Suomen 100-vuotisjuhlavuonna on lähes unohdettu historian hämärään monet omalla toiminnallaan merkittävästi itsenäistymiseemme vaikuttaneet henkilöt. Eräs sellainen on Suomen Ammattijärjestön puheenjohtaja ja vuoden 1918 sisällissodassa Suomen työväen punaisen kaartin ylipäällikkö Eero Haapalainen.
Haapalainen syntyi Kuopiossa vuonna 1880. Hänen isänsä oli kirvesmies ja äitinsä kutoi kotona mattoja Minna Canthin kangaskauppaan. Haapalainen kirjoitti Kuopion yhteiskoulusta ylioppilaaksi 1901. Kouluaikanaan hän ansaitsi rahaa antamalla yksityistunteja matematiikassa ja historiassa.
Eero Haapalaisen muistomerkki on Kuopiossa hänen asuinkorttelissaan olevan Minna Canthin katu 49:ssä olevan talon ulkoseinässä.
Haapalainen opiskeli 1900-luvun alussa lakitiedettä Helsingin yliopistossa, mutta varojen puuttuessa loppututkinto jäi suorittamatta. Hänet valittiin huhtikuussa 1907 Suomen Ammattijärjestön perustavassa kokouksessa järjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Virka oli päätoimi.
Haapalaisen tavoitteena olivat kollektiiviset työsopimukset yksilöllisten työehtosopimusten sijaan. Hän keksi sanan ”työehtosopimus”, joka on yhä laajalti käytössä.
Sisällissodan taistelujen alettua 28. tammikuuta 1918 Haapalainen määrättiin Suomen punaisen kaartin ylipäälliköksi. Vaikka Haapalaisella ei ollut sotilaskoulutusta, hän halusi johtaa tapahtumia ohi esikuntien. Kun punaisten tappio alkoi keväällä 1918 näyttää ilmeiseltä, Haapalainen pakeni Neuvosto-Venäjälle.
Neuvostoliitossa Haapalainen toimi muun muassa Punaupseerikoulun opettajana Leningradissa ja Petroskoin seminaarin lehtorina. Stalinin vainojen aikana 1930-luvun lopulla Haapalaista syytettiin vastavallankumouksellisesta nationalistisesta toiminnasta. Haapalainen kiisti syyllisyytensä, mutta siitä huolimatta hänet tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin ampumalla.
Monien muiden syyttömästi teloitettujen tapaan Eero Haapalainen rehabilitoitiin eli palautettiin arvoonsa vuonna 1956.
Taito Taskinen
Kuopio