All Over Press/Sean Prior

Pelko, inho, viha ja muut tunteet ovat merkittävässä roolissa sodan ja rauhan kysymyksissä.

Olisiko kehitettävissä rauhankone, joka auttaisi ymmärtämään ihmisen välistä kommunikaatiota jopa yli kielirajojen? Kyllä, uskoo vakaasti 30 vuotta tekoälyä ja koneoppimista tutkinut professori Timo Honkela.

Idea rauhankoneesta on vakavaa syöpää sairastavan tekoälytutkijan testamentti. Sairastuminen kiritti hänet kirjoittamaan tänä vuonna ilmestyneen Rauhankone-kirjan, jossa kehitellään ideoita, miten ihmiset voisivat elää vapaana ja turvassa.

Honkelalla on ollut aiemminkin ideoita tekoälyn käyttämisestä rauhankoneeksi, mutta sairastumisen jälkeen hänestä tuli näkyvä maailmanparantaja. Hän etsii keinoja, joilla vahvistaa ihmisten keskinäistä arjen kommunikaatiota.

Koneäly voi toimia tulkkina ihmisten välisissä merkityksenantoneuvotteluissa.

Koneäly voi toimia tulkkina ihmisten välisissä merkityksenantoneuvotteluissa, kun ihmiset puhuvat eri syistä toistensa ohitse. Konekielinen tulkki ei takerru ihmisten tavoin tunteisiin, kuten pelkoon, inhoon tai vihaan, jotka Honkela näkee rauhankoneajatuksen kannalta olennaisiksi.

Kone ei nalkuta, vaan se valikoi kuhunkin tilanteeseen ja kullekin ihmiselle sopivia argumentteja kielteisistäkin asioista. Näin ihmiset välttävät ajautumasta ehdoin tahdoin konflikteihin.

ILMOITUS

Honkellalle olennaista on ymmärtää tunneälyn merkitys ja sen hyödyntäminen, jotta ihmiset voivat tekoälyn avulla ymmärtää itseään ja toisia ihmisiä nykyistä paremmin. Tavoitteena on saada aikaan myötämielisyyttä ja empaattisuutta ennen kuin joudutaan valtioiden välisiin neuvotteluihin. Tunteet altistavat helposti konflikteille.

Syystä tai toisesta ihmiset saattavat joutua tilaan, jossa toisten ihmisten kärsimystä ei ymmärretä, kun operoidaan kieli- ja käsitejärjestelmillä.

”Uskallan väittää, että esimerkiksi oikeudenmukaisuutta ei käsitetä samalla tavalla eri yhteiskunnissa” Honkela sanoo ja kysyy ”miksi ihmiset ovat valmiita tappamaan toisenlaista uskontoa edustavia, tai näyttää toisenlaiselta tai tuntuu uhkaavan omaa elämäntapaa”.

Kaikki nämä ovat huonoja syitä tehdä selvää muista ihmisistä. ”Minäkin kuuntelen mielelläni Finlandiaa ja nostan Suomen lipun salkoon, mutta en näe sitä sen arvoisena, että pitäisi lähteä tappamaan toisia ihmisiä, että saan nauttia suomalaisesta identiteetistä”, Honkela kirjoittaa.

Osittain sokeutunut tutkija on käyttänyt puhetta tekstiksi kääntävää tekniikkaa hyödykseen kirjoittaessaan Rauhankonettaan.

Utopian mukaan joku päivä ihmisillä on taskussaan esimerkiksi kännykän kokoinen laatikko, jolla voi viestiä vierasta kieltä puhuvien kanssa.

Rauhankoneen idea onkin, että se toimii arjessa. Se saattaisi tulkata junassa aggressiivisesti tuntematonta kieltä puhuvan ihmisen puhetta.

Tekoälyn ja koneoppimisen avulla voisi kerätä yhteen kaikkien suomalaisten ajatukset. Jopa globaalisti voitaisiin kerätä tietoa päätösten pohjaksi. Google ja muut kansainväliset verkkoyhtiöt keräävät tietoa ihmisten ajattelusta, mutta pääosin bisneksen tukemiseen.

Väistämättä tiedon keräämisessä on myös isoveli valvoo -henkeä.

Rauhankoneessa kysytään, miten ihmiskunta saadaan ratkomaan oikeita ongelmia, kuten ilmastonmuutosta.

Honkela kysyy, kuinka paljon vastustaminen vie asioita siihen suuntaan, jota vastustetaan? Presidentti Donald Trump esitti päättömiä asioita, mutta silti hänet valittiin, vaikka häntä pelättiin ja vastustettiin.

Honkelan mukaan Trump-ilmiö on rauhanliikkeellekin riski. Huomio, voima ja tekeminen kuuluvat asejärjestelmien vastustamiseen. Tuolloin energia kuluu rakentamalla tulevaisuutta, jota hallitsevat pelko ja viha.

Mutta ketä kiinnostaa rauhallinen pelto, jos tiikeri hyökkää viereisellä pellolla?

Timo Honkela: Rauhankone. Tekoälytutkijan testamentti. Gaudeamus 2017. 283 sivua.