vaaleissa valittiin vanhoillinen Mahmud Ahmadinejad toiselle kaudelle.

Nyt protestit näyttävät lähteneen liikkeelle taloudellisesta ahdingosta. Sekä elintarvikkeiden että polttoaineiden hinnat ovat äskettäin nousseet, mikä on jatkoa pitkään jatkuneille talousongelmille. Vuonna 2015 saavutetusta ydinasesopimuksesta huolimatta suuri osa ulkomaiden asettamista sanktioista on yhä voimassa.

Presidentti Rouhanista saattaa tulla suurin häviäjä.

Mielenosoituksissa on huudettu iskulauseita korruptiota ja eriarvoisuutta vastaan, nimeltä mainittuja johtajia vastaan, Syyrian ja muiden maiden sotiin sotkeutumista vastaan, jopa kuolemaa islamilaiselle tasavallalle ja shaahinvaltaan palaamisen puolesta.

Eri ryhmien protesti

Mielenosoittajat vaikuttavat olleen ainakin aluksi työväenluokkaa, vähävaraisia ja osattomia – niitä, jotka ovat kärsineet talouskriisistä eniten.

ILMOITUS

Vuonna 2009 protestoijien ydinjoukko oli opiskelijoita sekä muuta keskiluokkaista, koulutettua ja nuorta väkeä, ja päävaatimus koski demokratiaa.

Tuolloin mielenosoituksilla oli johtajat, opposition presidenttiehdokkaat Mir Hossein Mousavi ja Mehdi Karroubi. Nyt selviä johtajia tai keulakuvia ei ole ainakaan toistaiseksi näkynyt.

Vuonna 2009 katuprotestit Teheranissa kokosivat muutaman päivän jälkeen jo yli miljoona ihmistä. Nyt ei ilmeisesti ole kyse läheskään yhtä suurista ihmisjoukoista – ainakaan vielä.

Karkasi käsistä?

Mielenosoitukset käynnistyivät viime torstaina Iranin toiseksi suurimmassa kaupungissa Mashhadissa. Kaupunki on vanhoillisten tukialuetta ja siellä huudettiin iskulauseita Iranin maltillisena pidettyä presidenttiä Hassan Rouhania vastaan.

Tästä on useiden lähteiden mukaan noussut epäilyjä, että vanhoilliset olisivat hyväksyneet mielenosoitukset tai jopa lietsoneet niitä Rouhanin kaatamiseksi. Jos näin oli, niin levitessään protestit karkasivat vanhoillisten käsistä.

Maltillinen oppositio on suhtautunut mielenosoituksiin pidättyväisesti. Mousavi ja Karroubi istuvat tätä nykyä kotiarestissa. He eivät ole ilmaisseet tukeaan protestoijille, mutta eivätpä protestoijatkaan heille.

Rouhanin hankala asema

Presidentti Rouhani valittiin runsas puoli vuotta sitten 57 prosentin ääniosuudella toiselle kaudelle. Tärkein vastaehdokas oli Mashhadista lähtöisin oleva vanhoillisten Ebrahim Raisi, joka sai 37 prosenttia.

Rouhani sanoi sunnuntaina televisiossa, että kansalaisilla on oikeus osoittaa mieltään, mutta väkivalta tai omaisuuden tuhoaminen ei ole hyväksyttävää.

Viranomaiset vastasivat mielenosoituksiin aluksi melko varovaisesti, mutta nyt parin päivän aikana on kuolonuhrien määrä nopeasti noussut. Koska tiedot ovat puutteellisia, ei tiedetä, missä määrin koviin otteisiin ovat turvautuneet Rouhanin käskettävissä olevat poliisit ja missä määrin vanhoillisten käsissä olevat vallankumouskaartit.

Rouhanista voi joka tapauksessa tulla tilanteen häviäjä. Hän lupasi kampanjassaan viime vuonna talousuudistuksia. Vaikka sanktioiden jatkuminen on suurin syy ongelmien jatkumiseen, ei hallituskaan ole saanut paljon aikaan.

Jos Rouhani koventaa otteita protesteja vastaan, hänen suosionsa kotimaassa romahtaa, samoin tietty länsimaissa tunnettu ymmärrys häntä kohtaan.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on jo tähän saakkakin suhtautunut yhtäläisen vihamielisesti Iranin koko johtoon, tuominnut ydinsopimuksen kelvottomaksi ja nyt kannustanut vahingoniloisena Iranin mielenosoittajia.

Vanhoilliset voivat syyttää Rouhania lupausten pettämisestä, tilanteen päästämisestä käsistä sekä siitä, ettei ydinasesopimus eli sovinnollinen linja länsimaiden kanssa ole tuonut mitään hyvää.

Ulkomaiset viholliset

Vanhoilliset syyttävät ulkomaisia voimia levottomuuksista.

Vaikka tyytymättömyyden aiheet nousevatkin maan sisältä, ei voi kokonaan pois sulkea sitä, että ulkomaiset voimat tosiaan pyrkisivät osaltaan käyttämään tilannetta hyväkseen.

Iranin hallinnon vannoutuneimpiin vihollisiin kuuluu Saudi-Arabian johtama Persianlahden sunnalaisten maiden ryhmä, joka kamppailee alueellisesta vaikutusvallasta shiialaista Irania vastaan. Lisäksi päävihollisia ovat Israel ja Trumpin Yhdysvallat, Barack Obaman liennytyskauden jälkeen.

Näiden vihollisten tiedetään aikaisemminkin lietsoneen vastarintaa ainakin Iranin kansallisten vähemmistöjen, kuten kurdien ja arabien alueilla.

Islamilainen vallankumous

Vajaa seitsemän vuotta sitten, keväällä 2017 Syyrian kaupungeissa puhkesi aluksi pieniä ja hajanaisia mielenosoituksia hallintoa vastaan. Jo seuraavana kesänä alkoi maa olla täysimittaisessa sisällissodassa, joka on vasta viime kuukausien aikana ollut hiipumassa.

Lähes täsmälleen 39 vuotta sitten, 7. päivä tammikuuta 1979, käynnistyi Iranissa islamilainen vallankumous. Shaahi Mohammad Reza Pahlavin käsissä oli väkivaltakoneisto, jonka lyöminen näytti mahdottomalta.

Ei mennyt kuin yhdeksän päivää, ennen kuin shaahi pakeni maasta 16. tammikuuta. Helmikuun 1. päivänä palasi ajatolla Khomeini maanpaosta, ja 11. päivä helmikuuta lakkasi shaahinvalta virallisesti.

Historian ei tarvitse toistaa itseään, mutta joskus suuret muutokset käynnistyvät pienistä puroista, kun tyytymättömyys on tarpeeksi kasvanut.