MTKL

– Sote-keskuksissa pitäisi ehdottomasti olla vähintään psykiatrista sairaanhoitoa, vaatii Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Tarmo Raatikainen.

Psykiatrian palvelut siirtyvät maakunnille, joiden vastuulla on järjestää palvelut joko maakuntien liikelaitosten omina palveluina tai yksityisten ja järjestöjen palveluina.

Mielenterveyden keskusliiton (MTKL) puheenjohtaja Tarmo Raatikainen haluaa esitettyä enemmän palveluja lähemmäksi asiakkaita sote-keskuksiin. Hän kysyykin, miten Kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman tavoitteet toteutuvat sote-uudistuksessa.

Suunnitelman mukaan mielenterveyspalveluja tulisi järjestää matalan kynnyksen ja yhden oven periaatteella sekä vahvistaa asiakkaiden asemaa. Hoidossa painotetaan avo- ja peruspalveluja.

Isot asiantuntijajärjestöt, kaupungit ja sairaanhoitopiirit ovat tyrmänneet sen, että ihminen, asiakas ja palveluiden käyttäjä unohdetaan.

– Kuinkahan nämä sote-muutoksessa toteutuvat? Sote-keskukset ovat terveyskeskuksia, joiden valmistelussa mielenterveys- ja päihdepalveluista ei puhuta mitään, Raatikainen toteaa.

Moniongelmaisten palvelut pirstoutuvat

Raatikaisen mukaan etenkin heikoimmassa asemassa olevien moniongelmaisten palvelut pirstoutuvat. Hän mainitsee esimerkkinä lapsiperheet, joissa on mielenterveys- ja päihdeongelmia.

ILMOITUS

– Eri järjestäjille siirtyy eri toimintoja. Esimerkiksi neuvolat ja koulut jäävät kuntiin ja muut palvelut siirtyvät maakuntiin. Sotekeskuksessa pitäisi ehdottomasti olla vähintään psykiatrista sairaanhoitoa. Nämä ovat puuttuneet esityksistä, sanoo Raatikainen.

Raatikaisen mukaan ”on yhtä tyhjän kanssa jos kauniisti sanotaan potilaan ja asiakkaan äänestä”.

– Sote-uudistus on lähtenyt järjestelmästä. Hallintohimmeleitä ja rakenteita suunnitellaan. Isotkin asiantuntijajärjestöt, kaupungit ja sairaanhoitopiirit ovat perustellusti tyrmänneet sen, että ihminen, asiakas ja palveluiden käyttäjä unohdetaan.

Raatikainen muistuttaa, että mielenterveyspotilas hakee palveluja maakunnan liikelaitoksesta tai maakunnan antamalla asiakassetelillä ja henkilökohtaisella budjetilla.

– Eri asia on, millaiset palveluntuottajat tuottavat palveluja. Eivät ainakaan isot toimijat tuota mielenterveyspotilaille palveluja.

Vapaaehtoisjärjestöt joutuvat pulaan

Raatikainen arvioi, että henkilökohtaisella budjetilla haetaan pitkäaikaisia palveluja ja asiakassetelillä rajallisempia palveluja. Järjestöt tuottavat esimerkiksi kuntoutumispalveluja, joita voi hankkia asiakasseteleillä.

– Maakunta tekee ostopalvelusopimuksia vaikkapa työ- ja päivätoiminnasta, joka on kuntoutumista tukevaa palvelua. Näiden yhdistysten rooli toistaiseksi näkyy huonosti.

Raatikaisen mukaan kansalaisjärjestötoiminta on pulassa, kun sote-rahat siirtyvät maakunnille eivätkä kunnat pysty tukemaan järjestöjä.

– Maakunnat eivät varmasti lähde tukemaan. Tämä on suuri huolenaihe. Kunnille jäävät vain hyte-rahat eli hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen tarkoitettu 1 – 2 prosentin osuus sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoista.

– Vapaaehtoistoiminta ei pyöri itsekseen. Sitä pitää suunnitella, koordinoida ja johtaa. Näyttää siltä, ettei ole mitään toiveita siitä, että maakunnat lähtevät rahoittamaan kolmannen sektorin toimintaa.

Raatikaisen mukaan järjestöjen kannalta on yllättävän paljon avonaisia kysymyksiä, ja suurin huoli hänellä on mielenterveys- ja päihdepalveluista.

– Mielenterveyspalveluita ei ole kyllä kauheasti huomioitu. Muutos on mennyt ihan muilla ehdoilla.